Satokausi

Kalenterin mukaan on syksy alkanut. Kirjaan tänne nyt kassit ja pussit joita tuli tehtyä kesän mittaan. Mukava ne on laittaa muistiin. Kävi niin että kun lopetin valokuvaamisen tänne, ei löytynytkään mitään tietoa mistä langasta yhdet kauniit sukat oli tehty. Viimeistä hippua myöten lanka oli käytetty eikä jäänyt jälkeä, mitä se oli tai mistä hankittu. Muistiinpanot ovat tärkeitä, m.o.t.

Kaksi kassia: ylempi on Almandiinin japanilaisesta kankaasta ja alempi pehmeitä nahkapaloja. Molemmissa on nahkasangat, jotka ostin viime syksynä Lankavalta Tampereen messuilla. Vetoketju sulkee kassien suun. Pitkät välikaitaleet nahkapinnassa helpottivat saumanvarojen kohtaamisia. 

Kankainen seisoo tukevasti itsekseen kun siinä on välissä Peekaasta vuosi sitten hankittua laukkuvahviketta.

Nahkaan minun ei pitänyt enää tarttuakaan, mutta eipä ne palavarastot olleetkaan tyhjiä. 

Kuin ihmeen kaupalla kahdesta (!) kenkälaatikosta löytyi aika ihania paloja. Ne oli niin pehmeää nahkaa että piti silittää vahvikekangas jokaisen palan taakse ennenkuin ompeleminen onnistui. 

Pohjan laitoin vähän tukevammista paloista. 

Tästä nahkapalakassista tuli paremman kokoinen kuin edellisellä kerralla 2020, 

nyt 42 cm korkea.

Punaisessa lompakossa kokeilin s.o.t.a.k-mallia Essex wallet. 

Sujuvaa oli, kuten muutkin hänen ohjeensa.

Nämä "kivet" on näyttäneet niin mukavilta Pinterestin kuvissa että ajattelin kokeilla. 

Laitoin 100g-vanun täytteeksi ja keräsin jämäpaloja. Kuinka pieniä batiikkeja säästänkään!

Pinnan käytin pussukkaan, jonka kooksi tuli 28x26cm, samalla mallilla kuin solmiopussukat alkukesästä. 

Ehkä teen tätä kivipintaa vielä lisää.

Seuraavaksi tuli vastaan tummia MM-neliöitä. 

En muista mitä niistä oli suunnitteilla, mutta pussukaksi ne nyt jalostui. 

Tukena on sama materiaali kuin yo. kassissa. 

Periaatteessa tein Noodleheadin avointa mallia, mutta vahingossa vetoketjun häntä jäi vuorin alle, niin annoin olla siellä. Aika kookas tuli, 30x23cm (lxk), pohja 8x23cm.

Varmaan jo toista vuotta on ollut kogin-kuviopinta valmiina tähän pieneen kukkaroon, 10x8cm. Punnersin valmiiksi pussiksi japaninkielisen ohjeen mukaan (kuvien avulla) ja sain kehyksenkin paikalleen, jotenkuten. Ohjeessa tehtiin kuvio vain yhdelle puolelle, mutta tein saman kogin-merkkauksen toisellekin puolelle. Lanka vain on vähän eri. Tämä sininen on mallin mukainen puoli.

Sitten olikin vuorossa pitkulaisempi pussi.

Tein ensin oikein ison 33x16x9 cm ja perään sinisen vähän pienemmän. 

Välissä on patalappuhuopaa. Se on oikein mukavan taipuisaa.

Näissä on ohjeena Olivia pouch sotak-malleista. Sinisessä tikkaus "piilottaa" sauman toisella sivulla.

Vielä yksi valas-tyyny. Tähän olin joskus ottanut talteen ilmaisen ohjeen verkosta. 

Kangas on aitoa 60-lukulaista Marimekkoa. Leikkasin omasta mekostani.

Tyyny on 60 cm pitkä pyrstöstä leukaan. Tilavuutta tulee lisää välikaitaleella ja saumoissa kiertää terenauha.

Mukavasti meni kesä.

Hyvää syksyä!

Kogin ja one-stitch

Nyt verrytellään Kogin ja one-stitch -taitoja. Kurssista on vierähtänyt muutama vuosi.

Almandiinista näitä tarvikkeita voi hankkia. 

(Ei meillä ole kaupallista yhteistyötä, mutta kerron nyt silti kuka myy Suomessa.)

Keittiöliinassa on jo mukavaa kuviota vaikka kirsikankukasta on menossa vasta yhteen suuntaan one-stitch-kirjailu. Langan sai itse valita ja ensimmäinen 20 m on melkein pistelty.

Neulatyynykulhossa olikin langat mukana. Muuten täysi paketti, liima vain puuttui.

Kogin-pistoin kirjailtu neulatyyny valmistui ensimmäiseksi. Yksi kuksa onkin sitten odottamassa uutta asua.

