Huhtikuu 2025
Nyt oltiin lähdössä Isoon-Britanniaan, tarkemmin Liverpooliin ja pohjois-Walesiin.
Jalat eivät ole minulla ihan priimakunnossa. Jännittää miten menee.
Keppi on mukana, pahimman varalle.
Ensimmäisen päivän 14 tuhatta askelta oli hiukan liikaa,
mutta kun seuraavina päivinä kuljin vähän maltillisemmin, keppiä ei aina edes tarvittu.
Kuka muistaa nämä "pitkätukat"?
Liverpoolista.
Abbey Streetin äänitysstudio ei ollut koolla pilattu.
Tänäkin päivänä nuoret kulkevat määrätietoisina kohti Mersey-musiikin mekkaa.
Legendaarisia pubeja riittää.
Jos olette nähneet Youtubissa Paul McCartney Carpool Karaoke,
se oli tämä paikka mihin menivät siinä soittamaan livenä.
Chinatown löytyy Liverpoolistakin.
Tämän leijonan maapalloineen olen nähnyt ennenkin.
Liverpoolin iso satama-alue Albert Dock on uusiokäytössä. Mukavia ravintoloita ja
tietysti Beatles -maailma.
Liverpoolin kirjastossa on näyttävä aula.
Oodi pärjää kyllä vertailussa.
Pyöreä lukusali oli kirjaston vanhassa osassa. Vanhanajan kirjastotunnelmaa.
Kaupungissa on kaksi valtavaa kirkkoa.
Tämän rakenteet ovat erikoisimmat mitä olen nähnyt.
Sisällä oli pimeää ja lasimaalaukset pääosassa.
Toinen, vähän vanhempi on aivan valtavan suuri tiilikirkko.
Aurinkomme, en tiedä miksi oli kirkon sisällä, mutta vaikuttava oli.
Täällä lasimaalaukset olivat täynnä tarinoita.
Orpokodin lapsia oli ainakin kaksi taulullista.
Näitä pidän perusenglantilaisina kaupunkiasuinrakennuksina.
Jalkapallointo näkyi kaupungilla kun sattui kaupungin joukkueiden kotimatsi ja fanit olivat liikkeellä koko päivän. Ei tarvitse sanoa että Liverpool voitti Evertonin.
Ihmeellistä miten voi unohtua kapsäkki hotellille!
Kiireinen poistuminen?
Walesiläinen hotelli oli yksi matkan kohokohdista, osin satoja vuosia vanha linna.
Nykyisen kivilinnan historia ulottui 1800-luvulle ja
jo sitä ennen paikalla oli ollut puinen linna 1200-luvulta ja kivilinna 1700-luvulla.
Olihan siellä tietysti sisällä modernit fasiliteetit,
mutta myös kaltevia lautalattioita ja erittäin narisevia portaita.
Eri aikoina rakennetut osat erottuivat hyvin.
Takanurkassa Reception-tiski.
Respan jälkeinen aula
Portaikkoa matkalla 2.kerrokseen.
Linnan siipirakennuksia ulottui moneen suuntaan,
joten käytäviä riitti.
Linnan laajassa puistossa tepastelivat riikinkukot.
Portmeirion oli yllättävä "satukaupunki" meren rannalla.
Arkkitehti on suunnitellut koko pikkukaupungin että siellä olisi ihmisten hyvä asua ja nauttia kaikesta kauniista. Ekologisuus on ollut ohjenuorana kun on käytetty kierrätystavaraa. Kaupungissa on muutama hotelli, kahvila, ravintola, kauppa ja myös vakituisia asukkaita.
Näkymä on kaukana tyypillisestä walesiläisyydestä.
Laskuveden aika
Kevään kukkaloistoa Portmeirionissa.
Kiviaidanteet reunustavat lähes poikkeuksetta kaikkia kyläteitä.
Yleensä laitumilla oli pelkkiä lampaita mutta kerran myös muutama nauta.
Yksi iso järvikin löytyy Walesistä.
Wrexham on pikkukaupunki joka sai mainetta kun
muuan Brian Gossling osti kaverinsa kanssa kaupungin jalkapallojoukkueen.
