Nesessäärit

Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 

Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 

Järjestelin tukikankaan päälle,

 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 

Itse pussi tuli Vaasan Tilkkupäivillä 2022 saamani opastuksen mukaan.

Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.

Kolme nesessääriä on nyt valmiina.

Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 

ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,

hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.

Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.

Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.

Maailman ranta, 1970

Asuntokaltio 1977

Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."

Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 

Tällä kertaa meri on vihreä.

Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!

Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.

Kiinanpionien kukintaa meillä.

Mukavia kesäpäiviä!

 

 

Kukkahattutäti

Nyt saa kesä tulla. 

Uusi kukkahattu suojaa auringonpaahteelta.

Pitää vain varoa ettei mehiläiset luule oikeiksi kukiksi.

Ompelupöydällä lojui kaksi kassakuittien avulla tehtyä pintaa, ruskea ja liila. 

Niistä kokeilin yhtä youtuben pussukkamallia. 

Näppärästihän nuo tuli ja tukevasti seisovat itsekseen, 

mutta saumanvarat sisällä piti peittää vinonauhalla ja 

se vaati vähän sorminäppäryyttä kun pussi oli niin tukeva. 

Aurinkolaseille kokeilin vinovetoketjullista ohjetta kun 

se niin kovasti muistutti vanhaa tabletinsuojamallia. 

Nojoo, tukeva tuli siitäkin laukkuhuovan kanssa.

Edellinen sato ei ole vielä ihan kypsää kun on aikeissa jo tulla uusia sitruunoita.

Kukkia tulee ainakin 50 ja tuoksu on sen mukainen.

Suorastaan tyrmäävä.

Kaunista Äitienpäivää!

Auringon lämpöä odotellen.

Simply Woven II ja retkiä

Kun aikoinaan 2019-2020 tein Simply woven -peittoa, minua jäi kaivelemaan epätarkkuus. Se on helppo ja sujuva malli, mutta vaatii kyllä kohtuullista tarkkuutta saada nauhat jatkumaan blokista toiseen.

KaffeFassett-fb-ryhmässä näin iloisen keltaisen peiton ja innostuin leikkaamaan omiakin KF-kankaitani 2,5" nauhoiksi. Aiempi nauhapeittoni oli sammaleisen samea. Tästä piti tulla aivan muuta.

Vihreimmät värit Kaffea ja Philip Jacobs'ia säästin vielä varmuuden vuoksi Kaffen "Lehtien peittämät ruusut" -peittoon omenapuiden siimeksessä. Siitä olen haaveillut suurin piirtein koko tilkku-urani.

Nauhat osuivat nyt paremmin kuin ekalla kerralla. Ei ihan täydellistä, mutta parasta mihin pystyin.

Punaista, sinistä, violettia ja keltaista, ruskeaakin taitaa olla häivähdys, tämän värikkäämpää ei minulta synny. 

Reunassa on oranssia ja violettia, peiton kankaita.

Takakangas on sentään harmaa, italialaista paitakangasta. Se on mukavan tuntuista ja tarpeeksi leveää ettei tarvita jatkopaloja. Peiton koko on 120x150 cm.

Muutamia mukavia malleja olen tehnyt useampana versiona. Tämä oli nyt tällä kertaa tässä - enää en jää murehtimaan nauhojen kohtaamattomuuksia.

Tässä yksi kuva-arvoitus:

Missä mahtavat olla nämä portaat?

Helpottaako jos sanon että kutsutaan Sirenin portaiksi?

Yhden pisteen vihje: löytyy Helsingistä.

Samassa rakennuksessa on monia upeita marmoriportaita ja saleja. 

Arvokkaat puitteet ja tärkeä työpaikka. 

Keksit jo: eduskuntatalo. Oli mukava nähdä sisältäkin. Opastus oli huippuluokkaa.

Kävimme myös Tove Janssonin Paratiisissa HAM:ssa. Siellä sai kyllä hyvän kuvan ahkeruudesta, huumorista ja lämmöstä, millä hän työtään teki.

