Thai-silkkiä

Näitä samoja kangaspaloja työstetään jo kolmannessa polvessa.

Mummuni on aloittanut kukkatarhaa jo 60-luvulla, 
äitini suunnitellut käyttävänsä suorakaitalepaloja 90-luvulla
 ja minä aloittelen nyt omia kuvioitani, kohtuullisen tarkasti 30 vuoden syklissä.

Ensin löysin laatikoista pienet näytepalat, joista saisin ehkä pienen pussukkapinnan, 

mutta sitten löytyi myös uskomattoman suuria näytteitä. 

Ei taida nykypäivänä enää olla jaossa näin isoja näytepaloja. 

Pesin kaikki että sain pois ne liimat mitkä ylipäätään lähti.

Omatekemät pahvimuottini eivät olleet ollenkaan tarpeeksi tarkkoja, silkki on sen verran vaativa materiaali.

Kahteen kertaan yritin, sitten ymmärsin etsiä verkosta löytyykö valmiita templaatteja ja löytyihän niitä.

Unkarista tilasin muovisia, google-kääntäjän avulla ja jännitin mitä tulee. 

Ihan meni niinkuin oli tarkoituskin! 

Nyt pitää itse tehdä enää pienet neliöt ja se on sentään paljon helpompaa. 

Tästä riittää käsinompelua pitemmäksi aikaa. 

Jospa saisin kuitenkin jotain valmiiksi asti. Vaikka tyynyn tai kaksikin.

 Ennusmerkit eivät ole erityisen rohkaisevia mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo...

Äidin juhlamekko 60-luvulta on hyvässä tallessa - tarjoanko vintage-liikkeeseen...

Rakensimme vanhoista tiilistä hiekkalaatikon viereen rappioromanttisen istuskelupaikan.

Aiemmin laatoitus ja tuolit oli hylätyssä hiekkalaatikossa ja tiilet kasvimaan poluilla, mutta nyt kasvimaalle on istutettu perunaa ja hiekkalaatikko on taas oikeassa käytössä. Seuralaiselle on tässä istuskelumahdollisuus.

Lapsenlapsi hyväksyi paikan heti, hänelle se oli selvä retkipaikka.

Kesätoiveena aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa!

Vieläkin kaleidoskooppia

Yksi 4v vanha kaleidoskooppi "aurinko" oli käyttämättä, ja ajattelin sitä tyynyksi. 

Toiseen puoleen kokeilin haastavampaa kuviota.

Ihan oli tarpeeksi haastava. Piirsin oikein paperille värit ja mallinteisiin kirjoitin mihin tulee mitäkin väriä. Kuitenkin meinasi kerran mennä väärin. Jos haluaa aivovoimistelua, niin tässä yksi sopiva tehtävä. Haastavuutta voi lisätä ihan oman maun mukaan. Sinällään tämä paper piecing on kyllä mukavaa hommaa. 

Tämä uusi puoli tuli hiukan pienempi, joten piti laittaa reunukset

. 

Siihen saikin sitten mukavasti upotettua vetoketjun.

Ja niin tuli tyyny valmiiksi. Kaleidoskooppi on ihan kivaa, mutta saumanvaroja tulee kyllä runsaasti.

Ja kuinkas sitten kävikään - yllättäen tuli työhuoneessa vastaan vielä yksi vanha "ympyrä". Se oli piilossa toisen työn alla. Silloin muistin, että tämän oli määrä olla se toinen puoli,  mutta olin unohtanut koko jutun. Näinollen joskus tulee vielä toinenkin samantyylinen tyyny...

Aurinkoa päiviinne!

Opistossa tehtyä

Kurssilla tutustuttiin mielenkiintoiseen blokkiin. Kuviossa ei ole kaarevia saumoja mutta illuusio ympyrästä on selvä.

Kuvassa on kurssilaisten blokkeja. 

Voimakkaammin ympyrä näkyy kyllä kuvassa kuin luonnossa. Verkon mukaan joku suunnittelija oli  nimennyt tämän "Open Options" (ja toinen linkki) koska kuviomahdollisuuksia on hämmästyttävän paljon. Muitakin nimiä taitaa olla.

Tässä tyydyin kuitenkin tyynypintaan, kun peittoja on jo muutenkin keskeneräisenä. 

Ehkä joskus palaan aiheeseen. Jännittävää pintaa syntyy suht nopeasti.

