Sauruksen tapainen

Pienen pojan lempikirjoja on Jokin sauruksen tapainen, Tony Mitton & Russell Ayto, suom. Tuula Korolainen. 

Niinpä hänelle täytyi tehdä Dinosaurus-peitto ja malli on Elizabeth Hartmanin värikäs versio.

Ohjekirjan mukana ostin nipun värikkäitä paloja, jotka oli kuin tätä varten kerätty.

Täydennys tuli omasta varastosta löytyneillä.

Taustakankaan valinta ja väri meni sen mukaan mitä oli saatavilla 

Kona-merkkistä ja että sitä oli tarpeeksi. 

PeeKaa:sta sain avun tähän ja olen oikein tyytyväinen.

Näistä paloista syntyy yksi Brachiosaurus.

Kasvi on tehty jo odottamaan saurusta.

Etenin systemaattisesti rivi ja väri kerrallaan.

Harmaata Kona Cottonia oli 4,5 m.

Tarkalla kulutuksella sitä jäi vielä vähän yli metri, 

mutta kulutin sitä kyllä sitten surutta reunoihin, kun lisäsin saniaisrivit, kapeat pystyreunat ja reunanauhan. 

Eikä lopulta jäänyt kuin 20 cm! 

Tällä kertaa päätin tikata koneella ja blokkeina.

Mallinkin mukaan blokkien väliin tulee kaitale pohjakangasta,

joten minulla se tuli yhdistävänä kaitaleena.

Ehkä vähän ohjetta kapeampana mutta peitolle kertyi kyllä riittävästi kokoa.

Paitsi että pituutta siis lisäsin vähän saniaisilla, sinisillä ja punaisilla.

Valmis koko on n. 160x220 cm.

Harmaan takakankaan (Marimekon Tulipunainen, Maija Isola/K.I. 1960/2000) löysin kaapista. 

Olin joskus hamstrannut suosikkikuosiani ja sitä oli onneksi yli 3 m.

Tässä ei paljon häiritse vaikka kuvio katkeaa, joten peittoa voi käyttää toisinkin päin.

No loppuihan se takakangas kuitenkin kesken kun aloin sooloilemaan saniaisten kanssa,

 mutta löytyi onneksi marikankaiden laatikostani eri kuosinen mutta samanvärinen kaveri.

(Vielä muistiin että alalankaa kului yli 400m.)

Malli oli hyvin toteutettu. Ei tullut pahoja saumanvarojen risteyksiä

 ja yleensäkin saumanvarat kääntyivät luontevasti. 

Kokoamisessa menetin monta kertaa pensaiden kärkiä, 

mutta vesseli ei varmaan siitä piittaa. 

Ainoa mistä voi tulla sanomista on että palaset on ylipäätään ommeltu yhteen 

eikä niitä voi enää sekottaa ja heitellä ympäriinsä.

Rrräyh!

Mukavaa kesää teillekin!

Meidän retki oli Englantiin, laitoin kuvia sivulle.

PS. Juvalla on Finn Quilt'n Tilkkutyöbiennaali 2023 heinäkuun, 

sinne siis!

Thai-silkkiä

Näitä samoja kangaspaloja työstetään jo kolmannessa polvessa.

Mummuni on aloittanut kukkatarhaa jo 60-luvulla, 
äitini suunnitellut käyttävänsä suorakaitalepaloja 90-luvulla
 ja minä aloittelen nyt omia kuvioitani, kohtuullisen tarkasti 30 vuoden syklissä.

Ensin löysin laatikoista pienet näytepalat, joista saisin ehkä pienen pussukkapinnan, 

mutta sitten löytyi myös uskomattoman suuria näytteitä. 

Ei taida nykypäivänä enää olla jaossa näin isoja näytepaloja. 

Pesin kaikki että sain pois ne liimat mitkä ylipäätään lähti.

Omatekemät pahvimuottini eivät olleet ollenkaan tarpeeksi tarkkoja, silkki on sen verran vaativa materiaali.

Kahteen kertaan yritin, sitten ymmärsin etsiä verkosta löytyykö valmiita templaatteja ja löytyihän niitä.

Unkarista tilasin muovisia, google-kääntäjän avulla ja jännitin mitä tulee. 

Ihan meni niinkuin oli tarkoituskin! 

Nyt pitää itse tehdä enää pienet neliöt ja se on sentään paljon helpompaa. 

Tästä riittää käsinompelua pitemmäksi aikaa. 

Jospa saisin kuitenkin jotain valmiiksi asti. Vaikka tyynyn tai kaksikin.

 Ennusmerkit eivät ole erityisen rohkaisevia mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo...

Äidin juhlamekko 60-luvulta on hyvässä tallessa - tarjoanko vintage-liikkeeseen...

Rakensimme vanhoista tiilistä hiekkalaatikon viereen rappioromanttisen istuskelupaikan.