Täälläkin sattui pelipäivä ja joukot oli liikkeellä. Voittajasta ei ole tietoa.
Kirkossa yksi täti aidosti ihmetteli kuinka me ollaan tultu Suomesta asti heidän kaupunkiinsa.
Ei sanottu että sitä mekin ihmetellään.
Sanottiin että kun asutaan tässä lähellä hotellissa niin kiertelemme Pohjois-Walesissa
ja pysähdymme monessa kaupungissa.
Akvedukti on rakennettu 100 v sitten.
Sitä huolletaan säännöllisesti kun on tärkeä kulkuväylä.
Akveduktia pitkin ovat hevoset vetäneet tavaralasteja proomuissa.
Vesiuoman vieressä kulkee hevosten polku. Sitä pääsee kävellen rotkon yli.
Mutta me siis ajeltiin turistiproomussa. Ei ollut hevosia.
Kanavat ovat suosittuja melontaväyliä.
Akveduktiin pitää jonottaa kun sinne ei mahdu kahteen suuntaan.
Llangollen'sta pääsee höyryveturin kuljettamalle nostalgiamatkalle.
Junan ja radan ovat kunnostaneet innokkaat harrastajat.
Nimi on kyllä ihan keksitty, mutta onhan se nähtävyys
ja sillä on päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan.
Tässä kylässä on asunut myös yksi sarjamurhaaja.
Kuljettaja tiesi näyttää purkutyön alla olevan talon.
Kukaan ei ollut halunnut ostaa sitä, niin päätettiin purkaa.
Kävimme ihmettelemässä 1200-luvulla rakennettujen linnojen muureja,
kaksi Unescon maailmanperintökohdetta,
Caernarfonin linna ja Conwyn linna.
Yhden tornin etuhuoneeseen oli pystytetty shakkilauta,
jossa nappulat olivat linnan entisiä asukkaita.
Conwyssä vanhan kaupungin muurit ovat hyvin säilyneet,
pääsee vieläkin kierrokselle ympäri kaupungin.
Linnan rakennuttaja Edvard I keksi nimittää Conwyssä syntyneen poikansa Walesin prinssiksi ja
nykyäänkin se on kruununperijän arvonimi.
Simpukan kasvatukseen menossa.
Taas oli laskuveden aika.
Laivakoira kävi aina välillä tarkistamassa
ettei meillä ole pahoja aikeita kun evästelimme siinä vieressä penkillä.
Joskus katsastettiin kyllä paikallisia pubejakin.
Perinteinen pubiannos "fish and chips" piti syödä, kerran.
Linnan kala-annos voitti sen ihan mennen tullen.
Meriparsasta (vihreä) en ollut ennen kuullutkaan. Se oli hyvää.
Yritin etsiä siemeniä verkosta mutta ei ole löytynyt.
Silakoilta näyttää, eivät olleet, mutta hyviä kyllä.
Jäätelö on hyvää joka paikassa.
Chesterissä on paljon Tudor-ajan tyyliin rakennettuja taloja.
Joku on jopa ihan oikein siltä ajalta.
Luulen että se kellotapuli oli rakennettu kuningatar Viktorian kunniaksi.
Karhuherra puolestaan istuskeli Chesterin hienossa kauppakeskuksessa.
Sieltä olis voinut ostaa vaikka Bob Dylanin taidetta. En kysynyt hintaa.
Kirjakaupassa.
Jotain kyllä ostettiin.
Teetä, karkkia, pieniä pelejä ja tietysti tilkkukirja.
Ehkä siitä voisi ottaa mallia.
Olihan meillä mukavaa, vaikka Finnair tietysti perui maanantain paluulennon Manchesteristä Helsinkiin. Yövyimme Manchesterin lentokenttähotellissa ja tulimme seuraavana päivänä Heathrow'n kautta. Meitä se ei haitannut, töllistelimme maailman menoa vilkkaalla kentällä, pari ylimääräistäkin tuntia.
Auto odotti lentoparkissa Vantaalla ja yöllä oli rauhallinen liikenne.
Mihin seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!