Sydämellistä

Naapuriin oli tulossa lapsenlapsi. Kysyivät varovasti vieläkö teen peittoja. 
Kyllä kyllä, jokaisella lapsella pitäisi olla oma pieni peitto, "baby blanket" sanotaan Atlantin takana.

Sain ompeluun vapaat kädet, vain keltaisen käyttöä pyydettiin rajoittamaan. 

Heitä miellytti aiemmissa peitoissa ne kuvat, joita lapset löysivät itsekin vähän vanhempina. 

Ideoita hakiessani päädyin sydämeen.

Paperilla tämä suunnitelma näytti hyvältä mutta toteutuksessa ajauduin melkoisiin vaikeuksiin. 
Aivan valtavasti saumoja. Hylkäsin koko idean ja käytin sydämet nuppupeittoihin.

Sydämissä saumanvarat kääntyivät kyllä sujuvasti, mutta olihan niitä paljon. 

Pala on leikattuna 2". Valkoinen on tässä I:n Ditteä.

Muutama sydän lisää ja pikkupeittoja tuli 4, kooltaan 44x44 cm. 

Punaisista tuli vähän turhan pulleita kun vanu oli paksumpaa. 

Takana on pehmeä flanelli, ompelu pussiksi. 

Opistolla kerätään lahjoitusta TYKS:aan vastasyntyneiden osastolle.

Tämän yhden pikkupeiton annoin naapuriin, varsinaisen peiton kylkiäisenä. 

Pieni tyttövauva saa sen tuleviin nukkeleikkeihinsä.

Lopullinen sydänpeitto tuli Simple heart -mallilla.  Toivottavasti se ei ole liian valkoinen. Värinkeräyslappujen kanssa pesu varmasti onnistuu. Valkoinen on Conan Cottonia ja sydämissä toisetkin lapsenlapset löytävät tuttuja kuvia. 

Taustakangas on käsityöpuuvillaa ja peiton koko 90x105 cm.

Pienten peittojen teko on ihan parasta!

Kakkosena tulee pienten sukkien neulominen. 
Nämä 8 paria meni päiväkodin myyjäisiin, kaikenlaisista jäännöskeristä tehtyjä.

Terveisin kaksinkertainen isoäiti.

Sydämellistä joulukuun juhla-aikaa!

Mosaiikkia

Opiston kurssikaveri vinkkasi Gaudi-mosaiikin teosta ja sekös kiinnosti! 

Otin esille ruskean resurssikopan ja järjestelin pienet palaset vaaleisiin ja tummempiin. 

Valkoinen on I:n Ditteä, hiukan alle tuuman levyistä kaitaletta. Joskus vähän kapeampaakin kun kokeilin kuinka kapeaa saa ommeltua kohtuullisella vaivalla.

Toisella puolella on joukossa vähän tummempia paloja ja...

...toinen puoli enemmän terrakottaa. 

(Valo teki kepposen kuvaan - outo punerrus!)

Pinnat on tikattu koneella kiinni laukkuhuopaan valkoisia välejä pitkin.

Ei ihan Gaudin tasoista mosaiikkia tullut mutta sen verran koukuttavaa oli, 

että pinta kasvoi ja kasvoi vaan.  

Ensin olin ajatellut tehdä pussukan pintaa, mutta tuli lopulta aika iso kassi. 

Ompelun lomassa keksin että istuinalusta voisi olla hyvä. 

Barcelonassakin istutaan Gaudin mosaiikkipenkeillä. 

Mutta siinä vaiheessa pinnat oli jo liian isoja. Ajatus sai jäädä kytemään.

Mosaiikki jatkuu sivusaumoissa puolelta toiselle.

Teko-ohjeen löytää Youtubesta, Sy Gaudi Mosaic, tanskankielinen. Hän näyttää pitkään ja hartaasti palojen liittämistä kaitaleeseen, mutta se hankalin vaihe, pinnan kasvattaminen, menee nopeasti. Selailemalla löytyi kyllä muitakin ohjevideoita.

Kahvoihin laitoin huopasuikaleet sisälle. Olisin vielä kääntänyt kahvat ylöspäin mutta rakennelma oli liian paksu yläsyöttäjän alle. Ompelin moneen kertaan käänteen reunasta. 

