Cascade - vesiputous

Sinistä tulee vieläkin. 

Tämä ei varsinaisesti ole ollut kesken kun sitä ei ole oikein aloitettukaan silloin kun kankaat hankin.

 Malli (Cascade, SpringLeaf Studios - huom 2012!) tuli heti Pinterestistä 

mutta ajattelin laittaa kolmiot yksivärisistä kankaista

 ja niitä tuli minulle vasta näin paljon myöhemmin. Ja niin pääsin hommiin. 

(Alareuna ei ole mahtunut kuvaan.)

Blokkien koko määräytyi niin että 28 cm kuviokangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Mielessäni kutsuin tätä koko ajan Kaffe Fassett -työksi mutta huomasin

että kaikki kankaat eivät suinkaan olleet hänen kuosejaan.

Vain Rowan oli yhteisenä nimittäjänä. Ja laatu - niin ihana pehmeys ja sileys.

Pieni 2-vuotias nasselikin painaa usein poskeaan pintaa vasten kesken leikkien.

Takakankaana on italialaista paitakangasta - sama pehmeä sileys kuin pinnassakin.

Ikkunan edessä valo tuo esiin lasimaalauksen.

Peiton koko on 122 x 176 cm.

Seuraavaksi vähän enemmän värejä.

Loistavaa syksyä!

Tilkkupusero ja suoraa ommelta

Monenlaista tuntuu löytyvän varastosta.

Kuinka olenkin niin täydellisesti unohtanut puseron??

Oliskohan tämä sitten ollut se ensimmäinen tilkkutyöni? 

Elettiin 1960-lukua ja muistan nyt, että lehdessä oli kuva jostain samantapaisesta.

Järjestin tilkut paikoilleen ja mummu toimi ompelijana.

Marikankaita, tietysti, tarvinneeko mainita.

Puseroa ei ole paljon käytetty, ja nyt se on liian pieni.

Äidin tallentamista aarteista löytyi hänen tekemänä pitkän mekon osat.
Enpä tiedä miksi tämä on jäänyt kesken.
Menee mietintään miten näitä käytetään.
Minulle tuli kuitenkin hieno löytö siivouspalkkana!

Onko tarpeeksi tikkauksia? 

Suoraa en osannut ommella mutta palat ovat nyt kiinni.

Mistä tulikin kuvaruudulle taas kassinompeluvideo...

Pitihän se kokeilla.

Vuori ja pinta ommeltiin sivuista kerralla yhteen;

kyllä se sujui, vaikka epäilin.

Tässä tuli taas todistettua, liimakankaan käyttö ei sovi minulle.

Jämäpalat eivät tietenkään pysyneet kunnolla kiinni.

Olisi pitänyt harsia. Jos sen olisin tehnyt, olisin ehkä jatkanutkin Boroa.

Nyt tuli tätä koneommelta.

Ensi kerralla teen Boroa.

Jatketaan harjoituksia!

Sinivihreää

Toinenkin viime kesänä aloitettu peitto tuli valmiiksi,

punaisen epäsäännöllisen hirsimökin kaveri, sinivihreä.

Sinisyyttä pääsi vahvistamaan reunus, joka ihan 

sattumalta oli odottamassa EK:n laarissa.

Takana on Marimekkoa, Kristina Isola Bolero 2001.

Taustan tumma sinisyys pilkistää tässä vähän.

Sen kuvio on kultaa, ts. kullanväristä.

Kyllä taipuu liinaksi tämäkin!

Mietin miltä näyttäisi rinnalla oikeaoppinen hirsimökki,

mutta luulen että tämä summittainen ompelu oli minulle sopivampaa.

Peiton koko on 120x185 cm.

Olenpas ostanut jotain uuttakin.

Viivaimen jonka pitäisi olla kätevä kaitaleiden leikkaamiseen.

Saa nähdä, ensi kokeilu osoitti että tarkkana pitää olla.

Samalla tuli kaunis kangaspaketti.

Palat ovat 56x110 cm.

Kankaissa oli tällä kertaa kukkakuvioiset hulpiot.

Ja nämä somat minipaketit!

Oranssi tuli kaupan päälle.

Kangaspalat ovat 15x55 cm.

Lämmin kesä sopi karhuvatukoille. Ne kypsyivät monta viikkoa normaalia aiemmin.

Viime syksynä ostin orkidean edesmenneen äitini syntymäpäivänä.

Silloin sen kukkiminen kesti peräti 4 kk.

Tänä kesänä se on kasvattanut uuden kukkavarren ja nyt

kun meillä on syntymäpäiviä, se kukkii taas täydellä teholla.

Syntymäpäiväsesongin aloitti nuorin mies 2v,

hänen jälkeensä tuli/tulee pappa, isopappa, vammu ja vielä pienen sällin oma isä,

kaikki 4 viikon putkessa.

Yhteinen kukka kaikille!

Juhlitaan syksyä!

Kaitalematto

 

Kylpyhuoneenmatto kaitaleesta kuulosti kiinnostavalta.

