Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arpajaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arpajaiset. Näytä kaikki tekstit

27 tammikuuta 2019

Palkinto, kuusi, kassi ja vinoja mökkejä


Hyvin on vuosi alkanut, puuhaa riittää.


Joulukuussa onnistuin arvaamaan kaksi kertaa oikein Marlen adventtikalenterissa 
ja sain sitten postissa hienot palkinnot.
Luulen että soma pussi tulee pienten korvakuulokkeiden säilytykseen, 
ne kun tuppaavat hukkuvan oudosti.


Mistähän hän osasi arvata että Knitting-yoga sopi minulle? 
Jo kuukausia olen väkertänyt villatakkia, moniväristä tietenkin. 
En tiedä valmistuuko tänä talvena.
Omar maistuu makealta siinä tikutellessa.


Vihreiden kankaiden vinkkinä oli joulukorttina saamani kuusenmalli, 
mutta minäpä olin yllättänyt itsenikin ja yksi kuusi on jo pystyssä. 
Reunustavat kankaat on valittu, niin että ei pitäisi olla mitään esteitä valmistumiselle.
Pakkauksessa on paperi toisellekin kuuselle 
niin että kyllä vihreää tarvitaan vielä, kiitos!


Paperi oli tosi ohutta mutta nätisti kävi ompelu.


Myös olen ommellut muutaman vuoden takaisia kankaita taas yhteen, 
tajunnanvirtaa, ilman mitään sen suurempaa päämäärää. 
Lopulta piti päättää mitä pinnasta tulee.


Käsityökassi tuli, toinen puoli punainen, toinen sininen.
Vuori beessiä kangasta, yksi sisätasku ja huopaa välissä.
Aivan perusmalli - mutta kankaiden kirjo ilahduttaa kovasti!
Koko 33x38 ja pohja 12 cm.


Aurinko paistoi niin häikäisevästi ja hanki kimalteli,
että oli ihan pakko kuvata toistakin keskeneräistä työtä.


Tässä on tyhjennetty punaista, ruskeaa, oranssia ja keltaista
kangasvarastoa. Ehkä syntyi pientä lovea laatikoihin.
Hirsimökit on ihan vinksallaan ja mihin suuntaan vain.
En tippaakaan yrittänyt tehdä suoraa - ihan päinvastoin.


Kesällä ostin ison neliöviivaimen ja sitä nyt käytin menestyksellä.
Voi miten helppoa oli tasoittaa blokit 9 tuumaan, oli jopa pyörivä leikkuualusta.
Kuka sanoo että tämä ei olisi välineurheilua!


Vielä tarvitaan reunat yms, joten valmista ei tule ihan heti,
mutta varmaan joskus.

Ihania talvipäiviä!









12 kesäkuuta 2017

Eläintyynyt 1 ja 2

Ensimmäinen tyynypari tuli uunista ulos, Elizabeth Hartman'in Fancy Forest -blokeilla.


Nyt paljastui missä kukkapellossa siili on taapertanut.


Ei mennyt ihan kivuttomasti vetoketjun ompelu. 
Huomasin, että siitä onkin to-oosi monta vuotta, kun viimeksi tein tyynyn.
Mutta yhdellä purkamisella päästiin ja sitten kelpuutin.


Toiseen taustakankaaseen tuli ylimääräinen kuvio, 
kun siinä sattui olemaan keskellä haalistunut raita, jostain pitkästä pakallaolosta. 
Leikkasin sen pois ja kiepsautin palat toiseen asentoon. 
Tai siis ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen juttu tämä kuvio.
Tyynyt ovat kooltaan 45x45 cm ja kaikki kankaat tietysti Marimekkoja, hyvin eri-ikäisiä.
       