Kassin koko on 46x53x18 cm ja sisällä yksi tavallinen tasku.

Pohja sai vähän kosteutta kuvaussession aikana. 

Huolellisemmalla suunnittelulla pohjapala olisi voinut olla sopivamman kokoinen.

Tsemppiä pimeyden kestämiseen!

Hunter Star

Silloin kun aloitin tämän mallin, sen nimi oli Orion Star. Ihan sama, mielestäni se on yksi kauneimmista tähtimalleista edelleen. En ollut tyytyväinen tekeleeseen ja siinä se on roikkunut keskeneräisenä ompeluhuoneen tikkailla kaikki vuodet. 

Tänä kesänä sain viimein puhtia viimeistelyyn. Lisäsin yhden blokkirivin ja tein reunat. Kahta lilaa batiikkia oli niin paljon että sain kehykset tähtipinnalle.

Työssä ei ole kuin 4 tähteä oikeaoppisesti vaalea-tumma-sakara vuorotellen, kuitenkin tähtikuvio on mielestäni ihan selkeä. En muista teinkö näin tahallani, mutta luulen että silloin hyvin aloittelijana en vain huomannut olla systemaattinen.

Aika vähän on tikkauksia, liian vähän, sanoisi joku.

Taustakangas on leveää lakanakangasta, jota riitti yhtenä palana. 

Reunassa on taas tereellinen kanttaus jäljelle jääneistä lilan värisistä batiikeista.

Peiton koko on 2 x 2,4 m.

Tämä ei ollut edes vanhin keskeneräinen. Se vanhin on tietysti se mitä maailmassa on eniten aloitettu ja vähiten saatu valmiiksi: Dear Jane. Odottakaas, kyllä sekin valmistuu, tosin ilman reunuksia. Alunperinkään en ajatellut tehdä reunablokkeja ja vielä vähemmän nyt vuosien päästä.

Näitä lilansävyisiä kankaita tuli tietysti myös 6 tablettiin. Näin yhdistettynä pinta onkin paljon punaisempi. Kuvakin on otettu kesän kirkkaassa valossa.

Sitten tein vielä kolme jotka näyttävät tummemmilta luonnossa, mutta ovat tässä yhtä punaisia.

Sen verran olen kevään ja kesän aikana saanut käytettyä batiikkejani, että sain jo siirtää loput pienempään laatikkoon. Eivät siis loppuneet vieläkään. Joulun alla aion ommella vielä kunnon punaisista.

Hyviä syyspäiviä!

Kulttuuriretki

Olimme mukana 2 päivän taideretkellä Maarianhaminan seudulla. Sää suosi, ainoa sade oli menomatkalla kun olimme vielä laivassa. Meri oli tyyni, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa, niin siinähän olivat puitteet kohdallaan.

Meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ahvenanmaalaisen liikemiehen Anders Wiklöfin taidekokoelmiin meren äärellä.  Hyvä tavaton, mitä ihanuuksia hän olikaan hankkinut. Ihan vain siksi että he ovat pitäneet niistä töistä. 

Maalauksista voi lukea juuri ilmestyneestä kirjasta, Kjell Ekström, Andersudde. Joskus teoksia on lainassa jossain näyttelyssä mutta myynnissä ne eivät enää ole. Valitettavasti jätän kuvat julkaisematta että en riko mitään tekijänoikeuksia.

Kuva kopioitu Finna.fi -sivulta

Anders Wiklöfin elämästä kertoo Staffan Bruunin kirjoittama kirja Muurarin pojasta miljonääriksi. Wiklöf on kyllä äärimmäisen ystävällinen persoona.  Hänen ei olisi ollenkaan tarvinnut tulla meitä tapaamaan, koska meillä oli paikallinen taideasiantuntija (em. Kjell Ekström) oppaana kertomassa tauluista. Mutta hän tuli, esitteli tiloja ja jutteli hauskoista sattumuksista.

Taideteosten lisäksi huvilassa on kymmeniä kauniita mattoja (tämä tennisstadionin lounchissa) ja valtavasti taide-esineitä. Suurin osa esineistä on lahjoja, monet hyvin kuuluisilta ihmisiltä.

Tilkkuilijan silmiin osuu aina "tilkut", tässä lasiset.

