Kasarimyssy

Kun Tilkuista totta -blogissa oli käytetty taiteltuja kuusikulmioita pussukan kylkeen, muistin että minullakin on ko. hexagoneja, vuosia sitten killassa tehtynä ja hyvin säilyneenä. Nyt olivat kypsiä käsittelyyn.

Sovittelin tietysti pussukaksi minäkin, mutta päädyin kuitenkin pannunmyssyyn. Tai oikeastaan kattilamyssyyn ja vielä tarkemmin kastikekasarimyssyyn. 

Tässä myssyversiossa on tilaa kasarin varrelle. 

Toinen puoli on enemmän lila, toinen puoli roosa. Molemmissa on yksi rivi samaa kangasta, toinen ylhäältä.

Jos taittelu on outo jollekin, tuossa yllä on vaiheita. Leikataan pyöreä pala (tässä halkaisija on 14,5cm), taitellaan puoliksi 2 kertaa että löytyy keskipiste. Merkataan se ja aloitetaan taittelemaan ympyrän reunoja kohti keskipistettä. Taitetaan järjestyksessä aina seuraava taittonurkka keskipisteeseen jne. Tämän hexagonin säde on 4cm ja siis pisin halkaisija 8cm.

Useimmiten nämä on ommeltu pohjakankaaseen nurkasta nurkkaan tikkauksella. Ajattelisin että käänteet pysyisivät paremmin jos tikkaa keskeltä sivua kohti toisen sivun keskikohtaa, mutta en ole nähnyt sellaista versiota. Tuntuu nuo pysyvän näin.

Nuppupeittoja tulee ommeltua silloin tällöin.

Laiturilla mönkii jotain outoa väkeä.

Nyt voi jo toivottaa kaunista kevättä!

Hoitolaukku

Muistatteko kurssikassin viime syksyltä? 

Samalla tyylillä tuli tämä hoitolaukuksi tarkoitettu. Kaunis kangas on japanilaista, Almandiinista. 

Vähän lisäsin ominaisuuksia: molemmissa päädyissä on vetoketjutasku, toinen yrittää olla vähän tilavampikin ja päällä on vetoketjullinen läppä. 

Kangasta oli metri ja se meni niin tarkkaan että läpät on osittain mustaa lakanakangasta. 
Hihnoja on kahdet, vähän Ikea-kassin tapaan. 
Koko on myös reilumpi kuin aiemmin, n. 30x42x18cm 
Ulkotaskuihin laitoin tueksi vain liimakankaan, ohuempana helpotti sitten kanttauksen ompelemista.

Sisätilan lokerot on samanlaiset kuin aiemmin, juuri sopivia vaipoille, pyyhepaketille, juomapullolle jne. Pohjassa on irrallinen päällystetty kovike, jotain kovalevyntapaista löytyi autotallista. Vuorikankaanakin on kahta eri turkoosia. 

Keskelle pitäisi mahtua ainakin pyyheliina, hoitoalusta ja varavaatteita. Toivottavasti mahtuu.

Oikein jännittävää kuulla miten tämä palvelee.

Hyvin toimittaa asiansa!

(Lisäys kesäkuun alussa)

Hetken oli jo kevät, ensimmäiset krookukset kukki eteläseinustalla, mutta sitten tuli taas kunnon lumikerros. Tällä kertaa tätä riemua on riittänyt viikon verran.

Sitten aurinko tekee tehtäväänsä.

Viime kesänä ilmestynyt sitruunanalku on talven aikana kasvanut täyteen kokoonsa ja saa viimein keltaisen värin. Uusia kukannuppuja ilmestyi valon lisääntyessä.

Mukavia päiviä, kevättä odotellessa.

Ja Hyvää Pääsiäisaikaa!

2 pussia ja 2 kassia

Monenlaista palapelipintaa on taas työstettynä. 

Nämä eivät olekaan omia aloituksia ja ylimääräisiä, vaan kaikki on perittyjä. 

Mukava niitä oli järjestellä ja katsoa miten saa soviteltua yhteen.

Poisheittäminen ei tullut kysymykseenkään.

Raitablokkipinta on hyvin erilainen. Pinta näyttää vinoltakin vaikka ei ole.

Tuliskohan näistä lasagneista vaikka räsymatto?

No ei tullut, tuli pusseja ja kasseja. Monenkokoisia, ja moneen käyttöön.

Osin nämä pinnat oli tehty jo kesällä -20 mutta ovat muhineet laatikossa ja odottaneet jatkojalostusta.

 Nyt on hyvä mieli!

Aurinkoista kevättä!

Puff-ankkalampi

Opistotöitä on tämäkin. Vauvanpeittokoko riitti minulle kokeiluun. 

