Madeiralla

Maaliskuu 2020, COVID 19 -viruksen aikaan.

Vähän haikein mielin tässä kerään kuvamuistoja.

Miten pitkäksi aikaa saa heittää haaveet matkoista?

Kykeneekö enää ollenkaan?

Mutta siis, ne mukavat muistot ovat olemassa 

(- niin kauan kuin ei joku muu sairaus vie niitä,

mutta ei mennä sille tielle).

Estrelicia, Funchal ja utuinen horisontti

Ensimmäiseksi pitää lähteä kaapelivaunulla korkeuksiin.

Funchal'in kaupunki on alapuolella.

Kasvitieteellinen puutarhakin on tietysti jyrkällä rinteellä,

kun ei muunlaisia paikkoja ole.

Puutarhaan tutustuminen tuntui jaloissa!

Helpollakin levadakävelyllä tulee eteen monenlaista.

Tässä mennään tunneliin, onneksi ei tarvinnut kontata.

Vähän vain nöyrtyä.

Kukkiva mimosa heijastuu hyvin levadan rauhalliseen vedenpintaan.

EU on antanut rahaa aitojen pystyttämiseen jyrkille paikoille.

Tässä aita näyttää ihan hienolta.

  

Mutta siinäpä olikin ollut maanvyörymä ja aidasta oli tullut aika hutera.

Hengittämättä ja nopeasti kapeaa kaistaletta.

Parhaimmillaan kävely oli todella upeaa,

ja miellyttävä kesäsää!

Tässä asui kukkia rakastava tyyppi lähellä.

Hän oli koristellut kotipolkunsa omaksi ja kulkijoiden iloksi.

Hulppeita maisemia riitti.

Katselua varten pitää pysähtyä,

että voi nostaa katseen polulta.

Tämä ei ollut mikään varsinainen vaelluspolku, 

tai ainakin antoi aivan liian kevyen kuvan.

Täällä kuitenkin sai tuntumaa ikivanhaan

laakeripuumetsään, jota on enää näillä Atlantin saarilla.

Ennen viime jääkautta se oli valtametsikköä koko nykyisen Euroopan mantereella.

Kukkivan Jacarandan sinilila väri on niin kaunis.

Madeiran kansalliskukka, kolibrinkukka, bird of paradise.

Kiinanruusu on tuttu, tämä on uusi väri kuvakokoelmiini.

En tiedä mikä on.

En muista mikä on.

Kalla kasvoi "rikkaruohona"

Pulloharja, bottle brush

En tiedä nimeä

Ihmeköynnös, tämä niin joulunpunainen väri.

Salkoruusu, olen yrittänyt saada omaankin kukkapenkkiin.
Paino sanalla yrittänyt.

Mangolia, mitä ihanin iso pensas.

Kamelian kukat olivat jo pudonneet.

Hotellin ulkoterassin pöydillä oli erilaisia pikkukaktuksia.

Turistit eivät häiritse.

Saatte kulkea rauhassa, nyt on päiväunien aika.

Kumiveneellä Atlantilla, valaita ei näkynyt, mutta delfiinejä kyllä.
Tämän verran ehti saada kuvaakin todisteeksi.

Saaren pohjoisrannallakin oli nyt aika pienet tyrskyt.

Camara de Lobos -kalastajakylää

Winston Churchill'kin ihastui maalauksellisiin maisemiin.
Hän ei pitänyt yhtään pahana vaikka joku istui viereen seuraamaan siveltimen vetoja.

Kalastusveneiden poukama kylpi auringossa.

Kadunvarsipenkitkin kukki.

Marketin kalatiskissä riitti tarjontaa.
Isompia otuksia ei tässä kuvassa edes näy.

Opas näytti mistä lähtee "oikopolku" alas kaupungille. Näinköhän?

Täydenkuun aikaan, kello taitaa olla niin paljon
että hotellin ravintolakin näyttää aika tyhjältä.

Hotellin oma kasvimaa.

Tämän hotellin julkisivu ei nyt kyllä ollut edustavimmillaan.

Pysäköintiautomaattihan voi olla värikäskin!

Jos olisin ostanut posliinia,
tästä olisi varmaan lähtenyt joku etana mukaan.

Yks pinko on juuri löytänyt sopivan hameen.

Tämä seinä ilahdutti joka päivä kun kiipesimme katua pitkin hotellille.

Hotellin tontilla oli taidettakin. Katse seuraa kulkijaa.

Kolumbuksen laivalla pääsi seikkailulle.

Paras lounas oli lautasellinen paistettuja pikkukaloja.

Eristyksissä asumista.

Olisikohan tässä isokin remontin tarve?

Olkikattoisia perinnetaloja Santanan kylässä.

Tällä rantakaistaleella on oikein banaaniviljelmät.
Ylhäältä näyttää pääsevän hissillä
jos ei halua veneellä kulkea.

Pico do Arieiro, 1810 metriä

Näissä korkeuksissa ei kasva puita Madeirallakaan.

Tutka ja säähavaintoasema

Vaelluspolkuja kulkee täälläkin.

Toisessa suunnassa näkyy ohut pilviverho.

Pilvet tuovat sopivasti kosteutta.

Korkeita näköalapaikkoja riittää.

Tämä on pohjoisrannikolla, Ponta Delgada.

Etelärannikolla on 580 metrin korkeudessa lasiterassi.

Se on tuolla talojen vasemmalla puolella.

Cabo Girao, Euroopan korkein rantajyrkänne.

Tässä näkyy selvemmin.

Ja tässä sitten seistään siellä.

Kaikkeen sitä pitää joutuakin!

Talot siinä lasiterassin lähellä.

Kyllä minulla jäisi perunat keräämättä noilta pelloilta.

Tuli varmaan selväksi että minulla on korkeanpaikankammo.

Tämä ei riittänyt siedätyshoidoksi.

Kauhu jäi.

Mutta Madeira oli pitkään meillä matkojen toivelistalla.

Oli tosi mukavaa että saimme nähdä ja kokea tämän.

Saarella on kaunista!