Vauvanpeittoja

 

Vauvat ovat niin tervetulleita ja näinä ankeina aikoina oikein erityisen tervetulleita!

Naapurit ovat saamassa lapsenlapsia oikein kaksin kappalein - sellaista onnea!

Siis kahteen eri perheeseen. 

Ja kun ensimmäiselle lapsenlapselle tein tilkkupeiton,

he uskaltautuivat nyt kysymään voisinko tehdä näille uusillekin vauvoille.

Kyllä kyllä, ihan varmasti!

Aikaa ei ollut paljon hukattavaksi, joten nopeasti kankaita lajittelemaan.

Päädyin tekemään 3 peittoa, valinnanvaraa nuorille 

ja kolmas voi jäädä vaikka isovanhemmille.

Mietin myös haluavatko saman tyyliset nämä uudet peitot

vai ihan erilaiset...

Muita ohjeita ei ollut kuin että jos ei olisi kovin paljon vaaleanpunaista,

kun tiedettiin että syntyy poikalapsia.

Sinisävyinen on Pieni elefantti ja 

tiilenruskea on Kesätuuli.

Kettu näyttää melkein vaaleanpunaiselta mutta todellisuudessa vain perhoset ovat.

Näissä neliöt ovat 4 ja 1 tuumaa.

Elämän ilossa saakin sitten kukkia kaikki värit.

Tässä mallissa venytin neliötä että peitosta tulisi sopivamman kokoinen.

Ruutu on 3x4 tuumaa.

Kuviokankaiden välissä on valkoista Karnaluksista ostettua puuvillaa, 

toisessa käsityöpuuvillaa jossa on vaaleita pilkkuja 

sekä kolmannessa Ikean Ditteä.

Takakankaana on vaaleaa käsityöpuuvillaa (kaikissa eri),

välissä puuvillavanu ja reunassa terekanttaus.

Koot ovat n. 90x110 cm.

Vieläkin riitti varaston aarteista.

Onnea pienokaisille!

Reunus ja Almandiini

Sängyn reunus tuntui asettuvan hyvin paikoilleen. 

Kirjaan vielä muistiin miten se rakentui.

Välissä on laukkuhuopa ja sen molemmin puolin paksua vanua. 

Huopa on poikki sängyn kulmien kohdalta että reunus taittuisi helpommin. 

Pystytikkauksia on pitämässä kerroksia paikallaan - kulmakohdat erottuu

 kun siellä on 2 riviä aika lähekkäin (= huovan päät kiinni).

Taustakangas on Maija Isolan Heinä-kuosi vuodelta 1957.  Iätöntä, sanoisin.

 

Puput on painettu 1980. Aika vanhoja nekin. 

Reunanauhaa sai tehdä 8.5 m. 

Laitoin taas sen tereellisen, se on mukava tehdä.

Lapsi seurasi tarkasti kun laitoimme merkkejä kiinnitysnauhoille. 

Tein nauhaa toisesta batistista kassin sankojen ohjeella. Niihin oli helppo laittaa tarrapalat. 

Tämä oli mieluinen työ. 

Niin parasta kun pystyy olemaan hyödyksi.

Pomada-blogissa oli hienosti koottuna kotimaisia kangaskauppoja tilkkuilijoille.

Tiedän vielä yhden siihen listaan.

Almandiini, joka tuo maahan ja myy japanilaisia kankaita.

Tämä onkin kaikkein lähin kauppani, vain muutaman kilometrin päässä.

Sashiko-pistojen harjottelu on vielä vaiheessa.

Nyt niitä hienoja talvipäiviä on luvassa!

Sukset esiin!

Uusi alku

 Vuosi sitten aloitettiin luottavaisena uusi vuosikymmen,

mutta ikävästihän siinä sitten kävi. 

Nyt ollaan taas toiveikkaita uuden vuoden suhteen.

Rokotteiden avulla päästään liikkumaan, tapaamaan ystäviä 

ja elävän kulttuurin pariin.

Tässäpä yksi hyvä tapa aloittaa uusi vuosi:

Lampaanvillaa läheltä, lietolaiselta lammasfarmilta.

Jouluna sain, mutta nyt on vielä yksi sukka kesken.

Se täytyy tehdä valmiiksi että ei jää parittomaksi.

Sitten saa aloittaa vyyhdin kerimisen!

Vuosikausia olen katsellut ompeluhuoneen seinällä keskeneräistä Convergence-työtä.

(Aina vaan ruskeaa!)

Alun innostus oli hiipunut nopeasti eikä näkymä miellyttänyt ollenkaan.

Rivit olivat irti ja niinpä järjestin ne uuteen malliin.

Lisäsin vielä pystyraitoja  ja lopulta pinnoista tuli huovan tukema iso kassi.

Mahtuu hyvin A3-kokoinen lehtiö, Fiskarsin leikkuualusta tai jumppamatto.

Joskus tarvii vähän syvempääkin kassia.

Tässä helposti syntyviä lasinalusia! 

Löysin kaapista - mitä kaikkea siellä onkaan!

Näitä tehdään kuten kuusikulmaista patalappua.

Keskelle vain jätetään tarkoituksella aukko.

Etualalla on 2 nurin käännettynä että näkyy miten on rakennettu.

Ompelun voi tietty tehdä pyöreänäkin.

Lapsen sängystä putoaa unilelu lattialle

 ja hän hääräilee unissaan laidat kolisten, ommellaan siihen reunus. 

Laita on n.20 cm korkea ja jalkopäässä "poistumisaukko".

Ajattelin tukea laukkuhuovalla ja vielä pehmustaa vanulla. 

Taakse tulee Marimekon vaalea Heinä.

Tänne ompelin muutamia vanhojakin blokkeja. 

Papukaijapalat tulivat keskeiselle paikalle kun lapsi itse huomioi ne.

Jännittävä nähdä miten tämä toimii.

Toiveissa hienoja talvipäiviä!

P.S. Miksikähän uuden bloggerin myötä kaikkien blogien 

kohdalla ei näy pientä kuvaa palkissa...?

UUSI VUOSI

 

Nyt toivotetaan kaikelle kansalle oikein hyvää alkanutta vuotta!

Sinnikkäästi torjutaan viruksia!

Radiosta kuulin kun joku oli lähettänyt hauskan lorun:

"Tiutiu mennä saa,

vieköön koronan mukanaan.

Tiuventti tulla saa,"

... ja sitten enää muista miten jatkui,

mutta luvut oli hauskasti keksitty.

 Kimalteleva scrunchie-pino on tehty suzy quilts -blogin ohjeella.

Hiusdonitsien harjoituskappaleita tuli Häärämön ohjeella,

testailin erilaisia kankaita mitä löysin kaapista.

Näissä oli kuminauha liian löysää laatua.

Arvatkaas mitä oli joulumuistiaisen kylkiäisenä?

Maskipusseja tuli monesta kankaasta.

Varastosta kului hyvin huopapalasia.

Ei tarvinnut mennä kauppaan näitä tehdessä,

 mikä oli oikein hyvä

tällaisena kaikenlaisen välttelyn aikakautena.

Uudet käytöstavat on nyt opittu.

Toivottavasti pääsemme pian taas laajentamaan reviiriämme.

Tilkkuystävältä sain ison kasan valmiiksi leikattuja pallon paloja.

Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa  kasaamaan paloja palloksi.

Aivan vaadittuun tarkkuuteen en pystynyt, mutta katsotaan jos tämä kelpaisi leikkeihin.

Pallo on ISO, kevyt ja täpötäynnä vanua.

Iloisia ompeleita!

HYVÄÄ JOULUA

 

Tunnelmallista joulunaikaa ja

sydäntälämmittäviä muistoja!

- Äitini oli taitava kirjoneuleiden tekijä.

Joulusukkia oli vielä jakamatta kaapin kätköissä. -