03 tammikuuta 2022

Uuden äärellä


Keväällä 2019 meillä oli kurssipäivä jolloin tutustuimme kaleidoskooppiblokkiin. Edellisenä keväänä olimme kokoontuneet tilkkupäivien järjestämisen jälkeen samalla 3 killan joukolla boro-harjotuksiin. Oli määrä jatkaa joka vuosi jollain kurssilla, mutta kuinkas sitten kävikään. Eipä ole ollut tilaisuutta järjestää isoa tapaamista. Yhä eletään toivossa paremmasta.


Blokkien tekeminen jäi sinä keväänä eikä ole ollut helppo tarttua työhön. Syynkin tiedän. Tämä oli vielä surutyötä, luopumista vanhasta. Äidillä diagnosoitiin agressiivinen kasvain siihen aikaan ja päiväni kuluivat terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkälle syksyyn. Koko se raskas aika on ollut tämän työn rasitteena.

Nyt sain punnerrettua jonkun kokoisen työn, 109x142cm. Aika pieni peitoksi, mutta iso seinävaatteeksi. Laitoin kuitenkin ripustuskujat, jospa jaksan katsella näitä tähtiä.


Vaaleat batiikkikankaatkin loppuivat niin että ei enää olisi tullut täyttä riviä, joten tähän jäi.


Mikä tässä työssä on aivan super-uutta minulle on se että tikkasin koneella. Ajauduin tähän tilanteeseen kun totesin että käsin tikkaaminen oli melko mahdotonta. Batiikki on tiivistä, saumanvaroissa usein monta kerrosta kangasta ja kaiken huipuksi takakankaaksi tuli aika paksu Ikean puuvilla. Muutama kokeilupisto ja luovutin heti. Koneella homma sujui hämmästyttävän helposti. Ei se nyt aivan superhienoa jälkeä ole, mutta kelpaa minulle. 


Nyt oli aika lähellä ettei taakse tullut toinen tilkkutyö. Olen nimittäin ostanut takakankaan joskus sillä silmällä että aplikoin erivärisiä palloja oksille. Vielähän senkin voi joskus tehdä. 


Kyllä saan edelleen kiittää käsityögeenejäni! Ei tule aika pitkäksi vaikka kodin ulkopuoliset harrastukset ovat taas tauolla.


Hyvää vuoden jatkoa!
Pidetään tilkkuilun lippu korkealla ja mieli virkeänä!