Resurssinauhaa ja muuta pientä

Finnquiltin sivuilla löytyy vinkki kuittipaperin käytöstä.

Kivaa puuhaa, taas syntyi monenlaisia pätkiä. Paperi oli oikein sopivaa ommeltavaa ja repiminen helppoa. Mitäs näistä nauhoista sitten tekisi, miten asettelisin... Pöydällä lojui vielä mosaiikissa käytettyä valkoista kaitaletta, sovittelin sitä nauhojen väliin. Johan alkoi syntyä tilkkupintaa. Kuittipapereita löytyi heti aika paljon mutta ei läheskään tarpeeksi.

Toivotaan pitkiä kuitteja! No ei sentään, voihan näitä jatkaakin. Joskus kauppakassin pohjalle kertyi paljon paperia, nytpä otankin kaikki talteen.  Muuten, apteekista saa oikein pitkiä kuitteja, mutta ei ole kovin mukavaa joutua asioimaan siellä.

Pinta on kasvanut jo aika isoksi (110cm) kun lisään kierroksia aina silloin tällöin. Katsotaan, kuinka kauan intoa riittää. Valkoisesta saa 145 cm nauhaa ilman jatkamista. Raidoissa on pala lähes kaikista pienistä kangastilkuistani. Ehkä reunoille tulee sitten niitä monivärisempiä... 

Takakangaskin on jo valmiiksi pestynä. Sekin on 150 cm leveää, niin että saan ihan kunnon kokoisen torkkupeiton jos haluan. Nyt voin käyttää säästämäni pyöräkankaan, koska todennäköisesti peitto jää ihan omaan käyttööni.

Sydänpeiton suunnittelusta jäi ylimääräiseksi 2" neliöitä. Niistä rakentui vielä yksi nuppupeitto.

Opistolla teimme pussukan, jossa vetoketju kulkee alareunasta toiseen. Tällä mallilla en olekaan ennen tehnyt. Leikkasin kuvion mukaisen, joten ei tullut kovin isoa, 20 cm korkea. Sama kuvio molemmilla puolilla. Tukena on ohutta laukkuhuopaa. Kangaspalan ostin syksyllä Herttoniemen Marimekosta. Olin siellä ekaa kertaa ja olimme vähän epävarmoja löydämmekö paikan. Huomasin että kävelimme yhtä matkaa n. 10 nuoren japanilaistytön kanssa ja koska heillä näytti olevan paikallisopas mukana, tiesin että nyt on oikea suunta. Ja niin olikin.

 Irtovetoketju olis ollut hyvä, kahdella vetolenkillä. Suoritus meni kokeilun piikkiin.

Jatketaan harjoituksia!

Mukavia sydäntalven päiviä, lumella tai ilman!

Ps. Arvaatteko missä oltiin viime 

lauantaina?

Sydämelliset kiitokset Juulialle, Matthiakselle ja muille ihanasta unohtumattomasta illasta!

Vauvanpeitto ja muuta viime vuodelta

Vauvanpeiton kankaat hankin jo elokuussa Tilkkupäivien aikaan Vaasassa. Peekaan pöydällä oli huikea väriskaala harso-nimistä kangasta. Oli vara valita pupukankaan seuraksi. Takakankaan tilasin sitten erikseen marraskuussa. Minun onni, että niitä oli vielä niin uskalsin kuvan perusteella tilata. Valkoinen on Conan Cottonia.

Tämä tuli tietysti meidän suvun pienelle prinsessalle joka syntyi marraskuussa.

Blokkien asettelua kokeilin moneen muotoon... 

...ja päädyin sitten tähän suht rauhalliseen malliin.

Tikkaus tuli vaihtuvasävyisellä langalla, mikä luontui hyvin harso-kankaan epätasaiseen väritykseen.

 Peiton koko on 90x105 cm.

Samaa ja melkein samaa blokkia olen käyttänyt ennenkin.

Sukkia syntyy tasaista tahtia tv:n ääressä.