 
Viime kerran paikkakuntakyselyyn ei sitten uskaltanut lähteä mukaan kukaan muu kuin Marle, 
kukaan ei edes kehdannut peesata häntä, olitte niin kohteliaita.
No Marle saa tietysti palkintonsa, ennen pitkää.
Kaupunki oli siis Raahe. 
Kuva on otettu äitienpäivän aikaan ja todistettavasti silloin oli vielä jäätä Perämerellä.
Ajattelin että jos joku vaikka sattuisi tietämään, että Raahessa on yksi KORKEA asuintalo.
Sen 13. kerroksessa on ravintola, josta kuvasin maisemia.
Näköalatasanne sen yläpuolella ei ollut auki.
Tämä Tornitalo oli olemassa jo minun lapsuudessani (rakennettu 1958) ja kävin
nyt vähän niinkuin nostalgiamatkalla yläilmoissa.


Kivisilta puolestaan on Pattijoen keskustassa. Pattijoki taas on entinen itsenäinen kunta Raahesta pohjoiseen, Ouluun päin. Nykyään se on osa Raahea. Silta on Pohjois-Suomen vanhin kivisilta,
rakennettu 1896-7 ja nykyään käytössä kevyen liikenteen siltana.
Että sellaista pientä Suomi-tietoutta, Perämeren rannikolta.

Muissakin blogeissa olen lukenut suomalaisista paikoista, ei-niin-tavallisista kuvakulmista.
Haastanpa teidät esittelemään jotain mitä epäilette että emme tunne.
Kun kesäreissuillanne kuitenkin liikutte ympäri Suomea,
esim. iki-ihanien Meidän maamme-kuvausten innoittamina.


Pian saadaan mansikoita ihan läheltä, pieniä...


ja vähän isompia!


Esittelenpä vielä upean verkon, joka ilmestyi yhdessä yössä tomaatin ja mansikan väliin.
Nipin napin kamerani pystyi sen tallentamaan.


Aurinkoisia kesäpäiviä!
Kohti mukavia kesätapahtumia!

01 kesäkuuta 2017

Puute pussista tai kassista

Yllättävää, mutta aina ei löydy sopivan kokoista pussia kun lähtee reissuun.
Nyt tarvittiin pitemmän mallista.

Kun Marimekotkin olivat valmiiksi levällään ompeluhuoneessa 
niin helppohan siitä oli ryhtyä silppuamaan, vähän jokaisesta.

Ei kyllä tullut palaa ihan jokaisesta, sen verran paljon niitä on.
Sisäpuolella vanhimmasta päästä: vuori Hämy 1980 ja tasku Näsiä 1973.
Strategiset mitat ovat 30x17x7 cm, vetoketju 40 cm
ja peräti 48 eri kangasta.
Kolmiot on tikattu kiinni ohueen huopaan.
Samalla ohjeella olen tehnyt usein ennenkin, malli on s.o.t.a.k. handmade'n Lola.

Tallinnasta ostetusta kalakankaasta kokeilin Käsityö -lehden 5/2017 innoittamana varakassia.
En tehnyt heidän mallin mukaan vaan ihan suoraan kaupan muovikassin kaavalla.

Saumat katesaumoina ja reunat vinokaitaleen kanssa.
Onneksi kaunista kangasta jäi vielä johonkin hienompaankin.
Mutta kyllä tämänkin mielellään laittaa laukkuun varakassiksi.

Toisella puolella kalat ovat aavistuksen verran kuolleita, kun en laittanut saumaa pohjaan
 - jos oikein tarkkaan katsoo niin ovat ylösalaisin, mutta ei kovin selvästi.
Olkoon vaikka pienenä muistutuksena lähijärven kemiallisesta puhdistuksesta:

Ihana kesä on tullut Littoistenjärvelle.
 Nyt nautitaan puhdistetusta vedestä!
 Ei se ihan turkoosia ole, mutta sellaista suomalaista järvivettä.
Nyt on sitten tilaisuus näyttää että pystytään pitämään se tällaisena.

