Tänä vuonna kuljettiin maata pitkin. Ensimmäinen retki tehtiin Ruotsiin kesäkuussa, seuraavaksi ajeltiin itä-Suomessa heinäkuussa ja elokuun lopussa oltiin bussimatkalla Norjan Lofooteilla. Lofooteille ajon varrella nähtiin tietysti bonuksena monta paikkakuntaa.
Kesäkuussa siis aloitettiin, Ruotsiin seilattiin yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja
aamukahvit juotiin vasta maissa Norrtäljen Åhotelletilla,
kauniissa kesäidyllissä.
Tukholmassa ihasteltiin rannan komeita kerrostaloja,
samalla kun noustiin laivaan saaristoristelylle.
Salongissa syötiin lohilounas ja seurattiin saaristoasutusta.
Kauniina kesäpäivänä liikenne oli vilkasta.
Kierreltiin Vanhan kaupungin kaduilla
Entiset puhelinkopit toimivat nyt muissa hyödyllisissä tehtävissä.
Tästä löytyi defibrillaattori, jossain muualla saattoi olla vaikka kirjoja luettavaksi.
Betoniporsaat oli hauskempia kuin meillä.
Kuninkaan linnan ympärillä oli nuorilla miehillä vahtipaikka.
Seuraavana aamuna ajettiin kohti Vadstenan kuntaa.
Siisti, pieni ja kaunis kuntakeskus on Vätternin itärannalla.
Se on tunnettu mm. Birgittalaisluostaristaan.
Ja Kustaa Vaasan 1500-luvulla rakennuttamasta linnasta.
Seuraavaksi yövyttiin Söderköpingissä kylpylähotellissa.
Kylpylän pihapiiriä.
Aamulla koitti matkan kohokohta, ajelu Göta kanalissa.
Laiva lähti Söderköpingistä ja 4 tunnin kuluttua olimme Norsholmissa.
Tällä osuudella oli 12 sulkua.
Siluetti kanaalin kaivajista.
Alus kulki rauhallista tahtia maiseman halki.
Kuvistakin näkee että sää oli miellyttävän kesäinen, ei helteinen.
Söderköping kutsuu itseään Ruotsin Jäätelökaupungiksi.
Hyvää oli, ei voi kieltää.
Seuraavan päivän illaksi oli määrä ehtiä Kapellskäriin laivalle, mutta
pysähdyttiin sentään pariksi tunniksi Trosan kaupunkiin, lähelle Tukholmaa.
Sieltä löytyy monen tukholmalaisen kesäasunto.
Ja "maailman loppu", laiturin päässä.
Tummia pilviä alkaa kasaantua.
Vielä ajettiin Drottningholmin linnan puistoa katsomaan, mutta
silloin iski valtava rankkasade eikä juuri huvittanut lähteä kastumaan.
Sade loppui sitten yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin,
ja ehdimme nähdä pienen vilauksen laajasta puutarhasta.
Nyt osaa mennä jos haluaa seuraavalla Tukholman matkalla fiilistellä valtavassa puistossa.
Jos Ruotsin reissulla paistoi enimmäkseen aurinko,
niin heinäkuussa Suomessa sitten satoi sitäkin enemmän.
Majapaikat oli varattuna, niin lähdimme matkaan,
vaikka sääennuste lupasi sateista menoa.
Ja sitä saatiin.
Porvoossa sentään onnistuimme oleskelemaan kastumatta.
Punkaharju oli päämääränä. Retretti saatiin auki vuosien tauon jälkeen ja halusimme olla mukana tukemassa. Onnittelin itseäni että olin ymmärtänyt etukäteen varata liput luolaston väri-showun. Paikan päällä ei olis ollu mitään toivoa. Joka tunti pääsi 25 onnekasta kierrokselle maan uumeniin.
Maan äänet puhuivat ja värit vaihtuivat onkaloissa.
Vauhdikkaimmassa kohdassa suljin silmäni että
a) pysyisin pystyssä ja b) säästyisin päänsäryltä.
Kokonaisuutena esitys oli mielenkiintoinen.
Viereisessä rakennuksessa oli Johanna Oraksen näyttely.
Vanhan Koulun pop-up-ravintolassa söimme matkan parhaat muikut.
Kesän vehreys jatkuu sisälle.
Sisätiloissa oli aivan huikean hienot matot. Olikohan lattioiden ulkonäkö heikohko...
Hienot ikkunalaudat oli täälläkin.
Kuopioon tutustumisen ajattelimme aloittaa Minna Canthin talosta - onko sen kuopiolaisempaa -
mutta sepäs olikin vasta kunnostuksen alla.
Rouva siellä oli kovin iloinen että tulimme kurkkimaan -
se osoitti hänelle että talo on tärkeä Kuopio-kuvalle.
Kävimme sitten Taidemuseossa, torilla ja vanhaa puutaloasumista esittelevässä korttelissa.
