Cascade - vesiputous

Sinistä tulee vieläkin. 

Tämä ei varsinaisesti ole ollut kesken kun sitä ei ole oikein aloitettukaan silloin kun kankaat hankin.

 Malli (Cascade, SpringLeaf Studios - huom 2012!) tuli heti Pinterestistä 

mutta ajattelin laittaa kolmiot yksivärisistä kankaista

 ja niitä tuli minulle vasta näin paljon myöhemmin. Ja niin pääsin hommiin. 

(Alareuna ei ole mahtunut kuvaan.)

Blokkien koko määräytyi niin että 28 cm kuviokangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Mielessäni kutsuin tätä koko ajan Kaffe Fassett -työksi mutta huomasin

että kaikki kankaat eivät suinkaan olleet hänen kuosejaan.

Vain Rowan oli yhteisenä nimittäjänä. Ja laatu - niin ihana pehmeys ja sileys.

Pieni 2-vuotias nasselikin painaa usein poskeaan pintaa vasten kesken leikkien.

Takakankaana on italialaista paitakangasta - sama pehmeä sileys kuin pinnassakin.

Ikkunan edessä valo tuo esiin lasimaalauksen.

Peiton koko on 122 x 176 cm.

Seuraavaksi vähän enemmän värejä.

Loistavaa syksyä!

Tilkkupusero ja suoraa ommelta

Monenlaista tuntuu löytyvän varastosta.

Kuinka olenkin niin täydellisesti unohtanut puseron??

Oliskohan tämä sitten ollut se ensimmäinen tilkkutyöni? 

Elettiin 1960-lukua ja muistan nyt, että lehdessä oli kuva jostain samantapaisesta.

Järjestin tilkut paikoilleen ja mummu toimi ompelijana.

Marikankaita, tietysti, tarvinneeko mainita.

Puseroa ei ole paljon käytetty, ja nyt se on liian pieni.

Äidin tallentamista aarteista löytyi hänen tekemänä pitkän mekon osat.
Enpä tiedä miksi tämä on jäänyt kesken.
Menee mietintään miten näitä käytetään.
Minulle tuli kuitenkin hieno löytö siivouspalkkana!

Onko tarpeeksi tikkauksia? 

Suoraa en osannut ommella mutta palat ovat nyt kiinni.

Mistä tulikin kuvaruudulle taas kassinompeluvideo...

Pitihän se kokeilla.

Vuori ja pinta ommeltiin sivuista kerralla yhteen;

kyllä se sujui, vaikka epäilin.

Tässä tuli taas todistettua, liimakankaan käyttö ei sovi minulle.

Jämäpalat eivät tietenkään pysyneet kunnolla kiinni.

Olisi pitänyt harsia. Jos sen olisin tehnyt, olisin ehkä jatkanutkin Boroa.

Nyt tuli tätä koneommelta.

Ensi kerralla teen Boroa.

Jatketaan harjoituksia!

Sinivihreää

Toinenkin viime kesänä aloitettu peitto tuli valmiiksi,

punaisen epäsäännöllisen hirsimökin kaveri, sinivihreä.

Sinisyyttä pääsi vahvistamaan reunus, joka ihan 

sattumalta oli odottamassa EK:n laarissa.

Takana on Marimekkoa, Kristina Isola Bolero 2001.

Taustan tumma sinisyys pilkistää tässä vähän.

Sen kuvio on kultaa, ts. kullanväristä.

Kyllä taipuu liinaksi tämäkin!

Mietin miltä näyttäisi rinnalla oikeaoppinen hirsimökki,

mutta luulen että tämä summittainen ompelu oli minulle sopivampaa.

Peiton koko on 120x185 cm.

Olenpas ostanut jotain uuttakin.

Viivaimen jonka pitäisi olla kätevä kaitaleiden leikkaamiseen.

Saa nähdä, ensi kokeilu osoitti että tarkkana pitää olla.

Samalla tuli kaunis kangaspaketti.

Palat ovat 56x110 cm.

Kankaissa oli tällä kertaa kukkakuvioiset hulpiot.

Ja nämä somat minipaketit!

Oranssi tuli kaupan päälle.

Kangaspalat ovat 15x55 cm.

Lämmin kesä sopi karhuvatukoille. Ne kypsyivät monta viikkoa normaalia aiemmin.

Viime syksynä ostin orkidean edesmenneen äitini syntymäpäivänä.

Silloin sen kukkiminen kesti peräti 4 kk.

Tänä kesänä se on kasvattanut uuden kukkavarren ja nyt

kun meillä on syntymäpäiviä, se kukkii taas täydellä teholla.

Syntymäpäiväsesongin aloitti nuorin mies 2v,

hänen jälkeensä tuli/tulee pappa, isopappa, vammu ja vielä pienen sällin oma isä,

kaikki 4 viikon putkessa.

Yhteinen kukka kaikille!

Juhlitaan syksyä!