Olipa kerran varpunen, oikein soma mutta kovin yksinäinen.
Sitten ilmestyi hanhia, ehkä matkalla maailman ympäri.
Joku asuu tuolla hirsimökissä, kasvattaa herkullisia ananaksia,
kiipeää Jaakobin portaita ja heiluttelee Union Jackia.
Kirnutessa hän ei aio käyttää rusettia.
Myllyäkin alkoi rakentamaan mutta puro taisi olla liian pieni, ei toiminut.
Tammi tai shakki on lempipeli, en tiedä kumpi, mutta hyvää elämää on.
Varpusen kaverit syntyi Long Time Gone by Jen Kingwell -peiton innoittamana ja ohjeilla.
Palapeli rakentui ihan oman mielen mukaan.
Ja miten sain sovitettua blokit yhtenäiseksi pinnaksi.
Takakankaaksi riitti sopivasti 2 palaa pehmeää puuvillaa,
jota oli jo 3 vuotta sitten Provencen timattien takana.
Tämän kooksi tuli 125x170 cm.
Mallikirjassa peitto on neliö.
Tykkäsin tehdä. Mukavasti kokoamishaastetta ja miettimistä
arkisten asioiden vastapainoksi.
Blokkeja yhdistäessä sitten muistin että minähän en tykkää yhtään
valtavasta saumanvararykelmästä.
No jotain pitää olla hauskuudenkin vastapainoksi.
Mutta se mistä erityisesti tykkään on käsintikkauksen ryppyinen ja vanhahtava pintatuntuma.
Se sopii hyvin tähän sekasotkuun.
Tuli varmaan selväksi että kokoan innokkaasti palapelejä!
Mukavaa kesää!
Ps. Satuinpa löytämään toisenkin Long Time Gone -peiton kun hain Kawandi-juttuja.
