Uuden äärellä

Keväällä 2019 meillä oli kurssipäivä jolloin tutustuimme kaleidoskooppiblokkiin. Edellisenä keväänä olimme kokoontuneet tilkkupäivien järjestämisen jälkeen samalla 3 killan joukolla boro-harjotuksiin. Oli määrä jatkaa joka vuosi jollain kurssilla, mutta kuinkas sitten kävikään. Eipä ole ollut tilaisuutta järjestää isoa tapaamista. Yhä eletään toivossa paremmasta.

Blokkien tekeminen jäi sinä keväänä eikä ole ollut helppo tarttua työhön. Syynkin tiedän. Tämä oli vielä surutyötä, luopumista vanhasta. Äidillä diagnosoitiin agressiivinen kasvain siihen aikaan ja päiväni kuluivat terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkälle syksyyn. Koko se raskas aika on ollut tämän työn rasitteena.

Nyt sain punnerrettua jonkun kokoisen työn, 109x142cm. Aika pieni peitoksi, mutta iso seinävaatteeksi. Laitoin kuitenkin ripustuskujat, jospa jaksan katsella näitä tähtiä.

Vaaleat batiikkikankaatkin loppuivat niin että ei enää olisi tullut täyttä riviä, joten tähän jäi.

Mikä tässä työssä on aivan super-uutta minulle on se että tikkasin koneella. Ajauduin tähän tilanteeseen kun totesin että käsin tikkaaminen oli melko mahdotonta. Batiikki on tiivistä, saumanvaroissa usein monta kerrosta kangasta ja kaiken huipuksi takakankaaksi tuli aika paksu Ikean puuvilla. Muutama kokeilupisto ja luovutin heti. Koneella homma sujui hämmästyttävän helposti. Ei se nyt aivan superhienoa jälkeä ole, mutta kelpaa minulle. 

Nyt oli aika lähellä ettei taakse tullut toinen tilkkutyö. Olen nimittäin ostanut takakankaan joskus sillä silmällä että aplikoin erivärisiä palloja oksille. Vielähän senkin voi joskus tehdä. 

Kyllä saan edelleen kiittää käsityögeenejäni! Ei tule aika pitkäksi vaikka kodin ulkopuoliset harrastukset ovat taas tauolla.

Hyvää vuoden jatkoa!

Pidetään tilkkuilun lippu korkealla ja mieli virkeänä!

Joulupuu

 

Muutama joulu sitten sain tilkkuystävältä lahjaksi paper piecing kuusimallin. Pussissa oli paperikaavat kahteen työhön. Ensimmäisen teinkin reippaasti heti miten ja se oli valmis seuraavaksi jouluksi. 

Toinen tulee tässä. Tämä luminen kuusi seisoo metsän siimeksessä ja tarjoaa suojan pienelle ketulle.

Käytin kimaltelevia kangaspaloja, isompia ja pienempiä, sinisiä enimmäkseen.

Pitää panna mieleen tämä koko. Tähän voi tähdätä toisenkin kerran, kun kerrosten laittaminen sujuu niin mainiosti ompelupöydällä. Samalla se tulee siivottua.

Tälläkin kertaa ulkona on kuvaustaustaksi tarjolla vain huurteinen nurmikko, lumesta ei tietoakaan.

Kiitos vielä ystävälle mukavasta työstä!

Tein muutamat pienet villasukat päiväkodin vanhempainyhdistyksen myyjäisiin. 

Yhdet tuli kuvatuksikin, treppenviertel-mallilla kokoa 25.

Joulukuun punainen pussukka syntyi myös, 

FinnQuilt'n Ommellaan yhdessä -kamppanjan merkeissä ja Tiukuliinan innoittamana.

Keräsin kaikki punaista ja kultaa hehkuvat palani, pienet ja isommat, 

ja niin sain ison erittäin jouluisen pussukan.

Ei loppuneet vieläkään vanhimmat joulukankaat. Vieläköhän niitä jaksaa pyöritellä ensi vuonna...

Kaksi uutta ja kaunista hankin tänä vuonna. 

Harjottelin taas Tilkunviilaajan ohjeella spiraalitikkausta.

Sisäpuolikin on tietysti punainen.

En aikonut käyttää tätä vakiomalliani, Lola-pouch, mutta se tulee vähän huomaamatta. 

Kyllä isolle joulupussille on käyttöä.

Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille!

Marraskuu on keltainen

Nyt kun resurssipalat ovat hyvässä värijärjestyksessä on tosi helppo poimia paloja värien mukaan.

Pitihän tuo testata pussukoilla kun Tilkuista totta -blogissa annettiin siihen vihje.

Nämä väriteemat ovat osa Finn Quilt'in Ommellaan yhdessä -kamppanjaa.

Lähdin työhön vetoketju edellä. Katsotaan millaisia laatikosta löytyisi.

Marraskuu on keltainen. Vetoketju on 18 cm. 

Tikkausta harjottelin ompelemalla pintaa kiinni pehmeään huopaan.