Jotku vähän aikaisemmin tänä vuonna, valkoiset kermavaahtopursotukset viimeisimpänä.

Treppenviertel-mallilla neulotaan reissussa, se kun ei enää vaadi ohjeestalukua.

Pojan perheen uuteen keittiöön tein harmaasävyisiä tabletteja.

Roosakin näyttää sopivan.

Tabletteja voi käyttää molemmin päin.

Väri sopii myös toiselle pöydälle.

Ystävien joulukassiin meni punaisia batiikkitabletteja.

Itse sain vihreäsävyisiä kankaita. 

Kaffe Fassettin vanha malli Lehtien peittämät ruusut "kummittelee" mielessä eikä päästä otteestaan. 

Lumiukko sai nappisilmät.

Floristiikkatalossa oli taas opiskelijoiden rakentama joulunäyttely ja kukkamyymälä.

Ostin vähän erilaisen joulukukan tänä vuonna.

Vaaleanpunaisia kimaltavia päärynöitä oli myös tarjolla! Niitä en ostanut.

Turun kävelykadulla oli mukavia paketteja kaupunkilaisten iloksi.

Jouluvaloja Turun Tuomiokirkkopuistosta, kirkon edessä seisova iso kuusi näkyy pienenä taustalla.

Hyvää alkanutta vuotta 2023!

 

Sydämellistä

Naapuriin oli tulossa lapsenlapsi. Kysyivät varovasti vieläkö teen peittoja. 
Kyllä kyllä, jokaisella lapsella pitäisi olla oma pieni peitto, "baby blanket" sanotaan Atlantin takana.

Sain ompeluun vapaat kädet, vain keltaisen käyttöä pyydettiin rajoittamaan. 

Heitä miellytti aiemmissa peitoissa ne kuvat, joita lapset löysivät itsekin vähän vanhempina. 

Ideoita hakiessani päädyin sydämeen.

Paperilla tämä suunnitelma näytti hyvältä mutta toteutuksessa ajauduin melkoisiin vaikeuksiin. 
Aivan valtavasti saumoja. Hylkäsin koko idean ja käytin sydämet nuppupeittoihin.

Sydämissä saumanvarat kääntyivät kyllä sujuvasti, mutta olihan niitä paljon. 

Pala on leikattuna 2". Valkoinen on tässä I:n Ditteä.

Muutama sydän lisää ja pikkupeittoja tuli 4, kooltaan 44x44 cm. 

Punaisista tuli vähän turhan pulleita kun vanu oli paksumpaa. 

Takana on pehmeä flanelli, ompelu pussiksi. 

Opistolla kerätään lahjoitusta TYKS:aan vastasyntyneiden osastolle.

Tämän yhden pikkupeiton annoin naapuriin, varsinaisen peiton kylkiäisenä. 

Pieni tyttövauva saa sen tuleviin nukkeleikkeihinsä.

Lopullinen sydänpeitto tuli Simple heart -mallilla.  Toivottavasti se ei ole liian valkoinen. Värinkeräyslappujen kanssa pesu varmasti onnistuu. Valkoinen on Conan Cottonia ja sydämissä toisetkin lapsenlapset löytävät tuttuja kuvia. 

Taustakangas on käsityöpuuvillaa ja peiton koko 90x105 cm.

Pienten peittojen teko on ihan parasta!

Kakkosena tulee pienten sukkien neulominen. 
Nämä 8 paria meni päiväkodin myyjäisiin, kaikenlaisista jäännöskeristä tehtyjä.

Terveisin kaksinkertainen isoäiti.

Sydämellistä joulukuun juhla-aikaa!

Mosaiikkia

Opiston kurssikaveri vinkkasi Gaudi-mosaiikin teosta ja sekös kiinnosti! 

Otin esille ruskean resurssikopan ja järjestelin pienet palaset vaaleisiin ja tummempiin. 

Valkoinen on I:n Ditteä, hiukan alle tuuman levyistä kaitaletta. Joskus vähän kapeampaakin kun kokeilin kuinka kapeaa saa ommeltua kohtuullisella vaivalla.