Marle kerran arvuutteli missä korkealla oli kulkenut, joten laitanpa minäkin pähkinän tänne.
Tiedätkö missä olen zuumaillut? Vastauksia kerään su 11.6. asti. 
Voinpa laittaa pienen palkinnon tietäjälle. 
Jos oikein sata määrin ilmaantuu tietäjiä, niin sitten täytyy arpoa.
Arvatenkin tämä kuva on alempaa, mutta toimiiko lisävinkkinä - epäilen.

Lopuksi vielä nopeasti sutaistut terveiset Oriflame-kutsuilta!


Onnellista koulujen juhlapäivää!




14 marraskuuta 2015

WPD

Maailmanlaajuista keskospäivää vietetään 17.11 (World Prematurity Day, WPD). Vaikka ei ole omakohtaista kokemusta keskosista, työ on kuitenkin sivunnut vastasyntyneiden elämää. Eläkeläisen imagoon kuuluu kutoa sukkaa, joten aina silloin tällöin ole neulonut vauvasukkia, ne kun ovat niin somia ja valmistuvat nopeasti. Hyväntekeväisyyteen menevät. Eniten tulee junasukkia, mutta keskosille ne ovat aivan liian isoja. Verrokkina kuvassa pienimmät siniset, jotka on neulottu keskossukkaohjeella. Pienen sukkaparin neulomiseen kului lankaa 8 g.

Luottamus postinkulkuun oli taas koetuksella kun Tilkku ja Tilkku -blogin arvonnassa voittamani pussukka seikkaili jossain jakelukeskuksissa. 1.luokkalaisen matka kesti 8 päivää. Hämmästys oli aika suuri kun se viimein oli laatikossa.
On se soma pussukka! Kauniisti ommeltu aivan ihanista tilkuista, tipuja, narsisseja ja jopa sellonsoittaja piileskelee yhdessä nurkassa. Niin sopiva tähän harmauteen ja pimeyteen joka yrittää voittaa.

Hulpioiden metsästys on ollut minunkin harrastus viime aikoina (kanssasisaria ainakin blogeissa Cafe Mea Maria 29.9., Pomada ja Paperi ja Kangas). Siihen liittyy niin mukavasti kankaiden hypistely, tuuletus ja inventointi. Monta kivaa juttua on löytynyt. Muistin kyllä että ostin "Bella Verona" nimistä - se osui kohdalle juuri kun lomamatka oli viemässä Veronaan, mutta sitä en muistanut että minulla oli Stonehedge-kangastakin. Siellä käytiin kerran perhelomalla - huh miten kauan siitä on.

Mitä hulpioista syntyy, sitä ei vielä tiedä...


Mietintämyssyä päähän ja reippaasti kävelylle! Heijastinta unohtamatta.
(Kotelon kuperaan pintaan heijastuu oma kuva kuin peilisalissa konsanaan!)



01 lokakuuta 2015

Neulatyyny

Tuli pyyntö paljastaa neulatyyny. Siinä ne ovat yhteiskuvassa. Sorvatun ja maalatun munakupintapaisen päällä istuva huovutettu pallo on ostettu myyjäisistä ainakin 20v sitten. Ihmeellistä kyllä, niin miehen kehoituksesta! "Sinähän olet sanonut tarvitsevasi neulatyynyä." Palvellut ja palvelee aivan loistavasti!
Etummaisena se pöydän reunalla keikkuva riisipussi, jonka tein keväällä. Keskimmäisessä rivissä villakankainen neulakirja, sormihiiri tai -siili jonka olen saanut/ostanut joskus Raumalla ja provencelaiskankaista ommeltu neliötyyny. Takarivissä "Tilkkuilijan timantti" joka tehtiin kerran kansalaisopiston kurssilla, piileskelevä magneettialusta ja hirsimökeistä koottu tetramallinen.
Ei tullut tarkkaa kuvaa!
Näiden kanssa pelaan niin että neulat siirtyy aina tarpeen mukaan ompelukoneen vierestä työpöydälle ja päinvastoin. Sen verran hentomielinen olen, että en kovin mielelläni pistele eläimiä, mutta hiiri menettelee just ja just.

