Oma hankkima Amaryllis kukki pääosin jo ennen joulua. Kuten näkyy, ulkona ei ole vielä luntakaan.
Hyvin arvasitte sen, että joulupukki ehti kuin ehtikin käydä meilläkin. Kilttejä oli oltu. Tonttutyttö oli myös mukana, mutta kuvan julkaisulupaa en huomannut häneltä kysyä.
Tässä syksyn aikana oli hiukan puhetta kosmetiikkalaukun tekemisestä, onnistuiskohan sellainen...
Löytyihän se
ohjekin netin ihmeellisestä maailmasta, julkaisijana Rebecca in bryanhousequilts, joten siitä sitten vaan hommiin. Aluksi oli kyllä aika epävarma olo, poikkesin nimittäin ohjeesta: a) tein isomman ja b) laitoin vielä kristallimuovin sisäpuolelle.
Vaihe vaiheelta edeten juttu rakentui, tässä on jo taskupussit ja vetoketju kiinni reunakaitaleessa.
Ensimmäinen "kilpikonnavaihe" tulee kun kansi sovitetaan vetoketjun yläpuoliseen kaitaleeseen, joka on jo paikoillaan eli siis reuna valmiina ja sitten jo kansikin kiinni.
Välillä olisin toivonut omistavani Wonder Clipsejä kuten
Tiinatei - en tiedä olisko ompelu ollut helpompaa, mutta ei olis tarvinnut ähistä nuppineulojen kanssa. No sieltähän se laukku sitten kuoriutui toisen konnarakennelman sisuksista kun viimeisenä ulkopohjakin tuli paikalleen. Olin varsin onnellinen aikaansaannoksestani. Saajakin taisi olla onnellinen, käyttökelpoisuudesta voidaan kuulla myöhemmin. Pitää varmaan kiittää ohjeen julkaisijaa, ohje oli ihan superhyvä. En olisi selvinnyt ilman sitä.
Toinen puheenaihe on ollut istuinsuoja sellaiseen vähän niinkuin Martin Crane -tyyppiseen tuoliin (ála Frasier). Oli haasteellista kun ei ollut sovitusmahdollisuutta, joten oma nojatuoli sai palvella sijaisena eikä tehty mitään tarkkoja muotoleikkauksia. On vain Ikean palasia kiinnitettynä lakanakankaalle vapain
syketikkauksin, kulutustakestävä taustakangas ja vinonauhalla kantattuna. Toivottavasti palvelee tarpeensa.
Tavarakoreja tein syksyllä useita. Osa meni lahjakääreinä jakoon. Nämä eivät seiso yhtä tukevasti kuin
Marlen, joka silittää kovikkeen antamaan ryhtiä, tai
Tilkkurepun. Enpä tullut ajatelleeksi, ensi kerralla sitten. Ikean hirsikangas on näistä sen verran tukevaa että se pysyy aika hyvin pystyssä pehmeämmänkin vuorikankaan kanssa, ja kaikkein pienin sinivalkoinen kokonsa takia.
Mitäs kivaa sitten seuraavaksi... no maanantaina onneksi ehtii vielä
Eija Kausen näyttelyyn Raumalle.
Toivottavasti olette toisetkin saaneet levätä ja nauttia Joulusta!
Mukavia loppuvuoden päiviä!