Talven mittaan

Sain toimeksi inventoida villalankavarastoani. Kylläpäs niitä olikin, isompia ja pienempiä keriä. Osa itse ostettuja, mutta paljon myös äidin perintöä. Kaikki arvokkaita eikä missään nimessä hukattavaksi.

Vauvalangoista tuli junasukkia jo viime vuonna, mutta vielä niitä löytyi kuudeksi raidalliseksi pariksi.

Kokeilin parit isommatkin raitasukat, mutta se linja ei tuntunut kiinnostavalta. Raitoihin kului niin vähän lankaa.

Jospa virkkaan vaihteeksi isoäidin neliöitä. Näissä lanka on sitä nk. fingering-paksuutta. Mikä, harhaanjohtavaa kyllä, ei suinkaan ole sormen vahvuista, vaan semmoista 3 nron puikoilla kudottavaa.

Neliöitä on valmiina nyt jotain 200. Tarkoitus on tehdä isoäidille (lue "itselle") monivärinen jakku, isoäiti kun olen. Qvidi-Minan jakussa on lähes 500 kpl 5 cm neliötä, mutta minun neliöt on kerroksen isompia, kun ajattelin että mustat on helpompi yhdistää ja musta lanka on paremmin samanväristä merkistä toiseen. Voi olla että takin malli muotoutuu huonommin näillä isommilla, mutta kotikäyttöön riittää. Katsotaan miten muijan käy.

Paksummista langoista, 4 nron puikoilla kudottavista, tein huivia Minna Canthin tapaan. Tämän ohjeen kertoi Paula-rouva hauskassa blogissaan. Siellä on myös tarina siitä miten huivi liittyy Minna Canthiin. Paula on saanut ohjeen Tulihan tehtyä -blogin Terhiltä. Kudoin laiskuuttani pelkkää oikeaa ja vaihdoin väriä aina kun kerä loppui tai tuli solmu vastaan. Yläreuna oli lopulta sylinmittainen kun langat loppuivat.

Nalle-langoista pitää kutoa sukkia, mutta on vielä muitakin sukiksi sopimattomia laatuja, esim Pirkanmaan kotityön ihanuuksia.  Voi minua hamsteria! 

Jotain muutakin olen kutonut. Nukenvaatteet on uusi aluevaltaus.

Joulun aikaan ostin aivan mahdottoman ihanan ohjekirjan. Sitä tykkää selata pieni 3v neitikin.

Kuvassa ei näy langan kimallus. Blingbling on tärkeää!

Mekon alta pilkistää muutamat legginsitkin.

Tunnustan että kaapeista löytyi myös jokunen keskeneräinen puseron- ja villatakintekelekin, mohair-langasta ym erikoisuuksia. Ei mitään muistikuvaa kuinka kauan ovat olleet näin pitkällä, melkein valmiina. Jospa teen ne loppuun, on kivempi viedä valmiit vaatteet keräykseen.

Ettei tilkut ihan unohtuisi, sain koottua muutaman nuppupeiton sairaalaan vietäväksi.

Tuli hempeää ja vähän rajumpaa väritystä.

Takakankaan flanellia oli kaapissa 7 peittoon. 

Pussukkamalleista kokeilin tätä pystymallia. 

Helposti tuli, metrivetoketjua vain kaarevaan reunaan. Mutta mitä käyttöä?

Tarviiko teippiharja säilytyspaikan? 

Vetoketju olis voinut olla leveämpi, niin olis kankaan reuna mahtunut helpommin piiloon.

Irma Tilkuista totta -blogissa esitteli niin houkuttelevasti Katrin Tilkkukaupan Pinjataa, että ostin ohjeen. Ihan ekaksi halusin harmaan liinan, 50x90 cm. Onnistuin saamaan mitäänsanomatonta mössöä Pariisi-aiheisista kankaistani.

Jos harmaus alkaa ahdistamaan niin siitä selviää käden käänteessä, toinen puoli on reippaampi. Kangaskaupoilla en tällä kertaa käynyt, Lumimarja on miniän vanhaa verhoa ja vinonauhankin keräsin varaston pätkistä. 

Niin se sitten talvenselkä taas taittui ja kevät tuli maaliskuussa muutamassa päivässä.

Kesäterveiset meille tuotiin Balilta, Sivettikissakahvia, salakipalmun hedelmä ("käärmeenmuna") ja suklaata. Tuo kahvi se vasta erikoisista pavuista on jauhettu, sivettikissan läpi kulkeneista. Pitäisi olla maailman parasta, mutta varmasti ainakin kalleinta!  

Salon Veturitallissa on esillä Hannu Hautalan ottamia valokuvia, kaikki aivan huikean hienoja ja tämä yksi hauskimmista, pöllön poikanen on piilossa.

