Näyttely

Edellisen postauksen otsikkoon tuli ihan vahingossa piilosanoma. 
Viime vuonna huomasin että blogi on 9-vuotias ja ajattelin sinnitellä vielä vuoden. 

Näin tein. 10 vuoden ajan olen julkaissut jotain vähintään kerran kuussa. 

Enpä olisi arvannut 10 v sitten että tähän tulee näyttelypostaus. 

Vaikka ei olekaan yksityisnäyttely niin meidän killan näyttely kumminkin. 

Killan perustamisesta on kulunut 20 vuotta. 

Näyttelyssä on töitä lähes koko taipaleelta. Itse aloitin 10 v sitten, myös killassa.

Meitä on 15 ja jokaista kuvaa oma logo, vasemmalla 3x5 rivissä, killan logon alla. 

Minun on tietysti monivärinen tuuman kokoisia Marimekon ruutuja.

Näyttelyjulisteen pohjana oli Marja Nykäsen taidokkaasti tikattu peite.

Jokainen vaalea ruutu on tikattu eri kuviolla, vapaatikkausta.

Vieressä on Leiron Sirkan takki chenille-tekniikalla.

2010 kiltalaiset tekivät upeat huivit. Tämä on Sirkka Leiron.

Kasseja on tietysti moneen tarpeeseen. 

Tämä on Marketta Reinin iso leikkuualustan kokoinen, kankaat ovat itsevärjättyjä.

Avajaisten nuorin vieras, Ilona 10 kk, löysi hänkin jotain mikä oli valtavan kiinnostavaa. 

Se oli Marketta Reinin tekemä hypistelymuhvi. Superhieno ja sitä sai hypistellä ihan luvan kanssa!

Ötökät olikin lasin alla, niihin ei päässyt käsiksi.

Ja koirat niin korkealla ettei niihin yltänyt kukaan.

Lasin alla suojassa on myös Nykäsen Marjan laukut ja pussit.

Pitkälle seinälle mahtui muutama isompi työ,

sermeille ripustettiin monenlaista pienempää.

Valot joulupuussa, Marja Nykänen.

Hanna Lystimäen Siili-tyynynpäällinen,

muutamia mainitakseni.

Tämän jälkeen postaukset harvenee, sen lupaan. Ennen pitkää ne loppuu kokonaan, 
mutta tilkkujen ompeleminen jatkuu, senkin lupaan. 

Omalla tyylillä, omaksi iloksi, trendeistä välittämättä.

Eläköön ihana tilkkujen maailma!

Kerran vielä

Kassin ompelu tuntui jääneen päälle.

 Aluksi ajattelin tästä vetoketjullista pussukkaa, 

mutta aina ei voi tietää mihin päädytään.

Tuli niin syvä että alkoi näyttää enemmän kassilta.

Batiikin paloja riittää kun tekee vain pientä.

Laitoin pohjan "nahkapaperista" kun sitä löytyi hyllystä.

 Se ryhdistää kerta heitolla koko pehmeän rakennelman.

Pinta on pistelty kantha-tyyliin puuvillavanuun. Takana oli vanhaa lakanaa.

Sisällä on normaalikokoinen tasku. Se näyttää isolta kun kassi on niin pieni.

Kyllä tässä sukankudin kulkee mukana vaikka mihin!

Vanhat punaiset tabletit kyllästytti keittiössä, mutta eipä hätää, kokeillaan turkoosia.

 Nämä suojaavat mukavasti pöydän pintaa eikä astiat kolise.

Keräsin myös kaikkein rumimman värisiä batiikkejani ja kokosin niistä kauhusarjaa.

 Sen verran hirvitti että piti tehdä myös pari vähän iloisempaa. 

Toistan itseäni näissä tableteissakin, mutta haitanneeko tuo. Kukin tyylillään.

Sitten vielä tärkein asia:

Tilkkunäyttely Kaarinassa.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n paikalliskiltamme Piikkiön Pilkkutilkut on toiminut 20 vuotta 

ja sen kunniaksi saimme kaupungilta tilaisuuden esitellä toimintaamme.

Näyttely on lokakuussa Kaarina-talon 1.kerroksessa, kirjastotilojen vieressä. 

Niinpä siellä pätee kirjaston aukioloajat ja sunnuntaisin ovet ovat valitettavasti kiinni.

Katuosoite on Lautakunnankatu 1.

Aukioloajat 

ma-pe 9-19 ja

la 10-15

Näyttelyaika 3.-30.10.2023

Tulkaa toki katsomaan! 

Toivotaan että sinne löytää tiensä myös joku joka innostuu uudesta harrastuksesta! 

Tarpeellista tavaraa

Varakassia tarvii jokainen joskus. Jos ei kauppaan, niin vaikka käsitöille.

Tästä sopii valita mieleinen. 

Koot n. 47x38 cm, saumat pussisaumoina.

Olipa kaapissa vielä hirsikangastakin hamstrattuna. 

Siis lisää yksinkertaisia kauppakasseja, 

koko n. 50x45 cm.

Tykkään laittaa sangat tuonne reunuksen ja kassipinnan väliin.

Ja vähän tukevampia kasseja myös, kun on vauhtiin päästy. 

Nämäkin kankaat ovat vähän tilkkutyökankaita paksumpia.

Päällinen on tikattu laukkuhuopaan kiinni ja kassissa on pieni sisätasku.

