Kogin ja one-stitch

Nyt verrytellään Kogin ja one-stitch -taitoja. Kurssista on vierähtänyt muutama vuosi.

Almandiinista näitä tarvikkeita voi hankkia. 

(Ei meillä ole kaupallista yhteistyötä, mutta kerron nyt silti kuka myy Suomessa.)

Keittiöliinassa on jo mukavaa kuviota vaikka kirsikankukasta on menossa vasta yhteen suuntaan one-stitch-kirjailu. Langan sai itse valita ja ensimmäinen 20 m on melkein pistelty.

Neulatyynykulhossa olikin langat mukana. Muuten täysi paketti, liima vain puuttui.

Kogin-pistoin kirjailtu neulatyyny valmistui ensimmäiseksi. Yksi kuksa onkin sitten odottamassa uutta asua.

Keväällä ostin pienen sitruunapuun. Nyt se on pärjännyt hyvin ulkonakin, kun yölläkään ei ole ollut kylmää. Ne kaksi sitruunaa roikkuvat siellä vieläkin. Suurin hämmästys on kuitenkin kun huomasin sen kasvattavan uutta hedelmää! Uusia kukkia siinä on jo toisen kerran. Jännittävää nähdä kuinka pitkälle se pärjää.

Toinen hämmästyksen - ja ylpeyden - aihe oli kun rahkasammaleessa idätetyistä pioneista yksi jo kukki! Ei mikään erityisen hohdokas kukka mutta siis yksi kukka kumminkin. Tätä voi ihmetellä sittenkin, jos myöhemmin kaikki kuolevat eikä muut ehdi kukkia ollenkaan.

Rikkinäisiä kukkapurkkeja ei kannata heittää pois. Onhan tämä istutus paljon mielenkiintoisempi kuin ihan tavallinen. Idea ei ole minun vaan ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta - täytyy tunnustaa. Mielelläni olisin sen itsekin keksinyt, mutta muistin sentään että varastossa on rikkinäinen purkki!

Nautitaan kesästä!

Reunus ja Almandiini

Sängyn reunus tuntui asettuvan hyvin paikoilleen. 

Kirjaan vielä muistiin miten se rakentui.

Välissä on laukkuhuopa ja sen molemmin puolin paksua vanua. 

Huopa on poikki sängyn kulmien kohdalta että reunus taittuisi helpommin. 

Pystytikkauksia on pitämässä kerroksia paikallaan - kulmakohdat erottuu

 kun siellä on 2 riviä aika lähekkäin (= huovan päät kiinni).

Taustakangas on Maija Isolan Heinä-kuosi vuodelta 1957.  Iätöntä, sanoisin.

 

Puput on painettu 1980. Aika vanhoja nekin. 

Reunanauhaa sai tehdä 8.5 m. 

Laitoin taas sen tereellisen, se on mukava tehdä.

Lapsi seurasi tarkasti kun laitoimme merkkejä kiinnitysnauhoille. 

Tein nauhaa toisesta batistista kassin sankojen ohjeella. Niihin oli helppo laittaa tarrapalat. 

Tämä oli mieluinen työ. 

Niin parasta kun pystyy olemaan hyödyksi.

Pomada-blogissa oli hienosti koottuna kotimaisia kangaskauppoja tilkkuilijoille.

Tiedän vielä yhden siihen listaan.

Almandiini, joka tuo maahan ja myy japanilaisia kankaita.

Tämä onkin kaikkein lähin kauppani, vain muutaman kilometrin päässä.

Sashiko-pistojen harjottelu on vielä vaiheessa.

Nyt niitä hienoja talvipäiviä on luvassa!

Sukset esiin!

Japanilaista kirjontaa

Koko syksyn olemme kansalaisopiston kurssilla opetelleet kirjomaan japanilaisittain.

Aloitimme luovasti Boro-tyyliin. Se on aivan superhauskaa. 