Hiuksiakin olen saanut kampaajaltani, mutta sellainen neulatyyny on vielä tekemättä. Ehkä se onkin tämä seuraava, johon Sotak handmade blogissa juuri annetaan malli.


Askartelin itte -blogin Kirsti järjestää arpajaiset 5-vuotisblogitaipaleen kunniaksi. Voit osallistua 11.10. asti täällä. Käy ihmeessä ihailemassa Kirstin upeita valokuvia Pohjois-Suomesta!


Syysmyrskyä lupaavat - oikein Valio-luokkaa. Toivottavasti puut, ja kaikki muutkin, pysyvät pystyssä!



14 syyskuuta 2015

Kansionpäällisiä

Jo alkuvuodesta voitin Neulaa ja lankaa -blogin arpajaisissa. Iloa ei mitenkään himmentänyt että kaikki arvat voittivat. Ja sehän ei ollut tiedossa etukäteen.


Käytin kauniin korukuvion kansionpäälliseen. Siinä se pääsee ansaitusti esille. Takakanteen tuli kirjainpaneeli, joita olen joskus ostanut mm. kansioita ajatellen.

Yksi kansio on pienelle pojalle tärkeitä papereita varten. Vaikka piirustusten säilyttämiseen. Taustassa on huonekalusamettia. Sen ompelu saa kyllä hien pintaan: se heiluu ja liikkuu ihan oman mielensä mukaan, yläsyöttäjäkään ei auta. Mutta käytin taas niitä paloja, koska paksussa sametissa on niin upea pinta (edellisen kerran 2012 jolloin olin saanut kankaat).



Ja toinen pienelle tytölle. Samallalailla sametin kanssa. Myös vähän pitsiä.

 


Kokeilin paperitekniikalla ukonhattua. Paper piecing on niin mukavaa! Malli oli Quiltmakers's 100 Blocks -lehdessä 2014,10.



Pelargoni-ikkuna -painanta on Rauman reissulta vuosi sitten. Kuten myös takakannen pitsikuvio. Musta näytti niin suruvoittoiselta että yritin keventää tunnelmaa Mustan pitsin yöhön viittaamalla (loppukevennys viittaa sopivasti kuvan alkuperään).


Kummallista että taas tuli monta samaa sorttia... Paitsi että ei se ole ollenkaan kummallista. Mulle käy usein niin että kun tekee yhden, ajatus kulkee jo seuraavaan, erilaisten kankaiden käyttöön. Mutta erityisen iloinen olen nyt kirjontakuvion käytöstä. Kannesta tuli niin kaunis! Kiitos vielä Eijalle arpajaisvoitosta!

Vanhat ehjät ylijäämäkansiot saivat uuden asun. Ja omatkin paperit, tulostetut kuvat ja ohjeet ovat nyt järjestyksessä, vähän aikaa.

Kauniita syyskuun päiviä!



27 maaliskuuta 2015

Saloon

Nyt kipin kapin retkelle Saloon jos se on mahdollista! Salon tilkkukilta on pystyttänyt näyttelyn 20 v kunniaksi, mutta se ei ole auki kuin vajaan viikon, klo 11-18 joka päivä. Moderni pop-up näyttely. Paljon hienoja töitä, isoja ja pieniä, arvaahan sen että 20 vuodessa on tullut tehtyä yhtä sun toista. Tässä ihan muutamia juttuja, jossain onnistuu näkymään tekijöidenkin nimiä:



Melkein liian jännä leffa!
 









 Pika-arpajaisissa sain soman tipun! Ohra on vasta oraalla...

Hyvää Palmusunnuntai-viikonloppua! Nyt odotetaan virpojia...