Koot tuli vähän sen mukaan millainen kangaspala oli,

 korkeudet 34-43, leveydet 41-47 ja syvyydet 16 cm.

Sininen Marikankainen on mielestäni mukavin kooltaan, 34x47.

Nyt on mistä antaa, kun kassia tarvitaan.

Alkuvuodesta keräsin kaikki ohuiden sukkalankojen jämät ja aloitin neulomaan lasten villasukkia, koot 25 - 34. Kaikki ovat samalla mallilla, kuvaan vain taiteltu erilailla. Ohjeellisena mallina käytin mainiota "ohuet villasukat lapselle".

Kerran yritin kysyä mielipidettä 3v-vesseliltä, mitkä olisivat mukavimman näköiset. Hän tuskin vilkaisi, ei paljo kiinnosta, ja sitten yhtäkkiä kesken autoleikkien kuului "ne punaset". Tämä selvä! (Silloin ne oli nuo alarivin 3. oikealta. Vielä punaisemmat tuli myöhemmin.)

Nämä jaetaan syksyn kuluessa päiväkodin myyjäisiin ja yhteisvastuukeräyksen sukkakeräykseen. 

Samoihin osoitteisiin menee aikuistenkin sukkia. Päiväkodissakin oli toivottu että saa tuoda myös aikuisten sukkia! Kaksi paria näistäkin on jäännöspätkistä kyhätyt "räsymattosukat". Telkkaria katsellessa sormilla täytyy olla jotain helppoa näpräämistä. 

Kirjoneuleet antaa vielä odottaa itseään. Vähän ne jo houkuttelee...

Kuvassa on osa Marja Nykäsen kauniisti tikatusta peitosta.

TERVETULOA Kaarinaan, erityisesti lokakuussa!

Nauhan pyöritystä

Tämäkin blokki oli esillä työväenopiston kurssilla viime talvena. 
Neljän blokin ryhmä muodostaa  isomman ja pienemmän tähtitortun, 
useamman blokin pinnassa pääroolin ottaa nauha.

Kuviopinta tuli valmiiksi jo kurssin aikana, mutta viimeistely jäi muiden töiden jalkoihin. 

Dinosaurus-peiton harmaa kangas sopi tähänkin reunaan. 
Mukava että sitä oli vielä saatavilla.

Tässä on vielä tikkaus kesken ja työ paketissa = takakangas näkyy reunoilla.

Tikkasin tämän vähän paksummalla langalla, Coats Epic 40. 

Useimmiten käytän vahattua Gutermannia.

Voisihan nämä nauhat tehdä värikkäämminkin, 

mutta aloitin koepalaa kuviollisella beessillä, 

joten niillä sävyillä jatkoin.

Ja sainkin monta kangasta loppumaan.

Takakankaana on pöytäliinakangas, jota ei muuten olis tullut käytettyä.

Sitten taas jatketaan harjotuksia, keskeneräisiä riittää.

Onneksi kesää myös!

 

Neulatyyny ja muita kukkia

Kesäiseksi askarteluksi sopii kukka-aiheinen neulatyyny. 
Jalustana tässä on tyhjä ananaspurkki.

Lukon avulla terälehdet saa suppuun ja neulat on helppo kuljettaa mukana. 

Tämä on kurssiohje vuodelta 2016.

Katsokaapas nauhaa, siinä lukee 1,35 m 1,00, tarkoittaa markkoja 1. Perintönarua. 

Äitini sanoisi "Aika tavaran kaupihtee." Ja lapset, että "Kyllä kannatti säästää." 

Lapset eivät ole kokeneet pula-aikaa. Ja kyllä tämä nyt paikkansa löysi.

Kukkia tehtiin yhdessä kiltalaisten kanssa.

Etukäteismainoksena, meillä tulee killan 20v-näyttely lokakuussa 

Kaarina-talon 1.kerroksen näyttelytilaan, Paloista koottu.

Muita kesän tärkeitä kukkia, ensin omasta pihasta.

Kiinanpioneista kukki jo kolme. Jokaisessa oli vain yksi kukka.

Kurjenpolvet on niin suosikkejani.

Juhannusruusu kukki erityisen kauniina. 

Johtuiko siitä että vuosi sitten se leikattiin matalaksi.

Kultasade on jo korkealla, täysikasvuinen.

Iirikset ja päivänliljat kukkivat yhdessä Ukrainan väreissä.

Kuolanpioni aloittaa meillä pionien kukinnan ja tämä vaaleanpunainen lopettaa.

Tänä kesänä kävimme Taivassalossa Pionien kodissa. 

Siellä saa hyvän kuvan eri lajien kukkimisajoista. 

Suunnittelemalla saa sitten pidennettyä kotipihan kukinta-aikaa.

Bowl of Beauty

Old Faithful

Bartzella

Glory Hallelujah, näyttää myöhäiseltä lajilta.

Premjera, tämä myös myöhäisempi laji.

Nämä komeasti kukkivat rodot levittäytyivät kesäkuussa ystävän huvilalla Naantalin Luonnonmaalla.

Tämä kaunis ryhmä löytyy Strömsön pihapiiristä, Vaasasta.

Hienoin kanala mitä olen nähnyt! Tietysti Strömsössä.

Nämä kuparilankaiset ja muut kukat on tehnyt tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimo. 

Näyttely on Tikanojan taidekodissa, Vaasassa.

Nautitaan vielä kesästä!