Olen tietysti säästänyt kaikki peittojen tasauksesta jääneet täytteet 

ja tuntui hyvältä idealta saada ne käytettyä.

Sekään ei ollut huonoa että saattoi leikata kuteiksi

jotain ikävänvärisiä beessikankaita.

Kudetta syntyi helposti 41 metriä,

mutta sitten alkoi vaikea osuus.

Ensimmäiset mutkat eivät onnistuneet ollenkaan!

Aina ratkoin auki, kiukkua pihisten.

Mutta voi ihana Pinterest! En edes ymmärtänyt hakea ja löysin kuitenkin:

"Jelly Roll Rug Tips". Tuohan taitaa olla minulle!

En ollutkaan yksin tuskani kanssa!

Käteviä ohjeita sieltä löytyi, pääsin kuin pääsinkin alkuun.

(Kyllähän niitä ohjeita on enemmänkin kun lähtee oikein hakemaan.)

Aloituksena on 7x32 cm läpyskä...

...ja mutkiin harsin rypytyslangan.

Kude tuli laatikosta.

Kun luovuin rypyttämisestä, eipä aikaakaan niin jo alkoi reunat nousemaan.

Ratkottavaa tuli monta kierrosta.

Päädyin harsimaan rypytyslangan joka kaarteeseen.

Hidastahan se oli mutta purkaminenkaan ei huvittanut.

Jos liian innokkaasti yrittää välttää kulhoutumistä, käy näin.

Sitten taas ratkotaan ja yritetään löytää kultainen keskitie.

Sillä kuuluisalla sisulla punnersin maton valmiiksi.

Ei tullut täydellistä mutta parhaani tein.

Lattialla kupruja tuskin huomaa.

Kudetta käytin sen 41 metriä.

Viimeistä väriä oli 5 ja puoli metriä ja aika hyvin osui 2 kierrosta.

Matto on 78x103 cm äärimitoiltaan

ja siitä tuli hämmästyttävän sopivan kokoinen.

Ulkokuvan väri on oikeampi.

Vanusuikaleet tuli hyvin käytettyä, mutta niitähän tulee koko ajan uusia!

Jatketaan muita harjoituksia.

Onnistumisen iloa päiviinne!

Tilkkutyöbiennaali 2021

Teimme pienen kierroksen järvi-Suomeen, kulttuuriretken.

Tärkeimpänä syynä oli nähdä Suonenjoen tilkkutyönäyttely.

Oli niiiin paljon katseltavaa ja hyvin ripustettuna.

Aivan pää pyörällä.

Isoja töitä, joiden kuviot saivat uutta hehkua kun sai katsella kauempaakin...

 

...ja aivan pienenpieniä töitä, joita oli nähtävä ihan läheltä.

Monta isoa peittoa oli syntynyt yhteistyönä...

... kuten myös sen 100-vuotiaan liinan ehostaminen pitsineliöin.

Vanhat päätykoristeet olivat aivan hurmaavat.

Marikankaiden ystävänä minua ihastutti tämä sateenkaari.

Työn toisella puolella on yksi hirsimökkiblokki.

Batiikeissa on niin kauniit värit! 

(lähikuvaa peitosta, Marja Törmänen - meniköhän oikein, Ruutu ruudussa)

Tässä myös batiikkeja, nyt vähän uudempaa hexagon-kuviota.

Päivi Höglund, Ilotulitus

Tämä labyrintti on ihan maaginen.

Vaistomaisesti alkaa hakea kulkureittiä.

Pientä piperrystä mutta ah niin tunnistettavia kuvioita! 

(lähikuvaa, Erja Salonen, Pikkuvillanen)

Nämä kukat voisivat olla keramiikkataulu,

mutta kankaasta ovat.

Hän oli fiilistellyt eläkkeelle pääsyä Aamukammalla.

Mahtava ajatus!

Eeva Koivisto

Tässäpä käsintikkaajan toivelahja: oikeat tikkipuut!

Raisiolaisten yhteistyö sai yksin edustaa varsinais-Suomea.

Voi meitä!

Ensi kerralla taas paremmin.

Olin niin onnellinen retkestä!

(Toivottavasti töiden tekijöistä näkyy tietoa kuvissa.)

********

Tällä retkellä tapasin myös loppuunpalaneita työntekijöitä.

Oikeasti oli kyseessä 

Matthew Day Jacksonin pronssinen luomus

Mahtava lohduttomuus, 2013

Scherlachius Museo Göstan pihassa.

BANKSY -näyttely oli mielenkiintoinen,

mutta hiukan ahdistava tunnelma.

Niin oli varmasti tarkoituskin.

Iloisempi poljento löytyi Sauvon Käsien kesänäyttelyssä.

Vielä on kesää jäljellä,

mutta tilkkutyöbiennaalilla on viimeinen päivä huomenna.

Suurkiitos töiden tekijöille ja näyttelyn järjestäjille,

paikallisille killoille ja Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle!