Vammun satukirja

Tämä on aloitettu jo ennen kuin oli lastenlasta tiedossakaan.
Hyvä aloittaa ajoissa, ettei lapsi ehdi aikuiseksi.
Vaikka voihan tämä olla myös muisto lapsuuden saduista.

Ohjeen (That Fairy Tale Quilt, by Lucy Carson Kingwell) ostin 2018 

sen jälkeen kun olin saanut ison vuosiurakkani valmiiksi ja

jo samana keväänä osat olivat työn alla.

Usein tilkkutöissä on tosi paljon eri kankaita.

niin tässäkin. 

Laskin helposti 150:een. 

Mm. kaikki puut ja niiden rungot on eri kankaita, siitä tulee jo 42.

Joku niistä esiintyy kyllä muuallakin.

Tämä osa oli näytillä QUIP-päivänä 2018

esimerkkinä keskeneräisestä työstä.

Punahilkan mummon talo on 4 eri turkoosista palasta, charm pack'ä.

Possuissa, sienissä, taloissa ja linnassa on eri kankaita,

joten näistä kaikista kertyy yli 100 ja sen päälle on sitten vihreät ja vaaleat.

Mieleisin kuva voisi olla satulinna

tai metsä,

mutta niistä vie voiton Hannu ja Kerttu,
jotka ihmettelevät piparkakkutaloa.

Possujen talot ovat tietysti oljesta, risuista ja tiilestä.

Kankaissa on monta sellaista joissa jo itsessään on sadun tuntua.
Keräsin ison joukon omia suosikkikankaitani, kaikki varastosta,

onneksi eivät olleet muuttuneet rumiksi.

Peiton koko on 145x170 cm,
lisäsin alas sammalta tuplasti että sain 10 cm pituutta lisää.

 Kesti liian kauan ennenkuin huomasin possujen typistetyt saparot.
Se ei käynyt laatuun, nämä ovat onnellisia possuja,

joten piti muotoilla saparot nahkanauhasta.

Jaakon ja Tähkäpään toivottiin olevan mukana,

ja se olikin visainen tehtävä, mutta mukana on.

Ja tausta, sinne löytyi tarpeeksi leveä harmaa pikkukukallinen kangas.

Välissä on ohut polyestervanu ja reunassa vaalea tereellinen kaitale.

Itse tikkasin, käsin, moneen suuntaan suoraan ja vinoon.

Jo viime kesänä aloitin tikkaamisen, mutta sille ei sitten ollutkaan aikaa

ja työ odotti tekijäänsä. Ei se hävinnyt minnekään.

Ja tuli valmiiksi nyt.

Jos Suonenjoella olisi ollut Tilkkuyhdistyksen biennale tänä kesänä,

ehkä olisin lähettänyt tämän sinne,

mutta näyttelyä ei nyt ole.

Ensi vuonna uudet kujeet.

PS. Jos mummu tulee sanasta mormor, äidin äiti,

niin vammu tulee tietysti sanasta farmor, eli isän äiti.

Se minä olen, isän äiti.

Kun naapurissa asuu puutarhuri,
mekin saamme nauttia ihanista kukkapenkeistä.

Ihanaa tulevaa kesää kaikille!

Omituinen otus ja pellavaista

Mökin uuninpankolla asustaa monenlaista väkeä.

Kotitontulla on vähän outo tyyppi kaverina. 

Enimmäkseen se roikkuu parven portaiden alla naulakossa,

mutta kun kotiväki tulee mökkiin, hommat alkaa.

Sen tehtävä on peittää valvontakameran tarkkaileva silmä,

ettei kamera lähetä sähköpostiin turhia kuvia kulkijoista.

Aiemmin kameran päälle laitettiin villasukka tai kattilamyssy,

mutta nyt sillä on ihan oma myssy.

Mustavalkoisista Marimekko-paloista, topattuna.
Korkeutta tuli vähän turhaakin, mutta pääasia että pysyy pystyssä.

Vuosi sitten tuotu Kiinan tuliainen löysi viimein paikkansa,

kun tein lasihelmelle ripustuspaikan.
Yksi helmi vielä odottaa sopivaa lenkkiä.
Pienellä viiveellä, hätäilemättä, paikka kyllä ilmaantuu.

Tämä Lola pouch -ohjeella ommeltu pussukka rakentui pellavakankaista,

 huovasta ja ohuesta marikankaasta.

Muutamia tikkauspistoja kiinnittää kankaita huopaan.

Sisällä on yksi pieni tasku.

Mittoja en pussista muistanut ottaa, 

mutta jotain parinkymmenen sentin luokkaa.

Yksi uskollinen hyasintti kukkii roskien seasta.

 Sisällä on ihmeköynnös intoutunut  kukkimaan enemmänkin.

Hyvää äitienpäivää!

Palakassi

Sain vihdoin jotain keskeneräistä valmiiksi.
Luulen että aloitin tämän työn viime keväänä.

Nahkapaloja olen ostellut paikallisen kangaskaupan palalaarista moneen otteeseen.
Vakaana aikomuksena tutustua nahan ompeluun. 

Mitäpäs sitä tilkkuilija muutakaan kuin palakassia, nahastakin. 

Nahkaneula, rullapaininjalka ja klipsit työvälineinä pärjäsin jotenkuten. 

Välillä pyrki tulemaan vähän liian paksua tavaraa ommeltavaksi, 

mutta onneksi kone kesti. 

Sivuihin laitoin kaitaleet että oli helpompi yhdistää paloista kootut puoliskot. 

