HYVÄÄ JOULUA

 

Tunnelmallista joulunaikaa ja

sydäntälämmittäviä muistoja!

- Äitini oli taitava kirjoneuleiden tekijä.

Joulusukkia oli vielä jakamatta kaapin kätköissä. -

Killassa ja kotona

 

Maaliskuussa suunnitelluista nuppupeitoista tuli totta, 

vaikka killan kokoontumiset tyrehtyivät moneksi kuukaudeksi.

Lokakuun alussa meillä oli 41 peittoa pinossa ja

TYKS:n vastasyntyneiden osasto otti mielellään vastaan viemisemme.

Kehottivat jatkamaan samaan malliin.

Kun tekijöitä oli kymmenkunta, peitoista kertyi ihana kirjo erilaisia.

Toivottavasti vanhemmat löytävät mieleisensä.

Suusuojan käytön myötä tuli tarve pussille, jossa niitä kulkee laukussa.

Tein Tilkkulehdessä 4/2020 olleen helpon pussukan ohjeella.

Paitsi että en pyöristänyt pohjaa, että olis enemmän maskin mallinen.

Marimekon kankaita, uudempaa ja oikein vanhaa.

Ruskea on miehen kuluksikäytettyä paitaa.

Mikä sopii suomalaiselle miehelle paremmin kuin Jokapoika -kuosi, maskipussiksikin?

Sitten muistin sen vinon pussukan muutaman vuoden takaa.

Paitsi että ei pussukka itse ole vino, vain vetoketju on vinossa.

Aivan erinomainen maskipussukka!

Ohjeenkin olen kyhännyt jos etsitte sopivaa mallia.

Niinpä sitten verryttelin muistia ja

ompelin Kuusikossa -pussukan, maskien kuljettamiseen.

Kooksi tuli 18x24 cm.

Varaston kätköistä löytyi suorastaan taideaarteita.

Olen vuosia sitten ostanut kangaspalan ja kuvat ovat odottaneet paikkaansa.

Päätyivät nyt kollaasiksi seinälle.

Olin leikannut kuvat irralleen (oli helpompi säilyttää suorana)

joten sain sommitella oman asetelman.

"Välivanuna" käytin tukevaa huopaa että pysyisi suorassa.

Reunassa on tereellinen kanttaus.

"Taulun" koko on 120x65 cm.

Huomasin että meille on kertynyt yhtä sun toista Vincentin taidetta hyödyntävää tavaraa.

Palapelejä Suomesta ostettuna,

apukassi ja lapsen taidekirja, jotka on ostettu Arles'n taidemuseon kaupasta.

Kassia en tietenkään ole malttanut vielä käyttää.

Eipä tullut erityisen jouluinen postaus, mutta paljonkos se haittaa.

Yksi pieni kuusityö sentään.

Muistakaa että ulkokynttiläkin pitää olla palamattomalla alustalla!

Tämä ei ole erityisen tyylikäs tapa mutta toimiva, kun on puinen lyhty.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää 

ja

 lämmintunnelmaista adventtiaikaa!

Kesä mielessä

Jospa tekisin uusia tabletteja, vaihtelun vuoksi.

Leikkasin 3,5 tuuman neliöitä, ensin kaikenlaisista kankaista,

mutta sitten suunnitelma tarkentui syötäviin aiheisiin.

Mansikoita ja vadelmia...

kahvia ja herkkuja...

(oma suosikkini on vaalein) 

tomaattia, sipulia ja mausteita.

Niistä kaikenlaisista tuli lisää punaisia ja 1 tummansininen...

ja sitten vielä yksi lapselle oma.

"Montaks teit?" "Yheksän."

Valmistuihan se toinenkin pellavapussukka, 

usein käyttämäni Lola zipper pouch -ohjeen mukaan.

Ja kiinalainen lasihelmi sai paikkansa. Näin oli sovittu.

Muutama boro-pisto kiinnittää pellavan välihuopaan.

Kankaan käytin hulpiota myöten.

Toinen puoli on koottu 5 palasta,

kun toinen sentään tuli kahdesta.

Tummanpunaistakin riitti vain kapeaan pohjakaitaleeseen.

Aikoinaan sitä oli iso pala 365-työhön.

Pussin koko on 26x28x5 cm.

Ja niin alkoi Marraskuu. 

Voimia pimeyteen ja viruksen torjumiseen!

Simply Woven - ristiin rastiin

 

Ja taas tikattiin.

Aloitin blokkeja jo viime vuoden keväällä kun Marlen blogissa oli mukavannäköinen peitto.

Ohjekin selvisi ja oli ilmainen, Simply Woven. Nyt kun yritin linkittää, 

sitä ei enää löytynyt Moda Bake Shop -free patterns -sivulta. 

Kuva löytyy Jessica Kellyn blogista, mutta sieltäkään linkki ei johda mihinkään.

Blokit olivat hauskoja tehdä ja syntyivät reipasta vauhtia.

Lopputuloksesta on vaikea hahmottaa miten pinta on tehty.

How clever is that!

