19 syyskuuta 2020

Housuista ja sukista

 

Nyt tuli tilaus kestävälle kassille.

Poika toi kahdet housut ja kysyi voisko niistä tehdä kassin.

Tarvitaan kestävää kun yu-valmentajan pitää kanniskella kiekkoja ja kuulia.

Heikot ei siinä hommassa pärjää, siis kassitkaan.


Toisen housun lahkeet pääsi ulkokuoreksi ja toisista housuista tuli vuori.

Pienen laskoksen tein kaarevuuden poistamiseksi.

Lahkeen sivusaumat näkyy keskellä. Tikkasin kiinni laukkuhuopaan vähän pitkin ja poikin.

Kantohihnan asettelin kaiken ympäri, liitoskohta on pohjassa.


Sisällä on yksi takatasku jos sellaista tarvitaan.

Vuorin puolellakin on pieni reunus päälliskangasta, ihan vain ulkonäön vuoksi.

Lopulta paketti oli reunasta niin paksu ettei se mahtunut paininjalan alle koko kierrokselta.

Mutta riitti kun sain hihnojen kiinnitykseen lisättyä X-ompeleet.

Kokotoivomus oli pienempi kuin Marikassi ja tästä tuli 40x45x14 cm.

Nyt odotetaan jännityksellä miten tämä palvelee.

Housukangas ei tietenkään ole ihan optimaalista, kun niissä on aina sitä joustoa,

mutta kierrätystä tästä ainakin tuli.



Viime vuonna varastoni tyhjenivät villasukista joten sain hyvän syyn neuloa uusia.

Olen jo aiemmin mieltynyt Cookie A -kirjaan ja lainasin sen taas kirjastosta keväällä.

Sitten kirjasto meni kiinni ja laina-ajat pitenivät, joten minulla oli hyvää aikaa käydä läpi ohjeita.

Ihan jokaista en kuitenkaan tehnyt. Näiden siniharmaiden malli on Mona.


Harmaat ovat Pointelle ja beessit Rhombus. 

Rhombus oli itseasiassa kimmoke lainata kirja uudelleen. 

Halusin tehdä ne uudelleen.


Tämä vihreä on In and Out.



Suloinen vaaleanpunainen on Hedera, kuviolangasta aivan tavalliset sukat 

ja vaaleampi vihreä on Monkey.



Nämä lyhytvartiset tennarisukat ovatkin jo kotimaista mallia,

Telepatiaa, Niina Laitinen suunnitellut Suurelle Käsityölle

(Kesäsukat -lehti).

Nyt on tekeillä Kelttiläissolmut (Monika Eckert, Design Sukat -lehdessä).

Tässä on vasta ensimmäinen sukka tulossa, hidasta on.


Kesällä sain lahjaksi maalauksen, provencelaismaisemaa. 

Työn on tehnyt hän joka sai putkilopenaalin. Ihanaa, kiitos!


Ilmat kylmenevät. Pitäkäähän jalat lämpiminä!



04 syyskuuta 2020

Näyttely ja vähän ompelua


Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.




Välityönä surautin muutaman pikkupussin,
Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty, 
niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti 
ja niin saatiin uudet tilalle.


Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.
Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.
Minulle luontuu kankainen paremmin.
Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.


Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.
Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.
Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,
mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.
Tervetuloa!


Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.
Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.
Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.
Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.
Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.
Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.


Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.
Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.
Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.


Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.
Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.
Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.


Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!


Kaunista syksyä!