Oikeanlaista kemiaa

Merkkipäivän kunniaksi mies sai oman peiton. Voi arvata koulutuksen suuntaa.

Kankaat osuivat silmiini jostain valtameren takaisesta kaupasta, jonne eksyin ties mistä. Ja eikun tilaamaan. Valitettavasti en edes katsonut olisko saanut lähempää.

Lähetys kulki pitkän matkaa nopeasti (kulkua saattoi seurata verkossa), mutta Suomeen saapuessa kului enemmän aikaa. Ensin ilmoitus tullaamisesta ja kun olin maksanut alvit, posti kuljetti kuorta vielä monta päivää. Onneksi oli vielä toukokuu, niin en ollut ihan hermostunut ajan kulumisesta. Ekaa kertaa täytin tullauspapereita netissä ja mokasin tietysti. Kun kysyttiin tavaran hintaa ja lähetyskuluja, laitoin alkuperäiset enkä huomannut että olisi pitänyt jostain vähentää, kun kauppa oli antanut yli 10 % alennuksen. Joten maksoin siis alvit alennuksestakin. Valtio olkoon hyvä vain, näin kilttejä ovat parjatut (ja ymmärtämättömät) eläkeläiset. Sinänsä verkkotoiminto oli helppoa, ei tarvinnut lähteä minnekään toimistoihin.

Mallin löysin s.o.t.a.k.handmade -blogista. Sehän oli siellä tyylikäs kuin mikä! Ehkä siihen voisi käyttää myös arkisempia kankaita. Palat leikkasin niin että sain maksimaalisesti käytettyä sinisen ja piikuvioisen FQ:n. Ehjän suorakaitaleen kooksi tuli 20x25 cm ja sen sitten halkaisin blokkia varten. Ikean harmaata leikkasin näiden tilattujen kankaiden sekaan. Se oli laadultaan juuri samanlaista, ohutta ja kovaa puuvillaa. Hiukan harmitti kun kankaat eivät olleet hyvää tilkkukangaslaatua, mutta ajatus oli nyt tärkein. Taustakangas sentään on miellyttävän pehmeää. Itse jaksollisen järjestelmän printtiä en pilkkonut ollenkaan. Se on taustapuolella sellaisenaan.

Raidallisen nauhan kiinnitin jälkeenpäin kun pinta tuntui niin tasaisen sekavalta. Ja sekavaksihan se myös jäi, mutta en malttanut olla laittamatta nauhaa, kun siinä oli niin hämmästyttävästi samoja värejä.

Lopputulos ei todellakaan ole mikään tyylikkyyden huippu, mutta ompelun onnistuin kuitenkin pitämään salassa. Välissä on puuvillavanu ja tikkauksia sen verran että kerrokset pysyvät paikallaan. Tilatut kankaat, ja myös harmaan, käytin tarkkaan. Lopulliseksi kooksi tuli 130x180 cm - se riittäköön tällä kertaa.

Yksi alkuaine on meille muita tärkeämpi. Sen parissa on tehty työtä jo yli puolet elämästä ja saatu leipä pöytään. Eläköön päivänsankari ja Eu!

PS. Siis Eu ei ole Euroopan Unioni (EU) vaan harvinainen maametalli Europium. Niin harvinainen että tässäkin työssä se esiintyy vain kerran eikä silti ole missään suhteessa oikeaan esiintymiseensä luonnossa. Upeaa jos tiesitte!

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne! 

Mukavaa elokuun loppua!

Nyt seurataan yleisurheilua Pekingistä...

Pussitehdas

Pussien teko on nyt jäänyt päälle. Niitä syntyy aina uusia kun entiset ovat lähteneet maailmalle. Vaikea on pitää näppejään erossa näistä tehtaan mallipaloista. Pitää kokeilla erivärisiä ja erilaisin täyttein, mutta vetoketjun tykkään laittaa aina upoksiin. Se käy näppärästi s.o.t.a.k.-handmade Lola -pussiohjeella.

Toiselta puolelta...

Nämä ovat nyt kokonaan 1 pala/puoli ja toiset 2 vuorina. Koot ovat 15-17 cm neliöitä ja pohjassa 6 cm taitos. Jätin tällä kertaa pois eri kankaasta tehdyn pohjan. Reunakaitale on näitä paloja pitemmästä kangaspalasesta. Vetolenkki on vetoketjun avaamispäässä. Valmiit pussit näyttävät piileskelevän heliotroopin takana.