Melkein samanlaiset molemmilta puolilta.

Tikkauksetkin tein nopeasti koneella ilman suuria suunnitelmia.

Piilovetoketju sattui olemaan sopivaa väriä. Ei tarvinnut sen enempää piilotella.

Viimeisenä kurssityönä tehtiin kesäksi uusi laukku (kuvassa viimeisellä kerralla mukana olleet). 

Tämä malli on saksankielisestä Patchwork -lehdestä. 

Minun tuli aika raju, ukkosta enteilevä, cross-body -versio. Ja aika iso - taisi tulla ylimääräisillä saumanvaroilla.

Lämpimiä kevätpäiviä odotellen!

 

Kasarimyssy

Kun Tilkuista totta -blogissa oli käytetty taiteltuja kuusikulmioita pussukan kylkeen, muistin että minullakin on ko. hexagoneja, vuosia sitten killassa tehtynä ja hyvin säilyneenä. Nyt olivat kypsiä käsittelyyn.

Sovittelin tietysti pussukaksi minäkin, mutta päädyin kuitenkin pannunmyssyyn. Tai oikeastaan kattilamyssyyn ja vielä tarkemmin kastikekasarimyssyyn. 

Tässä myssyversiossa on tilaa kasarin varrelle. 

Toinen puoli on enemmän lila, toinen puoli roosa. Molemmissa on yksi rivi samaa kangasta, toinen ylhäältä.

Jos taittelu on outo jollekin, tuossa yllä on vaiheita. Leikataan pyöreä pala (tässä halkaisija on 14,5cm), taitellaan puoliksi 2 kertaa että löytyy keskipiste. Merkataan se ja aloitetaan taittelemaan ympyrän reunoja kohti keskipistettä. Taitetaan järjestyksessä aina seuraava taittonurkka keskipisteeseen jne. Tämän hexagonin säde on 4cm ja siis pisin halkaisija 8cm.

Useimmiten nämä on ommeltu pohjakankaaseen nurkasta nurkkaan tikkauksella. Ajattelisin että käänteet pysyisivät paremmin jos tikkaa keskeltä sivua kohti toisen sivun keskikohtaa, mutta en ole nähnyt sellaista versiota. Tuntuu nuo pysyvän näin.

Nuppupeittoja tulee ommeltua silloin tällöin.

Laiturilla mönkii jotain outoa väkeä.

Nyt voi jo toivottaa kaunista kevättä!

Hoitolaukku

Muistatteko kurssikassin viime syksyltä? 

Samalla tyylillä tuli tämä hoitolaukuksi tarkoitettu. Kaunis kangas on japanilaista, Almandiinista. 

Vähän lisäsin ominaisuuksia: molemmissa päädyissä on vetoketjutasku, toinen yrittää olla vähän tilavampikin ja päällä on vetoketjullinen läppä. 

Kangasta oli metri ja se meni niin tarkkaan että läpät on osittain mustaa lakanakangasta. 
Hihnoja on kahdet, vähän Ikea-kassin tapaan. 
Koko on myös reilumpi kuin aiemmin, n. 30x42x18cm 
Ulkotaskuihin laitoin tueksi vain liimakankaan, ohuempana helpotti sitten kanttauksen ompelemista.

Sisätilan lokerot on samanlaiset kuin aiemmin, juuri sopivia vaipoille, pyyhepaketille, juomapullolle jne. Pohjassa on irrallinen päällystetty kovike, jotain kovalevyntapaista löytyi autotallista. Vuorikankaanakin on kahta eri turkoosia. 

Keskelle pitäisi mahtua ainakin pyyheliina, hoitoalusta ja varavaatteita. Toivottavasti mahtuu.

Oikein jännittävää kuulla miten tämä palvelee.

Hetken oli jo kevät, ensimmäiset krookukset kukki eteläseinustalla, mutta sitten tuli taas kunnon lumikerros. Tällä kertaa tätä riemua on riittänyt viikon verran.

Sitten aurinko tekee tehtäväänsä.

Viime kesänä ilmestynyt sitruunanalku on talven aikana kasvanut täyteen kokoonsa ja saa viimein keltaisen värin. Uusia kukannuppuja ilmestyi valon lisääntyessä.

Mukavia päiviä, kevättä odotellessa.

Ja Hyvää Pääsiäisaikaa!