05 syyskuuta 2019

Pieniä peittoja


Lapset edelleen mielessä keräsin erivärisiä tilkkuja.
Aikomus oli tehdä ruutupeitto valkoisella pohjalla.
Ei tullut yhtä peittoa, tuli 4 pientä.
Kooltaan ovat 45x45 cm,
tausta ohutta flanellia, vanu ja pussiksi ommeltuna.





Voin kyllä vielä tehdä sen ensimmäisen suunnitelman mukaankin,
mutta näin sain pieniä vauvanpeittoja kasaan 10 kpl sairaalaan toimitettavaksi.


Muutamat bloginkirjoittajat ovat pohtineet syitä miksi kirjoittaa.
Niin minäkin. Eipä ole kovin ihmeellisiä aiheita esiteltäväksi.
Yksi varsin itsekäs syy on: tämä on erinomainen päiväkirja,
josta on helppo löytää mitä tuli tehtyä ja milloin.
Sorry vaan, teen sen julkisesti.



Puuhakasta syksyä!





15 elokuuta 2019

Vauvabuumi

Naapurissakin on uusia isovanhempia, heidän lapsenlapsensa syntyi jo.
 Minun piti tietysti levittää tilkkupeiton iloa ja vein onnittelukassin.
Ovat sen verran uusia naapureita että harrastukseni tuli ihan yllätyksenä.

 Peiton koko on 80x110 cm.
Samalla mallilla tein jo pari kesää sitten.
Se tuntui hyvältä lapsen peittoon kun saumanvarat luontuvat hyvin
eikä tule paksuja risteyksiä.
 Peitto sai nimekseen "Onnelliset".
Pikku siilikin hymyilee niin onnellisena.

Koripallotossuja tein ohjeen mukaisesta puuvillalangasta niin tuli vähän inhimillisempää kokoa.
Norsukankaasta tuli pieni pussilakana.


Tässä esittelee Barbie uutta petivarustustaan (=mustavalkoiset).
Mentiin vähän latvasta puuhun kun viime kesänä tehtiin ensin lakanat ja 
nyt vasta patja, tyyny ja peitto. 


Mutta nyt on mukava nukkua!


Kustavin savipajan pihamaalla oli kupit ojennuksessa jo yli 20 v sitten.
Miksikäs sitä hyvää konseptia muuttamaan.
Olihan koko alue kyllä laajentunut aika tavalla.
Kuvat on Saariston rengastien varrelta.

Iniön harmaakivikirkko, saarnin katveessa.


Tunnetko keltamataran tuoksun?


Houtskärin paanukattoinen puukirkko ja kiviaitaa



Osaatko sanoa mitä tämä on?

Kyseessä on kalkkikiven avolouhos aivan Paraisten keskustan vieressä.


Kotona olen nauttinut kesästä päärynäpuun, köynnösten ja markiisin katveessa.


Mökin ympäristöstä löytyy ihanaa rahkasammalmattoa.


Kohtaaminen mökkitiellä.


Hauskoja kohtaamisia teillekin!



21 heinäkuuta 2019

Lempiväri vaaleanpunainen


Kun nuoren ystäväni lempiväri on vaaleanpunainen ja eläimet mieluisia,
otin esiin Elizabeth Hartmanin mallit.


Isompi peitto on 125x175 ja pienempi 31x42 cm.


 Peitot valmistuivat viinimarjojen kypsymisen aikaan. 


Terassi on juuri uusittu...


...ja talon pintaa ehostetaan, 
niin että peittoa pääsi esittelemään oikein korkealta telineiltä.


Pikku pupu on tietysti salaattikärryssä.
Nämä pienet kuviot tein paperitekniikalla,
suoraan sen kokoiset kuin kuva ohjekirjan sivulla.


Punapilkullinen taustakangas tuli tarkkaan käytettyä - 
kapeassa reunuksessa on vielä kapeampia palasia.
Yhtään useampaa eläintä ei olisi enää tullut samalla taustakankaalla.
Reunukset tein sitten vähän leveämmät että sain peitosta edes jonkin kokoisen.


Kanttauksessa tere ja Marimekon Aritmetiikan ruudutuksen viivoja.
Taustakangas on puuvillasatiinia, missä on aivan vanhan täkkipeiton tuntua.
Barbien peitossa on sama taustakangas.



Kesäisiä päiviä kaikille!


12 heinäkuuta 2019

Onnellista odotusta


Miltäs tämä näyttää: odotamme malttamattomina, 
koko suku odottaa.


Aika on pitkä, onneksi saa näperrellä.


Koristossut tuli tosi pienet (8 cm), 
kun kokeilin mallia ohuemmalla langalla kuin ohjeessa.
Ohje on tämän kesän Kauneimmat Käsityöt "Virkataan"-lehdestä.
Varmaan täytyy vielä hankkia mallin mukaista lankaakin.


Ankkakangas on lakanaa varten ja
 domino-neule kiinnosti niin paljon 
että vauvalangasta syntyi peite 80x115 cm.

Jännitys senkuin lisääntyy!

  
Tämä keramiikka on Sauvon Kädet -kesänäyttelystä.



Kauniita kesäpäiviä toivotetaan täältä!


17 kesäkuuta 2019

Näyttely



Kun omissa töissä ei ole paljon näyttämistä, voi aina kertoa ystävien töistä.

Omista sen verran, että kaleidoskooppi-harjotukset jatkuvat, erilaisilla malleilla.
Näissä rakennelmissa blokit ovat vielä irrallaan, nuppineuloilla kiinni levyssä.


Tässä täytyy jo vähän siristää silmiään, että kehä alkaa erottua.
Helpottuu - luultavasti - kun pintaa tulee enemmän tai vaihdetaan värejä.



Tärkeintä on nyt kuitenkin tiedottaa kiltaystävän Marketta Reinin näyttelystä.


Kerttulin vanhainkoti on Turussa, Hovioikeudenkatu 3, lähellä Tuomiokirkkoa.
Jos alaovi on lukossa, hoitajat avaavat oven 
kun soittaa jonkun osaston ovikelloa ja kertoo että haluaa ala-aulan näyttelyyn. 
Näin se ainakin toimi minulla.


Marketta Reini on tuttu käsityönopettaja piikkiöläisille lapsille ja heidän vanhemmilleen.
Pöydällä on kansio käsityövuosista.
Varsinkin eläkepäivillään hän on aloittanut öljyvärimaalaamisen.


Kiireinen emäntä tuli Pieter Bruegelin maalauksesta Talonpoikaistanssit.


Vuosi sitten Boro -kurssilla Marketta valitsi linnukseen lokin,
koska hänellä oli toisaalla annettu tehtävä kuvittaa runo.


Tässäkin on jo aiemmin esiteltyä boroa.


Kuningatarminä, voimamaalaus


Skandinaavista mytologiaa,
Odinin kahdeksanjalkainen hevonen Sleipnir,
myös pienenä tilkkutyönä.

Käykäähän katsomassa ja lukemassa tarinoita!


Kesäisiä päiviä ja ihanaa Juhannuksen aikaa!