Aiemmin laatoitus ja tuolit oli hylätyssä hiekkalaatikossa ja tiilet kasvimaan poluilla, mutta nyt kasvimaalle on istutettu perunaa ja hiekkalaatikko on taas oikeassa käytössä. Seuralaiselle on tässä istuskelumahdollisuus.

Lapsenlapsi hyväksyi paikan heti, hänelle se oli selvä retkipaikka.

Kesätoiveena aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa!

Vieläkin kaleidoskooppia

Yksi 4v vanha kaleidoskooppi "aurinko" oli käyttämättä, ja ajattelin sitä tyynyksi. 

Toiseen puoleen kokeilin haastavampaa kuviota.

Ihan oli tarpeeksi haastava. Piirsin oikein paperille värit ja mallinteisiin kirjoitin mihin tulee mitäkin väriä. Kuitenkin meinasi kerran mennä väärin. Jos haluaa aivovoimistelua, niin tässä yksi sopiva tehtävä. Haastavuutta voi lisätä ihan oman maun mukaan. Sinällään tämä paper piecing on kyllä mukavaa hommaa. 

Tämä uusi puoli tuli hiukan pienempi, joten piti laittaa reunukset

. 

Siihen saikin sitten mukavasti upotettua vetoketjun.

Ja niin tuli tyyny valmiiksi. Kaleidoskooppi on ihan kivaa, mutta saumanvaroja tulee kyllä runsaasti.

Ja kuinkas sitten kävikään - yllättäen tuli työhuoneessa vastaan vielä yksi vanha "ympyrä". Se oli piilossa toisen työn alla. Silloin muistin, että tämän oli määrä olla se toinen puoli,  mutta olin unohtanut koko jutun. Näinollen joskus tulee vielä toinenkin samantyylinen tyyny...

Aurinkoa päiviinne!

Opistossa tehtyä

Kurssilla tutustuttiin mielenkiintoiseen blokkiin. Kuviossa ei ole kaarevia saumoja mutta illuusio ympyrästä on selvä.

Kuvassa on kurssilaisten blokkeja. 

Voimakkaammin ympyrä näkyy kyllä kuvassa kuin luonnossa. Verkon mukaan joku suunnittelija oli  nimennyt tämän "Open Options" (ja toinen linkki) koska kuviomahdollisuuksia on hämmästyttävän paljon. Muitakin nimiä taitaa olla.

Tässä tyydyin kuitenkin tyynypintaan, kun peittoja on jo muutenkin keskeneräisenä. 

Ehkä joskus palaan aiheeseen. Jännittävää pintaa syntyy suht nopeasti.

Melkein samanlaiset molemmilta puolilta.

Tikkauksetkin tein nopeasti koneella ilman suuria suunnitelmia.

Piilovetoketju sattui olemaan sopivaa väriä. Ei tarvinnut sen enempää piilotella.

Viimeisenä kurssityönä tehtiin kesäksi uusi laukku (kuvassa viimeisellä kerralla mukana olleet). 

Tämä malli on saksankielisestä Patchwork -lehdestä. 

Minun tuli aika raju, ukkosta enteilevä, cross-body -versio. Ja aika iso - taisi tulla ylimääräisillä saumanvaroilla.

Lämpimiä kevätpäiviä odotellen!

 

Kasarimyssy

Kun Tilkuista totta -blogissa oli käytetty taiteltuja kuusikulmioita pussukan kylkeen, muistin että minullakin on ko. hexagoneja, vuosia sitten killassa tehtynä ja hyvin säilyneenä. Nyt olivat kypsiä käsittelyyn.

Sovittelin tietysti pussukaksi minäkin, mutta päädyin kuitenkin pannunmyssyyn. Tai oikeastaan kattilamyssyyn ja vielä tarkemmin kastikekasarimyssyyn. 

Tässä myssyversiossa on tilaa kasarin varrelle. 

Toinen puoli on enemmän lila, toinen puoli roosa. Molemmissa on yksi rivi samaa kangasta, toinen ylhäältä.

Jos taittelu on outo jollekin, tuossa yllä on vaiheita. Leikataan pyöreä pala (tässä halkaisija on 14,5cm), taitellaan puoliksi 2 kertaa että löytyy keskipiste. Merkataan se ja aloitetaan taittelemaan ympyrän reunoja kohti keskipistettä. Taitetaan järjestyksessä aina seuraava taittonurkka keskipisteeseen jne. Tämän hexagonin säde on 4cm ja siis pisin halkaisija 8cm.

Useimmiten nämä on ommeltu pohjakankaaseen nurkasta nurkkaan tikkauksella. Ajattelisin että käänteet pysyisivät paremmin jos tikkaa keskeltä sivua kohti toisen sivun keskikohtaa, mutta en ole nähnyt sellaista versiota. Tuntuu nuo pysyvän näin.

Nuppupeittoja tulee ommeltua silloin tällöin.

Laiturilla mönkii jotain outoa väkeä.

Nyt voi jo toivottaa kaunista kevättä!