Sähköyhtiö tilasi ruokasaliin freskon, vapaat kädet taiteilijalle. Mutta tämä kuva ei kelvannutkaan. Eihän siinä ole mitään sähköstä!

Tove teki toisen. Se kelpasi. Oli sähköä ja insinööritkin olivat päässeet mukaan!

Joskus täytyy käydä katsomassa Teuvan kirkon alttaritaulua. Senkin tekovaiheista on mielenkiintoinen tarina.

Retki II:

Kiltalaisten kanssa teimme retken Maskuun Kerttu Pietilän Ilosen harmaata -näyttelyyn. Nimi täytti lupauksen. Ihastelimme tilkkujen asettelua ja kaikkia värejä. Kolme peitoista olin nähnyt viime syksynä Raisiossa Naantalin killan 30v-näyttelyssä ja esitellyt myös täällä. Olin siis ihaillut niitä jo silloin, m.o.t.

Meillä on killassa eräs joka osaa tehdä kahvipusseista mitä vain. Olen vienyt hänelle aina Kulta-Katriina-pusseja kun tiedän että jotain pussimallia tarvitaan paljon jos haluaa käyttää tiettyä kuviota. Nyt sain yllätyksenä kauniin korin! 

Katsokaa kuinka somat kultaiset koristeet!

Asettelussa on huomioitu myös paketeissa tapahtunut muutos: 

pohjaväri on muuttunut kiiltävästä mattaan.

Mukavia retkiä teillekin!

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi alkaa aina suurin odotuksin. Niin tämäkin. 
Päässä pyörii monenlaisia ompelutoiveita, pieniä ja vähän isompia. Valtavan suuria en aio suunnitella.
Mielessä muhii ajatus Finn Quiltin valtakunnallisesta Tilkkutyöbiennaalista kesällä.

Hiukan vielä muistellaan vanhoja. Joulukuussa näpertelin monenlaista pientä.

Pikkuneidille tarvittiin laukkua. Ajattelin pyöreää, 

mutta siitä tuli aika tuhti 2-vuotiaalle olkalaukuksi, joten otin työn alle taskumallisen. 

Sen hihnaan laitoin säätölenkin ja avautuvan turvalukon, ettei lapsi jää kiinni mihinkään. 

Pyöreään laitoin lyhyemmän hihnan että voi kanniskella kassina. 

Pikalukkojen avulla hihna on helppo vaihtaa toiseksi.

Pikkumiehelle tarvittiin rahapussia. 

Tämän 2-vetoketjun pussin kuvat kertovat selvästi aarteesta.

Pinterestistä nappasin kuvan joulukuusesta ja siitä tulikin suosittu malli killassa. 

Pitihän sitä minunkin kokeilla, keskimmäinen meni harjottelun piikkiin eikä vanhoissa joulukankaissanikaan ollut enää kovin paljon vaihtoehtoja. Napit piti ostaa, ei ollut varastoa.

Youtube-mainokset esittelevät toinen toistaan helpompia kasseja, pusseja ja purnukoita. 

Joulukuussa tartuin niistä muutamiin.

Pienet lapset saivat värikynilleen penaalit.

Metrivetoketjusta tuli sopivasti kaksi. 

Topattu ja kantattu pala on n. 50 cm pitkä, vetoketjua tarvittiin n. 1.2 m.

Oli nopea ja hauska tehdä. Tilkkulehdessä 4/24 oli melkein samanlainen ohje.

Tämäkin korttikotelomalli tuli Youtubesta. 

Ensin tein 2, sitten ajattelin tehdä vielä itsellekin.

Siinähän kävi niin että en leikannutkaan päällis- ja vuorikangasta peilikuvana, 

joten piti leikata vielä yksi pari.

Tarranauhaa oli kaapissa myös punaista, joten siis se vielä,

kun olivat niin hauskoja tehdä. 

Vanhoja keskeneräisiä pikkutöitä löytyi kaapista sydän ja avaintalo. 

Nyt nekin ovat valmiiden joukossa.

Kiitos menneestä!

Toivotaan ompelun iloa tänäkin vuonna!