Ensin tein lähes sammalenvihreistä kankaista, mutta 

onneksi tuli ladottua blokkeja lattialla niin ilmeni, että pinta alkaa helposti vilisemään silmissä.

Nopeasti muita värejä joukkoon ja vilinä rauhoittui, ainakin hiukan.

Aluksi luulin että nämä eivät ole enää mieluisia kankaita, mutta 

tikatessa ehdin toteamaan, että itseasiassa joukossa ei ole montaakaan

 jota hylkisin kaupassa. Vaikka ovatkin vanhanaikaisia ja sameita.

Sammaleinen tunnelma sopii metsäsuomalaiselle.

Takana on Ikean tekstikangas jota olen käyttänyt ennenkin, jo kauan sitten.

Se ei ollut ihan tarpeeksi leveää, joten takaosa sai lisäsuikaleet reunoihin 

Marimekon ohuesta puuvillasta.

Blokin koko on 30x30 cm ja peitto 150x210cm.

Reunoihin on kerätty vihreitä ja ruskeita vinonauhoja, varastosta nekin.

Aina punonnan nauhat eivät kohtaa ihan tarkasti blokista toiseen, 

mutta pystyn elämään sen kanssa. 

Olen opetellut joustamaan, ei tarvitse olla perfektionisti.

Loppuiko joku kangas? Sitä en muista enää, 

paitsi valkoisen, joka on 3 blokissa toista sorttia.

Varastossa kankaiden loppumista ei ainakaan huomaa. Harmi.

Kiitos kunniasta Tilkkulehden toimitukselle! 

Osoitus että joskus olen tehnyt kirkkaammistakin väreistä.

Työ oli esillä Tilkkuyhdistyksen näyttelyssä Vaasassa 2018.

Tiukka etukeno ja menoksi!

Nautitaan siitä mitä on tässä ja nyt.

Housuista ja sukista

 

Nyt tuli tilaus kestävälle kassille.

Poika toi kahdet housut ja kysyi voisko niistä tehdä kassin.

Tarvitaan kestävää kun yu-valmentajan pitää kanniskella kiekkoja ja kuulia.

Heikot ei siinä hommassa pärjää, siis kassitkaan.

Toisen housun lahkeet pääsi ulkokuoreksi ja toisista housuista tuli vuori.

Pienen laskoksen tein kaarevuuden poistamiseksi.

Lahkeen sivusaumat näkyy keskellä. Tikkasin kiinni laukkuhuopaan vähän pitkin ja poikin.

Kantohihnan asettelin kaiken ympäri, liitoskohta on pohjassa.

Sisällä on yksi takatasku jos sellaista tarvitaan.

Vuorin puolellakin on pieni reunus päälliskangasta, ihan vain ulkonäön vuoksi.

Lopulta paketti oli reunasta niin paksu ettei se mahtunut paininjalan alle koko kierrokselta.

Mutta riitti kun sain hihnojen kiinnitykseen lisättyä X-ompeleet.

Kokotoivomus oli pienempi kuin Marikassi ja tästä tuli 40x45x14 cm.

Nyt odotetaan jännityksellä miten tämä palvelee.

Housukangas ei tietenkään ole ihan optimaalista, kun niissä on aina sitä joustoa,

mutta kierrätystä tästä ainakin tuli.

Viime vuonna varastoni tyhjenivät villasukista joten sain hyvän syyn neuloa uusia.

Olen jo aiemmin mieltynyt Cookie A -kirjaan ja lainasin sen taas kirjastosta keväällä.

Sitten kirjasto meni kiinni ja laina-ajat pitenivät, joten minulla oli hyvää aikaa käydä läpi ohjeita.

Ihan jokaista en kuitenkaan tehnyt. Näiden siniharmaiden malli on Mona.

Harmaat ovat Pointelle ja beessit Rhombus. 

Rhombus oli itseasiassa kimmoke lainata kirja uudelleen. 

Halusin tehdä ne uudelleen.

Tämä vihreä on In and Out.

Suloinen vaaleanpunainen on Hedera, kuviolangasta aivan tavalliset sukat 

ja vaaleampi vihreä on Monkey.

Nämä lyhytvartiset tennarisukat ovatkin jo kotimaista mallia,

Telepatiaa, Niina Laitinen suunnitellut Suurelle Käsityölle

(Kesäsukat -lehti).

Nyt on tekeillä Kelttiläissolmut (Monika Eckert, Design Sukat -lehdessä).

Tässä on vasta ensimmäinen sukka tulossa, hidasta on.

Kesällä sain lahjaksi maalauksen, provencelaismaisemaa. 

Työn on tehnyt hän joka sai putkilopenaalin. Ihanaa, kiitos!

Ilmat kylmenevät. Pitäkäähän jalat lämpiminä!

Näyttely ja vähän ompelua

Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.

Välityönä surautin muutaman pikkupussin,

vanhalla hyvällä ohjeella.

Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty, 

niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti 

ja niin saatiin uudet tilalle.

Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.

Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.

Minulle luontuu kankainen paremmin.

Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.

Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.

Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.

Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,

mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.

Tervetuloa!

Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.

Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.

Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.

Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.

Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.

Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.

Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.

Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.

Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.

Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.

Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.

Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.

Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!

Kaunista syksyä!