Siellä oli esillä myös monenmoista käsityötä, virkkauksista kierrätystavarasta tehtyyn taiteeseen.
Illalla ruokailimme Mustassa Lampaassa.
Voinappikin tarjosi silmänruokaa.
Kotiin ajoimme Mikkelin kautta, joten pysähdyttiin Kenkäverossa.
Kuinka ollakaan, pääsin Filttiflikkojen kiinnostavaa näyttelyä katsomaan.
Eikä se sadekaan kiusannut ihan joka päivä, aluksi vain.
Samanlainen muikea hymy oli minullakin kierroksen jälkeen kotona.
Päiväreissu ajettiin Kemiönsaarelle, sammaljättien luo.
Nämä patsaat (4 kaikkiaan) ovat nyt pysyvästi sijoitettu
Söderlångvikin kartanon viereiseen metsikköön.
Toivomus on että oikea sammal alkaa leviämään niiden pinnalle.
Voisi luulla että nyt siirryttiin Italiaan, mutta ei,
tämän on Amos Anderssonin autotallin päätyseinä.
Se on jäänyt ylimääräiseksi Turun Ruotsalaiselta teatterilta ja
Amos on halunnut säästää kauniin seinän.
Lopulta koitti sitten kauan toiveissa ollut Lofoottien matka.
Olimme mukana Launokorven bussimatkalla.
Pääsimme kyytiin läheiseltä pysäkiltä, ihan luxusta lähteä kotoa kävellen.
 |
| Menoreitin pätkän on piirtänyt matkakaveri. |
Ensimmäinen yö oltiin Ruotsin Lyckselessä (B).
Joessa kohosi uudisraivaajien kunniaksi pystytetty patsas.
Arjeplogissa on vaaleanpunaisin kirkko mitä olen nähnyt.
Lumipeitteisiä vuoria alkaa näkyä.
Tie kulkee laaksoissa eikä ole ollenkaan pahoja vuoristoteitä.
Norjan tunturit näkyy jo.
Sitten ollaan jo Norjan puolella Nordlandin Kansallispuistossa.
Ladon seinä on kestänyt monet säät.
Vesi virtaa rauhallisesti tässä kohdassa.
Kierrätystaidetta luontokeskuksen parkkipaikalla.
Saltstraumen silta vie taivaisiin.
Tai äkkipudotus, kuten poika vastasi viestiini.
Saltstraumen salmessa on maailman voimakkain vuorovesi-ilmiö.
Vesi pakenee merelle pienenä koskena.
Kello on n.18, joten vesi ei ole vielä ihan matalimmillaan.
Näkemiin manner-Norja! Borössä (C) yövyimme ja matka jatkui aamulla laivalla.
Lofootit näkyy jo.
Tämä on Å, etelä-Lofooteilla.
Lyhin mahdollinen paikannimi.
Punaiset talot rannassa ovat juuri niitä mitä joka puolella Lofooteilla kuvataan.
(Asiasta toiseen: etelä-Ruotsissa on Råå niminen kaupunki,
jonka läpi virtaa joki ja siinä elävä ankerias on tietysti Råååål.)
Kuivattuja turskan päitä. Herkullista?
Lofoottien postikorttimaisemaa.
Aallonmurtajat olivat jykeviä.
Kaunis kuvaussää ei ollut itsestäänselvyys sateisen kesän jälkeen.
Odota tässä.
Meren alla kulkevassa tunnelissa oli korjaushommat ja puolen tunnin välein liikenne pääsi ohjattuna kulkemaan yhtä kaistaa.
Vierailu vuohitilalla.
Lypsyn jälkeen vuohet päästettiin juoksemaan laitumelle.
Sinne menivät, paimen hoiti homman.
Portti pitää emännän käydä sulkemassa.
Vuohenjuustojen maistelua ja yrttiteetä.
Vuohitilan rouva oli innostunut yrteistä.
Kuivaushuoneen estetiikkaa.
Laaksossa maisema on erilainen kuin meren rannalla.
Henningsvär tarjoaa taas sitä postikorttimaisemaa.
Turskan kuivatustelineet ovat tähän aikaan tyhjänä.
Tässä oli talo myytävänä.
Mukava pieni uimaranta, teltankin sai pystyttää lähistölle.
Muutama meistäkin kävi uimassa Norjan meressä.
Lofooteilla ehdittiin olla 2 yötä, Svolvärin kaupungissa (D), Thor-ketjun hotellissa.
Harmi kyllä mutta telttailu ei enää ole oikein meitä varten.
Svolvärissä on nepalilaisten sherpojen rakentama polku tuonne ylös. Se on suosittu patikointireitti.
Minusta (korkeanpaikankammoisesta) on vähän mielenkiintoista että alapuolella on hautausmaa.
Hotelli oli ihan rannassa. Joku sai täälläkin huoneen merinäköalalla, meillä oli ikkuna vuorille.
Aamiaistarjonta oli huippuluokkaa.
Tuttuja kasveja.
