02 kesäkuuta 2023

Thai-silkkiä


Näitä samoja kangaspaloja työstetään jo kolmannessa polvessa.


Mummuni on aloittanut kukkatarhaa jo 60-luvulla, 
äitini suunnitellut käyttävänsä suorakaitalepaloja 90-luvulla
 ja minä aloittelen nyt omia kuvioitani, kohtuullisen tarkasti 30 vuoden syklissä.


Ensin löysin laatikoista pienet näytepalat, joista saisin ehkä pienen pussukkapinnan, 
mutta sitten löytyi myös uskomattoman suuria näytteitä. 
Ei taida nykypäivänä enää olla jaossa näin isoja näytepaloja. 
Pesin kaikki että sain pois ne liimat mitkä ylipäätään lähti.


Omatekemät pahvimuottini eivät olleet ollenkaan tarpeeksi tarkkoja, silkki on sen verran vaativa materiaali.
Kahteen kertaan yritin, sitten ymmärsin etsiä verkosta löytyykö valmiita templaatteja ja löytyihän niitä.
Unkarista tilasin muovisia, google-kääntäjän avulla ja jännitin mitä tulee. 
Ihan meni niinkuin oli tarkoituskin! 
Nyt pitää itse tehdä enää pienet neliöt ja se on sentään paljon helpompaa. 


Tästä riittää käsinompelua pitemmäksi aikaa. 
Jospa saisin kuitenkin jotain valmiiksi asti. Vaikka tyynyn tai kaksikin.
 Ennusmerkit eivät ole erityisen rohkaisevia mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo...


Äidin juhlamekko 60-luvulta on hyvässä tallessa - tarjoanko vintage-liikkeeseen...


Rakensimme vanhoista tiilistä hiekkalaatikon viereen rappioromanttisen istuskelupaikan.
Aiemmin laatoitus ja tuolit oli hylätyssä hiekkalaatikossa ja tiilet kasvimaan poluilla, mutta nyt kasvimaalle on istutettu perunaa ja hiekkalaatikko on taas oikeassa käytössä. Seuralaiselle on tässä istuskelumahdollisuus.
Lapsenlapsi hyväksyi paikan heti, hänelle se oli selvä retkipaikka.

Kesätoiveena aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa!



12 kommenttia:

  1. Sitkeä olet kun jaksat käsin ommella mutta ihan mahdottoman kaunista näyttää olevan tulossa:) Hieno historia tulevissa tyynyissä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mitenkään malttanut olla koskematta näihin :) todellakin toivon että syntyy jotain!

      Poista
  2. Ihana tarina sukupolvien välisestä ketjusta, jota silkkilangat sitovat yhteen. Itse yritin muutamia vuosia sitten ommella tilkkuja käsin, mutta oikean nimettömän nivel kipeytyi, joten totesin, että tyydyn ompelemaan koneella. Kun kevättalvella sairastin koronan, virus kipeytti kaikki elämäni aikana särkyneet paikat, myös tämän nivelen. Oli tosi kenkku virus.
    Oleskelupaikka näyttää mukavalta, ei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle siloteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankailla on aina ollut iso rooli meillä kotona. Tässä yksi osoitus.
      Osasipas tosiaan olla kiusallinen virus. Monenlaisia versioita olen kuullut, ikävin se kun vähätellään.
      Rosoisuudessa on tunnelmaa :)

      Poista
  3. Onpa ihania näytepaloja ja silkki hohtaa niin kauniina. Tulee kaunista. Vintage-mekko on niin kaunis! Rappioromanttinen nurkkaus on tosi hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva näitä on hypistellä :) ostopaloja tuskin tulee.
      Tykkään myös tuosta muurista!

      Poista
  4. Ihailen aina käsinommeltuja. Ihana pihapatio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onhan se käsinompelu hidasta mutta helppo ottaa mukaan mökillekin kun on levottomat sormet :) Patio kyllä viehättää omaakin silmää - inspiraatio tuli tietysti siitä ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta.

      Poista
  5. Iäisyysprojekti, hauska tarina!
    Juhlavaa Juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinäpä sen sanoit, iäisyysprojekti! Minun pojat suoriutuu varmaan napinompelusta, kaikki odotukset pienessä Ilonassa 7kk. Isoveljensä on kiinnostunut vain autoista. No ehkä ompelukoneesta kun se pörisee. Kuinka pitkälle ompelugeenit kantaa... Hienoa Juhannusta!

      Poista
  6. Hyvä malli käsinompelulle ja ajaton myös jos tekeminen kestää! T. Saija

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!