Kulttuuriretki

Olimme mukana 2 päivän taideretkellä Maarianhaminan seudulla. Sää suosi, ainoa sade oli menomatkalla kun olimme vielä laivassa. Meri oli tyyni, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa, niin siinähän olivat puitteet kohdallaan.

Meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ahvenanmaalaisen liikemiehen Anders Wiklöfin taidekokoelmiin meren äärellä.  Hyvä tavaton, mitä ihanuuksia hän olikaan hankkinut. Ihan vain siksi että he ovat pitäneet niistä töistä. 

Maalauksista voi lukea juuri ilmestyneestä kirjasta, Kjell Ekström, Andersudde. Joskus teoksia on lainassa jossain näyttelyssä mutta myynnissä ne eivät enää ole. Valitettavasti jätän kuvat julkaisematta että en riko mitään tekijänoikeuksia.

Kuva kopioitu Finna.fi -sivulta

Anders Wiklöfin elämästä kertoo Staffan Bruunin kirjoittama kirja Muurarin pojasta miljonääriksi. Wiklöf on kyllä äärimmäisen ystävällinen persoona.  Hänen ei olisi ollenkaan tarvinnut tulla meitä tapaamaan, koska meillä oli paikallinen taideasiantuntija (em. Kjell Ekström) oppaana kertomassa tauluista. Mutta hän tuli, esitteli tiloja ja jutteli hauskoista sattumuksista.

Taideteosten lisäksi huvilassa on kymmeniä kauniita mattoja (tämä tennisstadionin lounchissa) ja valtavasti taide-esineitä. Suurin osa esineistä on lahjoja, monet hyvin kuuluisilta ihmisiltä.

Tilkkuilijan silmiin osuu aina "tilkut", tässä lasiset.

Nämä tilkut on hotellin käytävämattoa. 

Tänä kesänä Wiklöf on lahjoittanut ahvenanmaalaisille kuuluisan pronssisen Non-violence -teoksen. Se oli nyt Parlamenttirakennuksen aulassa mutta sijoitetaan kyllä ulkotiloihin.

Kaupungin rannassa on iso huomiotaherättävä paatti. Yllättäen se ei olekaan Andersin, vaan toisen miljonäärin, etelä-pohjalaisen Lillbackan. Paattia voi vuokrata. Sitten voi kehua olleensa James Bond -veneessä, melkein niinkuin itse Kultasormi -elokuvassa.

Kalastajakylän kaupassa oli muiden käsitöiden joukossa tilkkupeittojakin.
Vähän häpeillen pöydän alla.

Önningeby Maarianhaminan lähellä on pieni kylä, jossa oli vireä taiteilijayhteisö reilut sata vuotta sitten. Heidän muistoaan vaalitaan esimerkillisellä tavalla. Entiseen navettaan ja sen yhteyteen on remontoitu hienot tilat, sali, pieni kauppa ja näyttelytilat. Kuvassa on yksi pihapiirin vanhoista asuintaloista.

Kylän "omien" taiteilijoiden lisäksi oli myös tämän päivän töitä. Hurraa, myös kaksi kankaista! Vivianne Borenius on tekijä, applikaatiota ja vapaata konekirjontaa, ilman nimeä.

Paluumatka aloitettiin ala carte -ravintolassa, sitten tarpeellinen ostoskierros, ja sen jälkeen olikin aurinko jo aika matalalla. Mökkielämä näyttää jatkuvan saaristossa, isännän viiri on salossa.

Viking Grace'n Majakka -kabinetin katossa elää tähtitaivas ja revontulet heijastuvat myös pienten tarjoilupöytien kiiltävään pintaan.

Onnellisesti kotona!

Toivotaan rauhaa. 

Kurssille

Valmiina kurssille, tavarat kassissa.

Collect All on byAnnie.com -malli. Youtube'ssa löytyy video ompelemisesta. Vähän oikaisin ohjeesta, riisuin mallia.

Päätyyn en laittanut vetoketjua taskuun ja kantohihnat tuli tavallista ripsinauhaa.

Sisätilat on ihan ohjeen mukaan.

Tässä taannoin, itse asiassa jo viime vuoden puolella, sain lahjaksi kehotuksen ostaa ompeluharrastuksen puitteissa jotain mitä olen aina haaveillut mutta en ole raskinut toteuttaa. Siinä ne nyt ovat, komea kasa Kaffe Fassett -kankaita! Nyt pitää vain uskaltaa leikata niitä!

Lokakuun alussa alkaa 10. vuosi blogielämää. Sinnittelen vielä sen. Niin monet ovat jo lopettaneet.

Syystunnelmia kynttilän valossa! Sähköä säästäen.  

 

Kultarannan puistoa

Lähimatkailu on niin helppoa että se meinaa unohtua kokonaan. Kultarannan puutarhassa oli jo taidenäyttelyaika ohi, mutta muuten puutarhakierroksia järjestettiin vielä muutaman päivän ajan. Seuraavaksi portit avautuvat yleisölle kesällä 2025 ison remontin jälkeen.