... ja toiselta...

Mukava antaa ystävien valita mieleisensä. Niistä voi myös valita useampia... Uskallan luvata, että lisää tulee jos tarvitaan.

...ja vähän sivustakin.

Nyt saa aurinko paistaa, kesää on vielä jäljellä!

Perinteitä

Viime viikolla oli kansallispuvun 130v-syntymäpäiväpäivä ja samalla nk. tuuletuspäivä. Monella paikkakunnalla järjestettiin tapaamisia, näin myös Paimiossa, käsityömuseo Miilan pihalla, aivan kaupungin keskustassa. Paljon kauniita pukuja - asiantuntijat ja pukujen kantajat osaavat kertoa minkä alueen perinteeseen mikin puku kuuluu, harmi että minulla tieto menee "muistaakseni"-lokeroon. Arvokasta työtä tehdään mallien oikeellisuuden tarkistamiseksi ja säilyttämiseksi.

Aina ei tarvitse omistaa koko pukua asusteineen, sillä nykyään kannustetaan yhdistämään osia tavallisempiinkin vaatteisiin.

Käsityömuseo Miilassa on ryijynäyttely elokuun loppuun asti. Muutama kuva sieltä:

Tässä osaan kertoa mitä kirjaimet vuosiluvun alla tarkoittavat: ensimmäiset kirjaimet MF tarkoittavat ryijyn ensimmäisen omistajan etunimen alkukirjaimia, A tulee isän etunimestä ja D tarkoittaa tytärtä (tieto on peräisin näyttelyluettelosta). 

Uudempaa tuotantoa 2000-luvulta, yksityiskohtaa pinnasta:

Museossa on esillä Tuomolan sisarusten Paimion kaupungille testamenttaamia käsityöaarteita. Tässä pitsiverhoa kudontataiturien tapaan:

Tästä voi kokeilla tehdä varsinais-suomalaista Uunsallattia:

Sopivasti vielä kesää jäljellä! Mukavia päiviä marjastamiseen ja säilömiseen!

Silkkiä

Mietintämyssyssä kehittyi ajatus japanilaisten tuliaissilkkien käytöstä: silkkihuivi!

Infinity scarf -ohje (Pink Chalk Fabrics, free pattern) esiin ja mittailemaan. Palojen pituus riitti just tarkkaan. Kankaiden kudontaleveys oli 37 cm. Huivia varten leikkasin 24 cm leveyden, joten kankaista jäi vielä suikaleet ensimmäisenkin ajatuksen toteuttamiseen, tyynynpäälliseen. Se joskus myöhemmin.

Guuglasin neuvoja silkin ompeluun. Hankin 60-neulan ja silkkilankaa. Neulasin ns. kahteen riviin, ompeleen kohtaan ja vähän kauemmaksi - näin kangas pysyi hyvin paikallaan. Silitin ompeleet apukankaan läpi. Jälki kelpasi minulle.

Rakensin kaksi 137 cm pitkää palaa. Harmaan silkin kanssa sovitin molemmat samaan mittaan, koska sitä oli isoin pala. Ompeluvaiheessa epäilin tuleeko huivista tarpeeksi pitkä, mutta ohje oli niin ja kankaita juuri sen verran. Oikea ja nurjapuoli eivät ehkä joka kankaassa ole ne mitä alunperin on tarkoitettu, mutta halusin mm. leiman näkyviin. Muutenkin kangaspalat on käytetty niin tarkkaan, että jossain voi nähdä jotain valmistuksen aikaisia ommeljälkiä tai muita pakanpääjuttuja, jos oikein tarkkaan pääsee tutkimaan.

Tuli todellinen tilkkuilijan huivi! Ihan sopivan pitkä ja niin miellyttävä iholle. Ja kaikkein parasta: nuorten tuomiset ihanasti käytössä! Koko ompelun ajan lauleskelin (mielessäni!) "Elämä se on kuin silkkiä vaan..."

Kiitos kivoista kommenteistanne!
Mukavia loppukesän päiviä!