Harstadin pohjoispuolella esitellään viikinkien asuinpaikkoja.
Tuore tervan tuoksu pitää vain kuvitella.
Täällä kirkon vieressä oli natseilla iso vankileiri II maailmansodan aikaan, venäläisiä vankeja.
Hautausmaan portinpielet ovat pystyssä vaikka itse portti puuttuu.
1964 on löytynyt perunapellosta 1500-luvun sormus.
Onko joku heittänyt suutuksissaan...
Kilometrin mittainen Tjeldsundin riippusilta erottaa Lofootit mantereesta. Kiitos ja näkemiin!
Narvikissa (E) oli musiikkifestivaali ja matkanjohtaja jakoi korvatulppia, mutta hyvin saimme nukuttua ilmankin. Hotellin ravintolassa olis ollut tilaisuus pyytää nimmareita ja ottaa selfieitä, jos olis tunnistanut norjalaisia artisteja.
Huonoa mainosta ravintolaruualle.
Vielä vilauksia Norjan vuorista.
Ruotsin Kebnekaise ohitettiin huomaamatta.
Helppo rajanylitys.
Alamäkeen mennään kun kuvakin tuppaa menemään vinoon.
Ruskan merkkejä näkyy.
Abisko on luonnonsuojelualue Ruotsin Lapissa.
Jäätikköjen sulamista seurataan täälläkin.
Kiirunan patruuna Hjalmar Lundbohm on saanut prinssin vieraakseen.
Hjalmarin talo oli siirretty tällä "siirtokierroksella" ja siellä oli mm. kahvila.
Olihan hienoja tapetteja!
Talo oli siirtämisen jälkeen remontoitu ja teetetty uusia tapetteja vanhan mallin mukaan.
Eikä maksanut paljon!
Talojen siirto on käynnissä.
Mun mielestä olis kannattanut samantien siirtää vielä kauemmas, koska malmiesiintymää löydetään koko ajan eteenpäin.
Tämä on jo toinen kaupungin siirto. LKAB:llä on rahaa.
Rautamalmin lisäksi on löydetty kuparia ja harvinaisia maametalleja.
Ja näin pitkälle päästiin ennenkuin osui kohdalle isompi sade.
Kirkko siirrettiin uudelle paikalle ja samoin talot, jotka olivat sen naapurissa aiemminkin.
Kirkko avataan vasta vuoden parin päästä.
Vanhat kaivostornit on jätetty muistoksi menneestä.
Uudessa Kiirunan keskustassa on kaikki modernia.
Jällivaarassa on tumma asemarakennus.
Överkalixissa on hotelli kauniilla paikalla joen rannalla. Ylikainuu on paikan suomenkielinen nimi.
Vain virtuaalilippoaja oli paikalla.
Lippoamissilta rakennetaan ilman nauloja.
Vastarannalla on Suomi.
Lippoamalla pyydettyä savusiikaa, nam.
Torniossa meillä oli huono tuuri. Oli määrä mennä katsomaan kirkon hienoja sisämaalauksia, mutta kirkko suljettiinkin etuajassa kun siellä oli tuholaismyrkytys!
Tapulissakin on upea paanukatto.
Oulun Lappland-hotellissa oli matkan viimeinen aamiainen. Edessä oli pisin ajo-osuus, 670 km kotiin.
Syyskuun 1. päivänä oli Kalajoen hiekkasärkillä aika autiota.
Lohtajan Ohtokari on idyllinen vanha kalastajamökkien saari.
Yhtään ammattikalastajaa ei enää ole,
kaikki mökit on loma-asuntoja.
Museomökin vieressä on myös vanhoja aittoja.
Mökkiromantiikkaa syntyy heti virkatusta verkosta.
Punaisten mökkien idylliä riittää, n.50 mökkiä.
Ohtokarin pooki (tunnusmajakka) on kunnostettu näköalapaikaksi.
Maukasta lohikeittoa saimme Jukkolanmäen tilalla.
Lapualla pysähdyimme Paukussa, vanhalla patruunatehtaalla,
Lapuan Kankureiden kauppakin oli siinä.
Lapuanjoki virtaa rauhallisesti.
Syksyn väriä näkyi jo.
Jäimme bussista kotipysäkillä ja vedimme laukkuja pimeässä tyhjällä tiellä.
Ystävällinen rouva pysäytti auton ja nauroi "onko pitkäkin matka?"
"Kiitos vain, tuosta juuri käännymme kotiin päin!"
Launokorven toimistossa oli suunniteltu hieno, sujuva ja mielenkiintoinen matka.
Bussin kuljettaja ja matkanjohtaja ihan parasta A-luokkaa. Kestää suositella!
Kotonakin oli tapahtunut: sinikuusi autotallin nurkalla teki kuolemaa ja olimme sopineet sen kaadosta. Kuusi oli poissa ja pöllit pinossa.
Mies hakkasi klapit kuivumaan.
Millainen talvi mahtaa tulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!