Kerran vielä

Kassin ompelu tuntui jääneen päälle.

 Aluksi ajattelin tästä vetoketjullista pussukkaa, 

mutta aina ei voi tietää mihin päädytään.

Tuli niin syvä että alkoi näyttää enemmän kassilta.

Batiikin paloja riittää kun tekee vain pientä.

Laitoin pohjan "nahkapaperista" kun sitä löytyi hyllystä.

 Se ryhdistää kerta heitolla koko pehmeän rakennelman.

Pinta on pistelty kantha-tyyliin puuvillavanuun. Takana oli vanhaa lakanaa.

Sisällä on normaalikokoinen tasku. Se näyttää isolta kun kassi on niin pieni.

Kyllä tässä sukankudin kulkee mukana vaikka mihin!

Vanhat punaiset tabletit kyllästytti keittiössä, mutta eipä hätää, kokeillaan turkoosia.

 Nämä suojaavat mukavasti pöydän pintaa eikä astiat kolise.

Keräsin myös kaikkein rumimman värisiä batiikkejani ja kokosin niistä kauhusarjaa.

 Sen verran hirvitti että piti tehdä myös pari vähän iloisempaa. 

Toistan itseäni näissä tableteissakin, mutta haitanneeko tuo. Kukin tyylillään.

Sitten vielä tärkein asia:

Tilkkunäyttely Kaarinassa.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n paikalliskiltamme Piikkiön Pilkkutilkut on toiminut 20 vuotta 

ja sen kunniaksi saimme kaupungilta tilaisuuden esitellä toimintaamme.

Näyttely on lokakuussa Kaarina-talon 1.kerroksessa, kirjastotilojen vieressä. 

Niinpä siellä pätee kirjaston aukioloajat ja sunnuntaisin ovet ovat valitettavasti kiinni.

Katuosoite on Lautakunnankatu 1.

Aukioloajat 

ma-pe 9-19 ja

la 10-15

Näyttelyaika 3.-30.10.2023

Tulkaa toki katsomaan! 

Toivotaan että sinne löytää tiensä myös joku joka innostuu uudesta harrastuksesta! 

Tarpeellista tavaraa

Varakassia tarvii jokainen joskus. Jos ei kauppaan, niin vaikka käsitöille.

Tästä sopii valita mieleinen. 

Koot n. 47x38 cm, saumat pussisaumoina.

Olipa kaapissa vielä hirsikangastakin hamstrattuna. 

Siis lisää yksinkertaisia kauppakasseja, 

koko n. 50x45 cm.

Tykkään laittaa sangat tuonne reunuksen ja kassipinnan väliin.

Ja vähän tukevampia kasseja myös, kun on vauhtiin päästy. 

Nämäkin kankaat ovat vähän tilkkutyökankaita paksumpia.

Päällinen on tikattu laukkuhuopaan kiinni ja kassissa on pieni sisätasku.

Koot tuli vähän sen mukaan millainen kangaspala oli,

 korkeudet 34-43, leveydet 41-47 ja syvyydet 16 cm.

Sininen Marikankainen on mielestäni mukavin kooltaan, 34x47.

Nyt on mistä antaa, kun kassia tarvitaan.

Alkuvuodesta keräsin kaikki ohuiden sukkalankojen jämät ja aloitin neulomaan lasten villasukkia, koot 25 - 34. Kaikki ovat samalla mallilla, kuvaan vain taiteltu erilailla. Ohjeellisena mallina käytin mainiota "ohuet villasukat lapselle".

Kerran yritin kysyä mielipidettä 3v-vesseliltä, mitkä olisivat mukavimman näköiset. Hän tuskin vilkaisi, ei paljo kiinnosta, ja sitten yhtäkkiä kesken autoleikkien kuului "ne punaset". Tämä selvä! (Silloin ne oli nuo alarivin 3. oikealta. Vielä punaisemmat tuli myöhemmin.)

Nämä jaetaan syksyn kuluessa päiväkodin myyjäisiin ja yhteisvastuukeräyksen sukkakeräykseen. 

Samoihin osoitteisiin menee aikuistenkin sukkia. Päiväkodissakin oli toivottu että saa tuoda myös aikuisten sukkia! Kaksi paria näistäkin on jäännöspätkistä kyhätyt "räsymattosukat". Telkkaria katsellessa sormilla täytyy olla jotain helppoa näpräämistä. 

Kirjoneuleet antaa vielä odottaa itseään. Vähän ne jo houkuttelee...

Kuvassa on osa Marja Nykäsen kauniisti tikatusta peitosta.

TERVETULOA Kaarinaan, erityisesti lokakuussa!