Nämä tilkut on hotellin käytävämattoa. 

Tänä kesänä Wiklöf on lahjoittanut ahvenanmaalaisille kuuluisan pronssisen Non-violence -teoksen. Se oli nyt Parlamenttirakennuksen aulassa mutta sijoitetaan kyllä ulkotiloihin.

Kaupungin rannassa on iso huomiotaherättävä paatti. Yllättäen se ei olekaan Andersin, vaan toisen miljonäärin, etelä-pohjalaisen Lillbackan. Paattia voi vuokrata. Sitten voi kehua olleensa James Bond -veneessä, melkein niinkuin itse Kultasormi -elokuvassa.

Kalastajakylän kaupassa oli muiden käsitöiden joukossa tilkkupeittojakin.
Vähän häpeillen pöydän alla.

Önningeby Maarianhaminan lähellä on pieni kylä, jossa oli vireä taiteilijayhteisö reilut sata vuotta sitten. Heidän muistoaan vaalitaan esimerkillisellä tavalla. Entiseen navettaan ja sen yhteyteen on remontoitu hienot tilat, sali, pieni kauppa ja näyttelytilat. Kuvassa on yksi pihapiirin vanhoista asuintaloista.

Kylän "omien" taiteilijoiden lisäksi oli myös tämän päivän töitä. Hurraa, myös kaksi kankaista! Vivianne Borenius on tekijä, applikaatiota ja vapaata konekirjontaa, ilman nimeä.

Paluumatka aloitettiin ala carte -ravintolassa, sitten tarpeellinen ostoskierros, ja sen jälkeen olikin aurinko jo aika matalalla. Mökkielämä näyttää jatkuvan saaristossa, isännän viiri on salossa.

Viking Grace'n Majakka -kabinetin katossa elää tähtitaivas ja revontulet heijastuvat myös pienten tarjoilupöytien kiiltävään pintaan.

Onnellisesti kotona!

Toivotaan rauhaa. 

Kurssille

Valmiina kurssille, tavarat kassissa.

Collect All on byAnnie.com -malli. Youtube'ssa löytyy video ompelemisesta. Vähän oikaisin ohjeesta, riisuin mallia.

Päätyyn en laittanut vetoketjua taskuun ja kantohihnat tuli tavallista laukkunauhaa.

Sisätilat on ihan ohjeen mukaan.

Tässä taannoin, itse asiassa jo viime vuoden puolella, sain lahjaksi kehotuksen ostaa ompeluharrastuksen puitteissa jotain mitä olen aina haaveillut mutta en ole raskinut toteuttaa. Siinä ne nyt ovat, komea kasa Kaffe Fassett -kankaita! Nyt pitää vain uskaltaa leikata niitä!

Lokakuun alussa alkaa 10. vuosi blogielämää. Sinnittelen vielä sen. Niin monet ovat jo lopettaneet.

Syystunnelmia kynttilän valossa! Sähköä säästäen.  

 

Kultarannan puistoa

Lähimatkailu on niin helppoa että se meinaa unohtua kokonaan. Kultarannan puutarhassa oli jo taidenäyttelyaika ohi, mutta muuten puutarhakierroksia järjestettiin vielä muutaman päivän ajan. Seuraavaksi portit avautuvat yleisölle kesällä 2025 ison remontin jälkeen.

Presidenttikään ei ole enää paikalla, lippu puuttuu.

Puiston alueet on värikoodattuja, sinivalkoinen on tietysti Suomi-alue.

On sinisenä kukkivia kasveja...

punaisena...

keltaisena...

ja tietysti erilaisia ruusuja.

On Kordelinin kelkkarata ja

presidentti Kekkosen kuntoportaat.

Naantalin kaupungin ranta ja

Ukko-Pekan silta hyvin maisemassa.

Mielenkiintoista nähdä millainen myllerrys puutarhassa tehdään, kun vanhoja puita kaadetaan, uusia istutetaan tilalle ja polut kunnostetaan. 

Satavuotias kuusiaita on kyllä jo hiukan vallannut alaa, täytyy myöntää.

Retken päätteeksi kävimme pizzalla Ruissalon Telakan laiturilla.

Orkesteri viihdytti vieressä.

Ihana Suomen kesä! Taas jäädään odottamaan seuraavaa.