Tilkkupäivät Vaasassa

Kaikkien peruutusten jälkeen saatiin sentään valtakunnalliset Tilkkupäivät 2022. 

Minulla kun on vanha kouluaikainen side Vaasaan, niin hankkiuduin tietysti paikalle.

Yksi syy oli myös että pääsin osallistumaan Lilian Torkon pussukkapajaan. 

Sitä tilaisuutta en halunnut menettää.

Pussukan raidallinen pinta syntyi ranskalaisista vuoden 2018 matkamuistoista. 

Pinnasta tuli vähän isompi kuin ohje, kun en malttanut leikata mitään pois. 

Varauduin sitten vähän pitemmällä vetoketjulla ja reilulla vinonauhamäärällä.

Pinnat oli tikattu valmiiksi kotona ja pussi tulikin lähes valmiiksi sen 2 tunnin aikana.

Voi miten se paja oli mukava! Suurkiitos!

Sitten seuraa kavalkadi näyttelytöistä, joita oli tietysti kunnioitettava määrä.

Toivottavasti kaikki tulevat jossain esille. Tässä tulee vain murto-osa.

Osa EQA-töistä oli juhlasalissa. Kannatti ehdottomasti kiivetä ylös piippuhyllylle asti.

Yleensä töihin ei saa koskea, mutta tässä oikein kehoitettiin kampaamaan lankoja.

Kirjahylly on ollut omallakin toivelistalla.

Huumori on aina ekstraa!

Kaffe Fassettin kankaat sykähdyttää minua aina.

Värien liukumista aion opetella ensi opistokaudella.

Puhujakoroke oli koristeltu tyylikkäästi.

Sen vieressä istui arvokkaasti yksi kunniavieras.

Muita hänen ystäviään istuskeli oppaina.

Juhlasaliin vievän porraskaiteen ura oli juuri oikean levyinen.

Monella luennolla en ehtinyt käydä mutta onneksi osuin paikalle kun Tuiri Aho esitteli uniikkeja takkejaan. Sellaisia taideteoksia! Kuvista saa kalpean aavistuksen kokonaisuuksista, monta jää näyttämättä kun en jostain syystä onnistu rajaamaan ihmisiä.

Tämän nimen muistan, se on Palava rakkaus.

Itse tekijäkin häämöttää taustalla.

Ja kuinka ollakaan, ulko-oven vieressä oli värikäs mosaiikkilintu ja 

taiteilija oli, kukas muu kuin Tuiri Aho.

Entä ostokset? Järjestäjät olivat huomioineet hienosti kassintarpeemme ja kaikki saivat ilmottautumisen yhteydessä kangaskassin. Niin fiksua! Valitsin primitiiviaiheisen kuosin. Ostin yhden laukkuohjeen pajasta ja muutama uusi kangas tuli tietysti mukaan, oli niin hyvä tilaisuus hypistelemiseen. Suosittelen, muistakaa, ensi vuonna tämä tilaisuus on maaliskuussa Kuopiossa.

Ja tietysti myös ruoasta oli huolehdittu hyvin. Lounaat syötiin Vamian ruokalassa ja runsas buffe-illallinen ravintola Centralissa. Oi miten me söimmekään! Siellä en ehtinyt ottaa ruokakuvia, mutta tämä Pappilan hätävara tarjoiltiin ravintola Hejm'ssä, jossa kävin perjantai-iltana omin päin.

En muistanutkaan että tulin Nikolainkaupunkiin. Onneksi siitä oli kyltti.

Ensimmäinen tyrmistys oli sitten kun astui ulos: koko katu oli tietyön alla, mutta ei hätää - selvittiin!

Ja meillä oli mukavaa! Oi jospa oisit saanut olla mukana!

Suurkiitos, ihanat tilkkuystävät! On meillä hieno harrastus.

One-block-wonder

Suunnitelmissa on ollut jo muutaman vuoden kokeilla one block mallia. Nyt kun Tilkkulehdessä oli ohjeet, se tuli oikein ajankohtaiseksi. Mutta voi, kangasta ei tietenkään ollut 6 mallikertaa. Kun Paraisten näyttelyssä oli työ joka oli tehty neljästä kuviokerrasta, innostuin taas. 

Mittaillessa huomasin sitten että kankaassa on kaksi kuviokertaa rinnakkain. Siis saan sittenkin 6 (riittävän) samanlaista palaa. Leikkasin 7 cm suikaleita.

Salkoruusu-kangas on reilusti yli 10 vuotta vanhaa. Siihen aikaan meidän kylässä oli kangaskauppa ja siellä joskus englantilaisia Laura Ashleyn suunnittelemia kuoseja, 2-laatua, arvaan, ja ostin tietenkin aina. Vesivärimäinen painokuvio miellytti. Nyt nämä kukat sopii leikata paloiksi. Muuta käyttöä ei ole.

Ei tainnut tulla yhtään täsmälleen samanlaista hexagonia. 

Asetteluun olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuinka paljon! Tarkkaavainen katsoja huomaa että yksi pala näyttäisi puuttuvan. Ei anneta sen häiritä.

Jännittävä hetki, miten nauhojen yhdistäminen osuu kohdilleen! Käytin klipsejä yhdistämiseen ja koneessa oli yläsyöttäjä venymisen minimoimiseksi.

Ohje oli oikein hyvä, erityistä kiitosta saa korvien käyttö ohje (pitäisikö se kirjoittaa yhdyssanaksi "korvienkäyttöohje" vai korvien käyttöohje?).

Reunojen tasaukset jouduin tekemään monenlaisista paloista kun halusin kuitenkin käyttää kaikki keräämäni kuviot.  Ja sen puuttuvan hexankin muotoilin joten kuten. Tuli vielä pieni suikale alkuperäistä kangasta taaksekin, muistoksi lähtökohdasta.

Salkoruusun voi vielä nähdä pilkotussakin pinnassa. Joskus näissä töissä häviää alkuperäinen kokonaan. Minulle selvisi kyllä että en todellakaan tykkää runsaista saumanvaroista. Mitä jos kangas olisi ollut paksumpaa tai jämäkämpää! Ei tullut mitään näyttelytyötä mutta kukkaketo pääsee kyllä mökille makkarin seinälle. Seinävaatteen mitoiksi tuli 75x95 cm. Suurkiitos ohjeesta, nyt voin rastittaa toivelistalta tämän työn tehdyksi!

Sammalruusu kukki taas ihanasti!

Hienoa loppukesää!