Housuista ja sukista

 

Nyt tuli tilaus kestävälle kassille.

Poika toi kahdet housut ja kysyi voisko niistä tehdä kassin.

Tarvitaan kestävää kun yu-valmentajan pitää kanniskella kiekkoja ja kuulia.

Heikot ei siinä hommassa pärjää, siis kassitkaan.

Toisen housun lahkeet pääsi ulkokuoreksi ja toisista housuista tuli vuori.

Pienen laskoksen tein kaarevuuden poistamiseksi.

Lahkeen sivusaumat näkyy keskellä. Tikkasin kiinni laukkuhuopaan vähän pitkin ja poikin.

Kantohihnan asettelin kaiken ympäri, liitoskohta on pohjassa.

Sisällä on yksi takatasku jos sellaista tarvitaan.

Vuorin puolellakin on pieni reunus päälliskangasta, ihan vain ulkonäön vuoksi.

Lopulta paketti oli reunasta niin paksu ettei se mahtunut paininjalan alle koko kierrokselta.

Mutta riitti kun sain hihnojen kiinnitykseen lisättyä X-ompeleet.

Kokotoivomus oli pienempi kuin Marikassi ja tästä tuli 40x45x14 cm.

Nyt odotetaan jännityksellä miten tämä palvelee.

Housukangas ei tietenkään ole ihan optimaalista, kun niissä on aina sitä joustoa,

mutta kierrätystä tästä ainakin tuli.

Viime vuonna varastoni tyhjenivät villasukista joten sain hyvän syyn neuloa uusia.

Olen jo aiemmin mieltynyt Cookie A -kirjaan ja lainasin sen taas kirjastosta keväällä.

Sitten kirjasto meni kiinni ja laina-ajat pitenivät, joten minulla oli hyvää aikaa käydä läpi ohjeita.

Ihan jokaista en kuitenkaan tehnyt. Näiden siniharmaiden malli on Mona.

Harmaat ovat Pointelle ja beessit Rhombus. 

Rhombus oli itseasiassa kimmoke lainata kirja uudelleen. 

Halusin tehdä ne uudelleen.

Tämä vihreä on In and Out.

Suloinen vaaleanpunainen on Hedera, kuviolangasta aivan tavalliset sukat 

ja vaaleampi vihreä on Monkey.

Nämä lyhytvartiset tennarisukat ovatkin jo kotimaista mallia,

Telepatiaa, Niina Laitinen suunnitellut Suurelle Käsityölle

(Kesäsukat -lehti).

Nyt on tekeillä Kelttiläissolmut (Monika Eckert, Design Sukat -lehdessä).

Tässä on vasta ensimmäinen sukka tulossa, hidasta on.

Kesällä sain lahjaksi maalauksen, provencelaismaisemaa. 

Työn on tehnyt hän joka sai putkilopenaalin. Ihanaa, kiitos!

Ilmat kylmenevät. Pitäkäähän jalat lämpiminä!

Näyttely ja vähän ompelua

Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.

Välityönä surautin muutaman pikkupussin,

vanhalla hyvällä ohjeella.

Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty, 

niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti 

ja niin saatiin uudet tilalle.

Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.

Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.

Minulle luontuu kankainen paremmin.

Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.

Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.

Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.

Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,

mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.

Tervetuloa!

Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.

Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.

Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.

Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.

Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.

Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.

Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.

Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.

Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.

Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.

Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.

Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.

Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!

Kaunista syksyä!

Polttavaa

 Seuraava keskeneräinen valmiina!

Tätä olenkin jo kerran esitellyt talvisaikaan,

silloin oli blokit yhdistettynä, ilman reunusta.

Kerrokset ovat odottaneet tikkausta reilun vuoden, näin tämäkin peitto.

Taustalla sintsityyppinen puuvilla nurinpäin, 

välissä ohut polyestervanu ja reunassa vinonauha.

Koko on 138x203 cm, joten reippaasti riittää päiväunille.

Miksei pöydällekin.

Samoja vinksahtaneita 9 tuuman hirsimökkejä on valmiina sinivihreinäkin.

Blokkeja ei vielä ole tarpeeksi, ja kuviokin on epävarma,

niin että valmista peittoa saa vielä odotella.

Ja keskeneräisten listalla riittää tekemistä

vaikka jonkun saakin rastittaa "valmis".

Eläköön keskeneräisten ja toiveiden lista!

Sinivihreää Suomea!

Mukavia loppukesän päiviä! 

Gypsy Wife

Siinä ne taas ovat, maanläheiset värit. Ruskeaa ja harmaata eikä ollenkaan raikasta. 

Onnistuin tekemään tämän niinkin värikylläisestä aiheesta kuin Jen Kingwell'n Gypsy Wife.

Kun pari vuotta sitten tilkkukurssilla ystävä vinkkasi tästä mallista,

totesin heti, että tämä sopii minulle, ja tilasin ohjeen.

Juuri tätä tykkään tehdä, monenlaisia kuvioita

ja monista kankaista.

Saa hakea mukaan kaikki pienetkin rippeet, 

kaikki aarteet. 

Ja niin tein. Aika paljon aarteita sain mahtumaan yhteen peittoon.

Ihan ei mennyt mallin mukaan,

oma leima tuli yrittämättä, vaan ei haittaa.

Tikkaukset tuli kuitenkin jotakuinkin kuten mallissa.

Harmaa taustakangas näkyy näissä tikkausvaiheen kuvissa.

Olin ostanut sen joskus taustakangas-nimikkeellä 

ja se olikin riittävän leveää, sain yhtenä palana.

Reunaan ompelin vinonauhaa, 

näin sain käytettyä äidiltä perittyä - hänkin oli ruskean ystävä.

Peiton koko on 147x170 cm.

Tämäkin oli yksi niitä jotka ovat odottaneet tikkausta vuoden päivät.

Eipä hätää, nyt valmistui.

Ja ihana kesä jatkuu.

Nautitaan marjoista, kasviksista ja kesäisistä päivistä!

Putkilo

Tähän aikaan vuodesta yritän aina kursia kokoon jotain pientä ja vaaleanpunaista lahjaksi.

Kuulin että putkilopenaali voisi olla kiva. 

Siitä seurasi tiukkaa mietintää ja jotain sain syntymään.

Muistelin miten kosmetiikkalaukku tehtiin,

tämä tuli vähän samaan tyyliin.

Papukaijamerkkiä tästä ei heru 

eikä niitä pisteitäkään, mutta yritystä oli. 

Positiivisessa mielessä, käsityön jälki näkyy. 

Päällinen on lasagnepintaa punaisista Marikankaista, 

joukossa muutama saajan nimikirjain. 

Vuori on Hauki-kangasta ja välissä ohutta huopaa.

Pienellä palalla vinonauhaa peitin vetoketjun pään. 

Vuorin kiinnitykset ompelin käsin, kun koneompelu alkoi olla turhan haasteellista. 

Penaalin korkeus on 27 cm, "ympyrän" halkaisija 8 cm 

ja vetoketju 20 cm.

Pihalla kukkii monenlaisia punaisia kukkia, sopivasti rekvisiitaksi. 

P. S. Sain viestin, että käytössä on! 

Sopiva oli uusille kynille. 

Leppoisia kesäpäiviä!