Sankojen paikka määräytyi paljolti paksuja kohtia väistäen. 

Vetoketjunkin ajattelin laittaa mutta siinä kohdassa iski laiskuus.

Kangasvuori ja yksi taskupussi, kassin koko 33x38 cm.

Isompi olisi voinut olla, mutta sen verran oli tuskallista ompelua

että tähän jäi.
Näin ne palatkin riittivät, en ostanut lisää.
Olen tyytyväinen, voin rastittaa tämän tehdyksi!
Tyylipisteet jäi mataliksi, mutta ei haittaa.

Sekin hyöty tästä nahkaompelusessiosta oli että 

sain vahvistettua/korjattua vanhan marikassin kuluneet sangat. 

Ja taas mennään, ruokakauppaan.

Ensi viikolla on jo vappu.

Karnevaalin voi nyt unohtaa, mutta

Hauskaa vappua! 

Ihana valo

Karanteeni päättyi, mutta elämä on silti rauhallista kotoilua.
Ruokaostokset tehdään ruuhka-aikoja välttäen.
Nuppupeittojenkin teko jatkuu. Toivon että niitä voi taas viedä sairaalaan

sitten kun olemme päässeet voitolle tästä viruksesta.

Halusin kokeilla Pomada -blogin planeettaa.

Minulla ei ollut asiaankuuluvaa viivainta,

mutta mukava oli tehdä.

Koko ompelun ajan Elastinen lauloi korvassa

"Sua seuraa aurinko..."

Haluan että sitä syntynyttä lasta seuraa aurinko!

Vanu oli aika paksu, mutta sopivan kokoinen.

Tein 4 erilaista reunustettua neliötä, leikkasin epäsymmetrisesti ja

ajattelin sekoittaa kaikki palat, mutta päädyinkin yhdistämään 2 ja 2.

Kaksi on vielä tikkaamatta, säästän mökkityöksi.

Minttu-toffee-yhdistelmä oli aika aneemisen näköinen,

mutta onneksi sain kiltaystävältä reipasta flanellia taakse. 

Vaaleanpunaisessa on 4 palaa samaa kangasta uudelleen järjestettynä.

Jätin pois mehiläiset, ne tuntui vähän liian osoittelevilta

vastasyntyneen peittoon.

Ja näin yhdistelemällä kangas riitti pieneksi peitoksi.

Ihana kevät! Keltavuokot jo aloittelee kukintaa. 

Näinä aikoina on kuulemma rakennettu palapelejä monessa kodissa.

Tämä ei ole kovin vaativa.

Ainoa haaste on että 150 palaa ovat todella pieniä.

Vertailuna 1" neliö.

Valmis kuva on 10x15 cm.
Viime vuoden Luoyang-matkamuisto.

Tämä oivallus minua niin ilahduttaa!

Naps, ja silitysrauta lämpenee.

Naps, ja minulla on rauta kuumana.

Naps, ja sähkö katkeaa.

Valo muistuttaa minua sammuttamaan kun poistun ompeluhuoneesta.

(Huom. yöpöydällä on järkälemäinen

Katherine Pancol, Krokotiilin keltaiset silmät.

Sekin ilahduttaa!)

Ihanat sinivuokot puskevat roskien seasta!

Auringon valoa ja lämpöä päiviinne!

Hyvää Pääsiäisaikaa!

Karanteenissa

Syksyllä kun varasimme lomamatkaa, ei voinut kuvitellakaan millaista on nyt.

Silloinkin kun lähdimme Madeiralle, se tuntui vielä suhteellisen riskittömältä.

Tilanne huononi nopeasti ja lopulta olimme hyvinkin onnekkaita että 

paluulentomme oli juuri ennenkuin Finnair vähensi rajusti lentojaan.

Saarella ei ilmeisesti ollut silloin vielä testattuja positiivisia

COVID-19 -tapauksia, mutta ihmettelen kovin jos ei ollut kantajia,
kun kuitenkin oli väkeä keski-Euroopastakin ja satamassa risteilylaivoja.

Lennollakin tuntui olevan monta yskijää.

Pahinta että he eivät osanneet yskiä oikein!

Käden laittaminen suun eteen on syvään juurtunut tapa.

Nyt olemme tiukasti kotipiirissä 2 viikkoa.

Toistaiseksi ainakin ihan hyvässä kunnossa.

Minulla oli pari nuppupeittoa mukana tikattavana.

Jalkoja lepuutellessa oli puuhaa levottomille sormille.

Entäs kangasostokset? 

Tarkka vaisto ohjasi suunnittelematta pikkukadulle, 

kangaskaupan ovelle.

Sininen on  lakanakankaaksi pienelle pojalle ja

muut 3 pieniä Patchwork -paloja.

Heidän tilkkukankaansa olivat vähän paksumpaa laatua kuin 

mitä meilläkin yleisesti käytössä oleva "amerikkalainen".

Jäin vähän kaipaamaan kun en ostanut sinisiä kaloja.

Se oli samaa mitä joskus ostin Tallinnasta musta-harmaana.

Puolivuotias saa hyvän otteen väsäämästäni pallosta.

Suuhun se ei mahdu, mutta aina voi yrittää tunnustella.

Kulkusen lisääminen olisi toivottavaa.

Laitan omalle Madeira-sivulle jotain kuvia,

kunhan saan niitä ladattua.

Sieltä on helppo katsoa jos kiinnostaa.

Hyvää kevättä,

pidetään huolta toisistamme!