Varmasti jatketaan harjotuksia!

Pussin toisella puolella on huonekalusamettia intialaisella kantha-tyylillä kirjottuna.

Sashiko, one stitch, kogin,

kaikki osataan!

No hyvä on, ehkä alkeet.

Tässä suloisena yhteiskuvana meidän kuuden innokkaan neulankäyttäjän töitä.

Sieltä voi löytää koruja, neulatyynyjä, pieniä ja isompia pussukoita, liinoja,

kansioita, neulakirjaa, taulua ja niitä pintoja, joiden lopullinen paikka on vielä arvoitus.

Kankaan pintaan tulee aivan uusi struktuuri kirjonnalla.

"Lokin" alkuperä on kevään kurssipäivältä, josta kerroin viime kerralla.

Taiteilijalla oli mielessä Lokki -runo joka hänellä oli ollut pohdittavana.

Pienet syrjähypyt sallittiin: ranskalaiset solmut veivät, ompelija ei voinut estää.

Monet kirjontakuviot muistuttavat kovasti meidän karjalaisia kirjontoja.

Kansionpäällisessä on mukana pieni 7 cm perulaisaiheinen kangassuikale, 

aarteena säilytetty ja nyt löysi paikkansa. 

Takakannen naisen poncho ei ole ko. kangasta!

 Vanhat pellavaliinat saavat uuden elämän.

One stitch keskeneräisenä...

...ja mitä siitä tuli.

Lopuksi opettajan ihan oikea Japanista ostettu työpaketti.

Ja kuvio onnistui hienosti, selkein japaninkielisin ohjein.

No, olihan siinä ohjepaperissa myös piirros.

 Arvatkaapas millaisia joulukortteja posti saa kuljetettavakseen...

Joko saa sytytellä valoja syksyn pimeyteen?

Pitäkää huoli että teidät nähdään!

Boro kohtaa muovin

Finn Quilt ry:n Tilkkulehdessä 3/2018 on juttua siitä
kuinka keväällä harjoittelimme japanilaista kirjontaa, 

oikein kolmen killan voimin.

Minun boro-työni innoittajana oli punarinta (ts. kaikilla oli joku lintu).

 

Tämä boro on niin sopivaa puuhaa: mikään ei voi olla väärin!

Ei sekään että tikkauksia ei tullut tämän enempää.

Tilkku päätyi tietysti pussukkaan.

Ja koska minulla ei aiemmin ollut sellaista pussia, missä olisi läpinäkyvä seinä,

niin tähän sen tekemistä testasin.

Pussi on kyllä suora, kuvauskulma näyttää vinoksi.

Ei just kaikkein asiallisin yhdistelmä, boro ja muovi, mutta mikäänhän ei voi olla väärin. 

Paitsi että tämä kristallimuovi on just kaikkien muovipahisten pahis. 

Mutta voi, niin kätevä pussi!

Tällä kertaa sisällä näkyy sashiko-harjottelua syksyn kansalaisopistokurssilta.

Televisiota katsellessa tarvitaan käsinommeltavaa, 

vaihteluksi puikkojen kilisyttelylle.

Niinpä pistelin toisen pussin tällä Tilkkutie-blogista napatulla mallilla.

Tykästyin vihreään B-puoleen enemmän. 

Joskus muinoin kävi levyjenkin kanssa niin että B-puolesta tuli suositumpi. 

Nuoriso ei tiedä edes mistä puhutaan.

Sisällä on pieni tasku.

Nettiä selatessa tuli vastaan Tilkkutäkki-lautapeli.

Meillä harrastetaan mökillä mm. lautapelien pelaamista,

joten heti tilasin.

Jo vuosia sitten tätä esiteltiin saksalaisessa blogissa.

Nyt se oli rantautunut Suomeenkin.

Mukavia peli-iltoja teillekin,

 pimeneviä syysiltoja piristämään
ja tilkkuilun lomassa!