Palat on ovat enimmäkseen neliöitä koska olen usein leikannut jämät erikokoisiksi neliöiksi.

Meinasi tulla aika syvä pussi, joten ompelin reippaan pohjamuotoilun.

Lokakuu oli vihreä. Vetoketju on vain 7 cm.

Malli on s.o.t.a.k handmade Small pouch, joita olen tehnyt ennenkin.

Jos ei kolikkokukkaroa enää tarvitse niin korttikin tänne mahtuu.

Pehmusteena on aika ohut vanu.

Syyskuu oli sininen. Vetoketju on 15 cm.

Tässä on modifioitu s.o.t.a.k handmade Devon Pouch -mallia, etutasku puuttuu.

Jouduin lisäämään vetoketjun loppupäähän kangaspalan jälkeenpäin kun siellä oli niin kova muovinen pääty.

Spiraalitikkauksen ohje on Tilkunviilaajan blogista. Kiva tikkaus olikin!

Elokuu on ollut harmaa, huom. tyylikkään harmaa. Vetoketju on 18 cm.

Nyt oli ohjeena s.o.t.a.k handmade Olivia Pouch, vetoketjun mittaan sovitettuna.

Ja tyylikäshän siitä tulikin!

Pussit noudattavat värikoodia sisuksia myöten.

Tuli aika monta linkkiä. Kunnia sinne minne se kuuluu. Vain toteutus on minun.

Mieli tekee käsityömessuille, mutta jään pois.

Olen saanut rokotukset, mutta minua terrorisoivat he jotka eivät ota rokotusta.

Kenen oikeuksia poljetaan?

Tsemppiä pimeyteen!

Värikkäät

Onneksi muistin värikkäät korit. Viime kertaisesta sinilila-pinnasta ne muistui mieleen. Se pinta oli kuitenkin vääränmallinen.  Tilkkureppu-blogissa kerrottiin ohjeesta joka on vapaasti käytettävissä. Se olikin hyvin sujuva ohje. Kori syntyi vauhdikkaasti.

Kaikkein hauskin vaihe on ensimmäinen: kankaiden valinta. 

Minkä värisiä paloja löytyy, minkä värisiä koreja tarvitsen ja minkä värisiä syntyy! 

Paloista ei ole pulaa! 

Huopaa täytyi hankkia lisää ennenkuin sain tehtaan pyörät taas pysähtymään.

Ompelua vauhditti myös stand-up-komiikka, kun Ismo Leikola luki minulle omaa ja vaimonsa hauskaa kirjaa Suo, kuokka ja Hollywood.

Niin nautin tästä värikkäästä rivistä! 

Siitä viime kertaisesta palasta tuli kuin tulikin tabletille pussi! 

Vanhalla kätevällä mallilla.

Pinnan tikkasin kiinni laukkuhuopaan.

Ulkolyhdyissä on kausivalot jo sytytetty. Loistavat mukavasti pimeydessä.

Mukavaa marraskuuta!

Vai pitäisikö sanoa parraskuuta...

(vs. Moverber)

Ja tietysti - rauhaisaa Pyhäinpäivää. 

Lokakuu

 

Blogin historiaa katsellessani huomasin että olen postannut jotain joka kuukausi siitä lähtien kun aloitin tämän päiväkirjan. Tänä vuonna näytti uhkaavasti lokakuu jäävän väliin. Jotainhan on kuitenkin aina tekeillä. 

Käsityölehdessä oli mukavannäköinen tunika, siitä voisin selviytyä... Kaapissa oli hyvin hillottu neulos. Varmaan lähes 10v sitten se osui silmiini Forssan Kankaisessa. Niin kaunis punainen - en voinut jättää sitä ostamatta. Nyt siinä oli vielä hintalappukin kiinni: 20 euroa!

Saumuri reippaasti esiin ja hommiin! Kaksoisneulakin löytyi helposti ompelukoneeseen. Ja saumuri toimi upeasti - yhtään ei langat menneet poikki!

Pitkästä säilytyksestä on jälki: keskietupuolella taite, mutta ei se minua haittaa kotikäytössä. Väljyys on minulle mieleen - tässä voin hyvin mennä ovelle, jos nyt joku sattuisi soittamaan kelloa.

Sukkia on valmistunut tosi vähän. Osaksi syynä ovat nämä lilat, joiden kuvio osoittautui ikäväksi tehdä.

 Ohjekaan ei ollut ihan nappiin: itse sai laskea että kuvio jatkuu oikein jalkapöydälle = kantapää tulee oikeaan paikkaan.

Kirjavat olikin aloitettu jo edellisessä sukkapostauksessa huhtikuussa.

Ompelutilan siivous päätyy usein uuteen hommaan. Mitäs jos yhdistelisin näitä... Nyt on vielä epävarmaa tuleeko tästä kansionpäällinen, tabletti vai kenties tabletin päällinen...

Nauttikaahan turvallisesti tulevista käsityömessuista!