Palakassi

Sain vihdoin jotain keskeneräistä valmiiksi.
Luulen että aloitin tämän työn viime keväänä.

Nahkapaloja olen ostellut paikallisen kangaskaupan palalaarista moneen otteeseen.
Vakaana aikomuksena tutustua nahan ompeluun. 

Mitäpäs sitä tilkkuilija muutakaan kuin palakassia, nahastakin. 

Nahkaneula, rullapaininjalka ja klipsit työvälineinä pärjäsin jotenkuten. 

Välillä pyrki tulemaan vähän liian paksua tavaraa ommeltavaksi, 

mutta onneksi kone kesti. 

Sivuihin laitoin kaitaleet että oli helpompi yhdistää paloista kootut puoliskot. 

Sankojen paikka määräytyi paljolti paksuja kohtia väistäen. 

Vetoketjunkin ajattelin laittaa mutta siinä kohdassa iski laiskuus.

Kangasvuori ja yksi taskupussi, kassin koko 33x38 cm.

Isompi olisi voinut olla, mutta sen verran oli tuskallista ompelua

että tähän jäi.
Näin ne palatkin riittivät, en ostanut lisää.
Olen tyytyväinen, voin rastittaa tämän tehdyksi!
Tyylipisteet jäi mataliksi, mutta ei haittaa.

Sekin hyöty tästä nahkaompelusessiosta oli että 

sain vahvistettua/korjattua vanhan marikassin kuluneet sangat. 

Ja taas mennään, ruokakauppaan.

Ensi viikolla on jo vappu.

Karnevaalin voi nyt unohtaa, mutta

Hauskaa vappua! 

Ihana valo

Karanteeni päättyi, mutta elämä on silti rauhallista kotoilua.
Ruokaostokset tehdään ruuhka-aikoja välttäen.
Nuppupeittojenkin teko jatkuu. Toivon että niitä voi taas viedä sairaalaan

sitten kun olemme päässeet voitolle tästä viruksesta.

Halusin kokeilla Pomada -blogin planeettaa.

Minulla ei ollut asiaankuuluvaa viivainta,

mutta mukava oli tehdä.

Koko ompelun ajan Elastinen lauloi korvassa

"Sua seuraa aurinko..."

Haluan että sitä syntynyttä lasta seuraa aurinko!

Vanu oli aika paksu, mutta sopivan kokoinen.

Tein 4 erilaista reunustettua neliötä, leikkasin epäsymmetrisesti ja

ajattelin sekoittaa kaikki palat, mutta päädyinkin yhdistämään 2 ja 2.

Kaksi on vielä tikkaamatta, säästän mökkityöksi.

Minttu-toffee-yhdistelmä oli aika aneemisen näköinen,

mutta onneksi sain kiltaystävältä reipasta flanellia taakse. 

Vaaleanpunaisessa on 4 palaa samaa kangasta uudelleen järjestettynä.

Jätin pois mehiläiset, ne tuntui vähän liian osoittelevilta

vastasyntyneen peittoon.

Ja näin yhdistelemällä kangas riitti pieneksi peitoksi.

Ihana kevät! Keltavuokot jo aloittelee kukintaa. 

Näinä aikoina on kuulemma rakennettu palapelejä monessa kodissa.

Tämä ei ole kovin vaativa.

Ainoa haaste on että 150 palaa ovat todella pieniä.

Vertailuna 1" neliö.

Valmis kuva on 10x15 cm.
Viime vuoden Luoyang-matkamuisto.

Tämä oivallus minua niin ilahduttaa!

Naps, ja silitysrauta lämpenee.

Naps, ja minulla on rauta kuumana.

Naps, ja sähkö katkeaa.

Valo muistuttaa minua sammuttamaan kun poistun ompeluhuoneesta.

(Huom. yöpöydällä on järkälemäinen

Katherine Pancol, Krokotiilin keltaiset silmät.

Sekin ilahduttaa!)

Ihanat sinivuokot puskevat roskien seasta!

Auringon valoa ja lämpöä päiviinne!

Hyvää Pääsiäisaikaa!