Sain käytettyä pieniä sinisävyisiä paloja. Kehä rakentui sen mukaan mihin värit riittivät. Palleroiden takakankaaksi saattoi käyttää kaikenlaisia ohuita kangasjämiä. Ne eivät näy ollenkaan valmiissa työssä. Toinen hyvä juttu oli, että täytteeksi sai käytettyä huomattavan määrän leikattuja vanusuikaleita, joita aina jää peitoista. Ohjeessa varoitettiin vauvalle liian raskaasta peitosta, ja toden totta, painoa kertyikin hämmästyttävän helposti. Siksi pallot eivät ole täpötäysiä.

Kiinnitin päällisen vanuun joka toisesta risteyskohdasta pienellä "tähdellä". 

Näin sain langanpäät siististi piiloon takakankaan alle. 

Takakankaan (lakanakangasta) tikkasin sitten kevyesti palleroiden pohjiin, 

sen verran että pysyy paikoillaan. 

Vanun tasasin pari cm yli reunan ja siihen käänsin takakankaan reunukseksi. 

Valmiin peiton koko on 67x100 cm. 

Ihan hauska työ, vähän erilainen vaihteeksi. 

Kaikkein parasta kuitenkin on että peitto on jo käytössä!

Tähän löytyy verkossakin hyvä ilmainen ohje, Lo & Behold Stitchery. 

Siinä on tehty iso sängynpeite. Ihana, mutta työläs. 

Vaan eihän tässä mitään helppoja haetakaan, kunhan on hauskaa tekemistä!

Sitten taas yksi pieni nuppupeitto. 

Nyt oli opistossa esillä Mondrian-tyyli, mutta minulla välikaitaleet ovat edelleen valkoiset. 

Varmempi jättää vauvanpeitossa musta pois. Jotain muuta sitten mustalla kaitaleella. 

Mondrian-style löytyy Pinterestistä ja monesta blogistakin, 

ainakin tämä oli yksi harvoista "secured" paikoista.

Iloisia kevätpäiviä!

Resurssinauhaa ja muuta pientä

Finnquiltin sivuilla löytyy vinkki kuittipaperin käytöstä.

Kivaa puuhaa, taas syntyi monenlaisia pätkiä. Paperi oli oikein sopivaa ommeltavaa ja repiminen helppoa. Mitäs näistä nauhoista sitten tekisi, miten asettelisin... Pöydällä lojui vielä mosaiikissa käytettyä valkoista kaitaletta, sovittelin sitä nauhojen väliin. Johan alkoi syntyä tilkkupintaa. Kuittipapereita löytyi heti aika paljon mutta ei läheskään tarpeeksi.

Toivotaan pitkiä kuitteja! No ei sentään, voihan näitä jatkaakin. Joskus kauppakassin pohjalle kertyi paljon paperia, nytpä otankin kaikki talteen.  Muuten, apteekista saa oikein pitkiä kuitteja, mutta ei ole kovin mukavaa joutua asioimaan siellä.

Pinta on kasvanut jo aika isoksi (110cm) kun lisään kierroksia aina silloin tällöin. Katsotaan, kuinka kauan intoa riittää. Valkoisesta saa 145 cm nauhaa ilman jatkamista. Raidoissa on pala lähes kaikista pienistä kangastilkuistani. Ehkä reunoille tulee sitten niitä monivärisempiä... 

Takakangaskin on jo valmiiksi pestynä. Sekin on 150 cm leveää, niin että saan ihan kunnon kokoisen torkkupeiton jos haluan. Nyt voin käyttää säästämäni pyöräkankaan, koska todennäköisesti peitto jää ihan omaan käyttööni.

Sydänpeiton suunnittelusta jäi ylimääräiseksi 2" neliöitä. Niistä rakentui vielä yksi nuppupeitto.

Opistolla teimme pussukan, jossa vetoketju kulkee alareunasta toiseen. Tällä mallilla en olekaan ennen tehnyt. Leikkasin kuvion mukaisen, joten ei tullut kovin isoa, 20 cm korkea. Sama kuvio molemmilla puolilla. Tukena on ohutta laukkuhuopaa. Kangaspalan ostin syksyllä Herttoniemen Marimekosta. Olin siellä ekaa kertaa ja olimme vähän epävarmoja löydämmekö paikan. Huomasin että kävelimme yhtä matkaa n. 10 nuoren japanilaistytön kanssa ja koska heillä näytti olevan paikallisopas mukana, tiesin että nyt on oikea suunta. Ja niin olikin.

 Irtovetoketju olis ollut hyvä, kahdella vetolenkillä. Suoritus meni kokeilun piikkiin.

Jatketaan harjoituksia!

Mukavia sydäntalven päiviä, lumella tai ilman!

Ps. Arvaatteko missä oltiin viime 

lauantaina?

Sydämelliset kiitokset Juulialle, Matthiakselle ja muille ihanasta unohtumattomasta illasta!