Toisella puolella on joukossa vähän tummempia paloja ja...

...toinen puoli enemmän terrakottaa. 

(Valo teki kepposen kuvaan - outo punerrus!)

Pinnat on tikattu koneella kiinni laukkuhuopaan valkoisia välejä pitkin.

Ei ihan Gaudin tasoista mosaiikkia tullut mutta sen verran koukuttavaa oli, 

että pinta kasvoi ja kasvoi vaan.  

Ensin olin ajatellut tehdä pussukan pintaa, mutta tuli lopulta aika iso kassi. 

Ompelun lomassa keksin että istuinalusta voisi olla hyvä. 

Barcelonassakin istutaan Gaudin mosaiikkipenkeillä. 

Mutta siinä vaiheessa pinnat oli jo liian isoja. Ajatus sai jäädä kytemään.

Mosaiikki jatkuu sivusaumoissa puolelta toiselle.

Teko-ohjeen löytää Youtubesta, Sy Gaudi Mosaic, tanskankielinen. Hän näyttää pitkään ja hartaasti palojen liittämistä kaitaleeseen, mutta se hankalin vaihe, pinnan kasvattaminen, menee nopeasti. Selailemalla löytyi kyllä muitakin ohjevideoita.

Kahvoihin laitoin huopasuikaleet sisälle. Olisin vielä kääntänyt kahvat ylöspäin mutta rakennelma oli liian paksu yläsyöttäjän alle. Ompelin moneen kertaan käänteen reunasta. 

Kassin koko on 46x53x18 cm ja sisällä yksi tavallinen tasku.

Pohja sai vähän kosteutta kuvaussession aikana. 

Huolellisemmalla suunnittelulla pohjapala olisi voinut olla sopivamman kokoinen.

Tsemppiä pimeyden kestämiseen!

Hunter Star

Silloin kun aloitin tämän mallin, sen nimi oli Orion Star. Ihan sama, mielestäni se on yksi kauneimmista tähtimalleista edelleen. En ollut tyytyväinen tekeleeseen ja siinä se on roikkunut keskeneräisenä ompeluhuoneen tikkailla kaikki vuodet. 

Tänä kesänä sain viimein puhtia viimeistelyyn. Lisäsin yhden blokkirivin ja tein reunat. Kahta lilaa batiikkia oli niin paljon että sain kehykset tähtipinnalle.

Työssä ei ole kuin 4 tähteä oikeaoppisesti vaalea-tumma-sakara vuorotellen, kuitenkin tähtikuvio on mielestäni ihan selkeä. En muista teinkö näin tahallani, mutta luulen että silloin hyvin aloittelijana en vain huomannut olla systemaattinen.

Aika vähän on tikkauksia, liian vähän, sanoisi joku.

Taustakangas on leveää lakanakangasta, jota riitti yhtenä palana. 

Reunassa on taas tereellinen kanttaus jäljelle jääneistä lilan värisistä batiikeista.

Peiton koko on 2 x 2,4 m.

Tämä ei ollut edes vanhin keskeneräinen. Se vanhin on tietysti se mitä maailmassa on eniten aloitettu ja vähiten saatu valmiiksi: Dear Jane. Odottakaas, kyllä sekin valmistuu, tosin ilman reunuksia. Alunperinkään en ajatellut tehdä reunablokkeja ja vielä vähemmän nyt vuosien päästä.

Näitä lilansävyisiä kankaita tuli tietysti myös 6 tablettiin. Näin yhdistettynä pinta onkin paljon punaisempi. Kuvakin on otettu kesän kirkkaassa valossa.

Sitten tein vielä kolme jotka näyttävät tummemmilta luonnossa, mutta ovat tässä yhtä punaisia.

Sen verran olen kevään ja kesän aikana saanut käytettyä batiikkejani, että sain jo siirtää loput pienempään laatikkoon. Eivät siis loppuneet vieläkään. Joulun alla aion ommella vielä kunnon punaisista.

Hyviä syyspäiviä!