Presidenttikään ei ole enää paikalla, lippu puuttuu.

Puiston alueet on värikoodattuja, sinivalkoinen on tietysti Suomi-alue.

On sinisenä kukkivia kasveja...

punaisena...

keltaisena...

ja tietysti erilaisia ruusuja.

On Kordelinin kelkkarata ja

presidentti Kekkosen kuntoportaat.

Naantalin kaupungin ranta ja

Ukko-Pekan silta hyvin maisemassa.

Mielenkiintoista nähdä millainen myllerrys puutarhassa tehdään, kun vanhoja puita kaadetaan, uusia istutetaan tilalle ja polut kunnostetaan. 

Satavuotias kuusiaita on kyllä jo hiukan vallannut alaa, täytyy myöntää.

Retken päätteeksi kävimme pizzalla Ruissalon Telakan laiturilla.

Orkesteri viihdytti vieressä.

Ihana Suomen kesä! Taas jäädään odottamaan seuraavaa.

Tilkkupäivät Vaasassa

Kaikkien peruutusten jälkeen saatiin sentään valtakunnalliset Tilkkupäivät 2022. 

Minulla kun on vanha kouluaikainen side Vaasaan, niin hankkiuduin tietysti paikalle.

Yksi syy oli myös että pääsin osallistumaan Lilian Torkon pussukkapajaan. 

Sitä tilaisuutta en halunnut menettää.

Pussukan raidallinen pinta syntyi ranskalaisista vuoden 2018 matkamuistoista. 

Pinnasta tuli vähän isompi kuin ohje, kun en malttanut leikata mitään pois. 

Varauduin sitten vähän pitemmällä vetoketjulla ja reilulla vinonauhamäärällä.

Pinnat oli tikattu valmiiksi kotona ja pussi tulikin lähes valmiiksi sen 2 tunnin aikana.

Voi miten se paja oli mukava! Suurkiitos!

Sitten seuraa kavalkadi näyttelytöistä, joita oli tietysti kunnioitettava määrä.

Toivottavasti kaikki tulevat jossain esille. Tässä tulee vain murto-osa.

Osa EQA-töistä oli juhlasalissa. Kannatti ehdottomasti kiivetä ylös piippuhyllylle asti.

Yleensä töihin ei saa koskea, mutta tässä oikein kehoitettiin kampaamaan lankoja.

Kirjahylly on ollut omallakin toivelistalla.

Huumori on aina ekstraa!

Kaffe Fassettin kankaat sykähdyttää minua aina.

Värien liukumista aion opetella ensi opistokaudella.

Puhujakoroke oli koristeltu tyylikkäästi.

Sen vieressä istui arvokkaasti yksi kunniavieras.

Muita hänen ystäviään istuskeli oppaina.

Juhlasaliin vievän porraskaiteen ura oli juuri oikean levyinen.

Monella luennolla en ehtinyt käydä mutta onneksi osuin paikalle kun Tuiri Aho esitteli uniikkeja takkejaan. Sellaisia taideteoksia! Kuvista saa kalpean aavistuksen kokonaisuuksista, monta jää näyttämättä kun en jostain syystä onnistu rajaamaan ihmisiä.

Tämän nimen muistan, se on Palava rakkaus.

Itse tekijäkin häämöttää taustalla.

Ja kuinka ollakaan, ulko-oven vieressä oli värikäs mosaiikkilintu ja 

taiteilija oli, kukas muu kuin Tuiri Aho.

Entä ostokset? Järjestäjät olivat huomioineet hienosti kassintarpeemme ja kaikki saivat ilmottautumisen yhteydessä kangaskassin. Niin fiksua! Valitsin primitiiviaiheisen kuosin. Ostin yhden laukkuohjeen pajasta ja muutama uusi kangas tuli tietysti mukaan, oli niin hyvä tilaisuus hypistelemiseen. Suosittelen, muistakaa, ensi vuonna tämä tilaisuus on maaliskuussa Kuopiossa.

Ja tietysti myös ruoasta oli huolehdittu hyvin. Lounaat syötiin Vamian ruokalassa ja runsas buffe-illallinen ravintola Centralissa. Oi miten me söimmekään! Siellä en ehtinyt ottaa ruokakuvia, mutta tämä Pappilan hätävara tarjoiltiin ravintola Hejm'ssä, jossa kävin perjantai-iltana omin päin.

En muistanutkaan että tulin Nikolainkaupunkiin. Onneksi siitä oli kyltti.

Ensimmäinen tyrmistys oli sitten kun astui ulos: koko katu oli tietyön alla, mutta ei hätää - selvittiin!

Ja meillä oli mukavaa! Oi jospa oisit saanut olla mukana!

Suurkiitos, ihanat tilkkuystävät! On meillä hieno harrastus.