01 heinäkuuta 2023

Sauruksen tapainen


Pienen pojan lempikirjoja on Jokin sauruksen tapainen, Tony Mitton & Russell Ayto, suom. Tuula Korolainen. 

Niinpä hänelle täytyi tehdä Dinosaurus-peitto ja malli on Elizabeth Hartmanin värikäs versio.



Ohjekirjan mukana ostin nipun värikkäitä paloja, jotka oli kuin tätä varten kerätty.
Täydennys tuli omasta varastosta löytyneillä.


Taustakankaan valinta ja väri meni sen mukaan mitä oli saatavilla 
Kona-merkkistä ja että sitä oli tarpeeksi. 
PeeKaa:sta sain avun tähän ja olen oikein tyytyväinen.


Näistä paloista syntyy yksi Brachiosaurus.
Kasvi on tehty jo odottamaan saurusta.


Etenin systemaattisesti rivi ja väri kerrallaan.
Harmaata Kona Cottonia oli 4,5 m.
Tarkalla kulutuksella sitä jäi vielä vähän yli metri, 
mutta kulutin sitä kyllä sitten surutta reunoihin, kun lisäsin saniaisrivit, kapeat pystyreunat ja reunanauhan. 
Eikä lopulta jäänyt kuin 20 cm! 


Tällä kertaa päätin tikata koneella ja blokkeina.
Mallinkin mukaan blokkien väliin tulee kaitale pohjakangasta,
joten minulla se tuli yhdistävänä kaitaleena.
Ehkä vähän ohjetta kapeampana mutta peitolle kertyi kyllä riittävästi kokoa.


Paitsi että pituutta siis lisäsin vähän saniaisilla, sinisillä ja punaisilla.


Valmis koko on n. 160x220 cm.


Harmaan takakankaan (Marimekon Tulipunainen, Maija Isola/K.I. 1960/2000) löysin kaapista. 
Olin joskus hamstrannut suosikkikuosiani ja sitä oli onneksi yli 3 m.
Tässä ei paljon häiritse vaikka kuvio katkeaa, joten peittoa voi käyttää toisinkin päin.
No loppuihan se takakangas kuitenkin kesken kun aloin sooloilemaan saniaisten kanssa,
 mutta löytyi onneksi marikankaiden laatikostani eri kuosinen mutta samanvärinen kaveri.
(Vielä muistiin että alalankaa kului yli 400m.)


Malli oli hyvin toteutettu. Ei tullut pahoja saumanvarojen risteyksiä
 ja yleensäkin saumanvarat kääntyivät luontevasti. 
Kokoamisessa menetin monta kertaa pensaiden kärkiä, 
mutta vesseli ei varmaan siitä piittaa. 
Ainoa mistä voi tulla sanomista on että palaset on ylipäätään ommeltu yhteen 
eikä niitä voi enää sekottaa ja heitellä ympäriinsä.


Rrräyh!
Mukavaa kesää teillekin!

Meidän retki oli Englantiin, laitoin kuvia sivulle.


PS. Juvalla on Finn Quilt'n Tilkkutyöbiennaali 2023 heinäkuun, 
sinne siis!



10 kommenttia:

  1. Mielettömän upea peitto. Kyllä pikkumiehen kannattaa pullistella tuolla peitolla. Pitää lukea matkakertomus. Juvan näyttelyssä on minulta yksi pieni työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Ompelija ainakin nautti :) Minulta ei ole työtä Juvalla :(

      Poista
  2. Ihan järkyttävä!
    Siis ihana ja upea! 🦕

    VastaaPoista
  3. Wau, voi miten on hieno!!! nyt ei löydy sanoja joilla kehuisin:)
    Olipa hyvä idea koota työ blokkeina niin sai tosi kivasti ne tikattua:) Tämä on laitettava muistiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma! Hauskaa oli tehdä :) Blokkeina työstämisen ajatus tuli kiltaystävältä. Hän tekee huikeat vapaatikkaukset, mutta eihän kaikki voi osata samallalailla. Hyvä tapa, suosittelen :)

      Poista
  4. Tää on aivan ihana! Kauniit väritkin, niin raikas. Varmasti mieleinen pienelle pojalle:) t. Saija

    VastaaPoista
  5. Voi että on kaunis peitto. Ja työläs.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!