Keväällä ostin pienen sitruunapuun. Nyt se on pärjännyt hyvin ulkonakin, kun yölläkään ei ole ollut kylmää. Ne kaksi sitruunaa roikkuvat siellä vieläkin. Suurin hämmästys on kuitenkin kun huomasin sen kasvattavan uutta hedelmää! Uusia kukkia siinä on jo toisen kerran. Jännittävää nähdä kuinka pitkälle se pärjää.

Toinen hämmästyksen - ja ylpeyden - aihe oli kun rahkasammaleessa idätetyistä pioneista yksi jo kukki! Ei mikään erityisen hohdokas kukka mutta siis yksi kukka kumminkin. Tätä voi ihmetellä sittenkin, jos myöhemmin kaikki kuolevat eikä muut ehdi kukkia ollenkaan.

Rikkinäisiä kukkapurkkeja ei kannata heittää pois. Onhan tämä istutus paljon mielenkiintoisempi kuin ihan tavallinen. Idea ei ole minun vaan ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta - täytyy tunnustaa. Mielelläni olisin sen itsekin keksinyt, mutta muistin sentään että varastossa on rikkinäinen purkki!

Nautitaan kesästä!

Reunus ja Almandiini

Sängyn reunus tuntui asettuvan hyvin paikoilleen. 

Kirjaan vielä muistiin miten se rakentui.

Välissä on laukkuhuopa ja sen molemmin puolin paksua vanua. 

Huopa on poikki sängyn kulmien kohdalta että reunus taittuisi helpommin. 

Pystytikkauksia on pitämässä kerroksia paikallaan - kulmakohdat erottuu

 kun siellä on 2 riviä aika lähekkäin (= huovan päät kiinni).

Taustakangas on Maija Isolan Heinä-kuosi vuodelta 1957.  Iätöntä, sanoisin.

 

Puput on painettu 1980. Aika vanhoja nekin. 

Reunanauhaa sai tehdä 8.5 m. 

Laitoin taas sen tereellisen, se on mukava tehdä.

Lapsi seurasi tarkasti kun laitoimme merkkejä kiinnitysnauhoille. 

Tein nauhaa toisesta batistista kassin sankojen ohjeella. Niihin oli helppo laittaa tarrapalat. 

Tämä oli mieluinen työ. 

Niin parasta kun pystyy olemaan hyödyksi.

Pomada-blogissa oli hienosti koottuna kotimaisia kangaskauppoja tilkkuilijoille.

Tiedän vielä yhden siihen listaan.

Almandiini, joka tuo maahan ja myy japanilaisia kankaita.

Tämä onkin kaikkein lähin kauppani, vain muutaman kilometrin päässä.

Sashiko-pistojen harjottelu on vielä vaiheessa.

Nyt niitä hienoja talvipäiviä on luvassa!

Sukset esiin!

Japanilaista kirjontaa

Koko syksyn olemme kansalaisopiston kurssilla opetelleet kirjomaan japanilaisittain.

Aloitimme luovasti Boro-tyyliin. Se on aivan superhauskaa. 

Varmasti jatketaan harjotuksia!

Pussin toisella puolella on huonekalusamettia intialaisella kantha-tyylillä kirjottuna.

Sashiko, one stitch, kogin,

kaikki osataan!

No hyvä on, ehkä alkeet.

Tässä suloisena yhteiskuvana meidän kuuden innokkaan neulankäyttäjän töitä.

Sieltä voi löytää koruja, neulatyynyjä, pieniä ja isompia pussukoita, liinoja,

kansioita, neulakirjaa, taulua ja niitä pintoja, joiden lopullinen paikka on vielä arvoitus.

Kankaan pintaan tulee aivan uusi struktuuri kirjonnalla.

"Lokin" alkuperä on kevään kurssipäivältä, josta kerroin viime kerralla.

Taiteilijalla oli mielessä Lokki -runo joka hänellä oli ollut pohdittavana.

Pienet syrjähypyt sallittiin: ranskalaiset solmut veivät, ompelija ei voinut estää.

Monet kirjontakuviot muistuttavat kovasti meidän karjalaisia kirjontoja.

Kansionpäällisessä on mukana pieni 7 cm perulaisaiheinen kangassuikale, 

aarteena säilytetty ja nyt löysi paikkansa. 

Takakannen naisen poncho ei ole ko. kangasta!

 Vanhat pellavaliinat saavat uuden elämän.

One stitch keskeneräisenä...

...ja mitä siitä tuli.

Lopuksi opettajan ihan oikea Japanista ostettu työpaketti.

Ja kuvio onnistui hienosti, selkein japaninkielisin ohjein.

No, olihan siinä ohjepaperissa myös piirros.

 Arvatkaapas millaisia joulukortteja posti saa kuljetettavakseen...

Joko saa sytytellä valoja syksyn pimeyteen?

Pitäkää huoli että teidät nähdään!