Seuraavaksi on edessä polven tekonivelleikkaus ja keskityn kuntoutukseen. Tavataan joskus kesällä. 

Hyvää Pääsiäistä! 

Aurinkoa ja lämpimiä sateita päiviinne!

Onnellista odotusta

Miltäs tämä näyttää: odotamme malttamattomina, 

koko suku odottaa.

Aika on pitkä, onneksi saa näperrellä.

Koristossut tuli tosi pienet (8 cm), 

kun kokeilin mallia ohuemmalla langalla kuin ohjeessa.

Ohje on tämän kesän Kauneimmat Käsityöt "Virkataan"-lehdestä.

Varmaan täytyy vielä hankkia mallin mukaista lankaakin.

Ankkakangas on lakanaa varten ja

 domino-neule kiinnosti niin paljon 

että vauvalangasta syntyi peite 80x115 cm.

Jännitys senkuin lisääntyy!

  

Tämä keramiikka on Sauvon Kädet -kesänäyttelystä.

Kauniita kesäpäiviä toivotetaan täältä!

Käsityöpussi

Kun Kim Werker Virkatut lahjat -kirjassaan mainosti Pyörrepussia jossa
"yhdistyy hauska tilkkutyöidea rengasraitoihin", niin otin haasteen vastaan.

Paksut puuvillalangat olen saanut etuperintönä äidiltä ja tässä oli hyvä käyttökohde.

 "Tilkkutyöidea" oli tämä hyrrä.
Tästä yhdistetään suorat sivut ja vinoista jatketaan renkaana.

Jo tekovaiheessa pussi oli oikein kätevä!

Kirjan mukaan näitä tehdään lahjaksi. Tein lahjaksi itselleni = heti käyttöön.

Puuvillalangoista tuli myös erilaisia tiskirättejä, saman kirjan ohjein.
Kenelle annetaan lahjaksi tiskirättejä? Taidan pitää nämäkin itse.

Villalanganpätkiäkin olen innokkaasti pistellyt hyötykäyttöön.

Harmittavan vähän kuluu yhteen patalappuun.

Sitten seuraa satunnaisia kuvia tämän kesän retkiltä:

Sauvon vanhassa meijerissä oli taas "Sauvon kädet" -myyntinäyttely.
Tosi upea miljöö ja ihania osaavia käsiä!
Ostimme räsymaton.

 Rantolan Puodin hampparit ovat kuuluisaa lähiruokaa.
Pihvissä naapurista Salmensuun hereford-karjan lihaa.

 Karunan graniittikirkko on jykevä ulkoa ja...

 ... ja kaunis sisältä.

Holvikaarien kattomaalaukset ovat kevyet ja herkät.

Joka puolella kylissä ja kaupungeissa ovat puutarhurit saaneet laittaa kauniita istutuksia.
Nämä kukat ovat Kokkolasta - salkoruusu on onnistunut upeasti!

Jos kuvasin oppikouluaikaista koulurakennustani,
niin tulipa tilaisuus kuvata myös se ensimmäinen,
jossa olen opintieni aloittanut.
Kauniiseen kuntoon oli laitettu.

Ja muutama jokikuva "juuriltani".

Ehkä mietit missä nyt ollaan?
En viitsi arvuutella.
Ollaan Oulaisissa Pyhäjoen rannalla.

Sitten pitää tietysti mennä jokiristeilylle myös Aurajoelle.

Vesi on niin matalalla että suihkulähteen jalusta paljastuu kokonaan.

Aurajoen suulta kaupunkiin päin.

Satamaterminaalit peittävät Turun linnan silhuetin melkein kokonaan.

Ruissalossa täytyy asua onnellisia ihmisiä, niin luksusta ovat puitteet!

Retken päätteeksi sushi-lounaalle!


Mukavaa elokuun loppua!

Afrikan suunnalta ja lähempää

Äitienpäivätervehdys tulee afrikankukin.

Virkkaaminen ei juurikaan ole minun juttuni, mutta kun käsityölehdessä oli ohje afrikankukkapeitteelle, innostuin minäkin käyttämään jäännöskeriäni. Innostus laantui, tuli taukoja ja niinpä tämän huivin työstäminen on kestänyt jo muutaman vuoden. Jäännöslangatkaan ei ole yksin riittäneet, varsinkin valkoista ja jopa mustaa, on saanut ostaa lisää.

Miksi sitten laitoin kaikkiin mustaa reunusta, vaikea sanoa, harmi ettei ollut näkemystä muuhun. Nämä ovat villalankoja, lähes kaikki Novita Wool. Kukkia on 198 ja painoa kertyi 920g. Syvä helpotuksen huokaus, kun sain tähän muotoon ja päätin että valmis on.

Virkkaus on kuvattu tuolla maakellarin toisella puolella. Kellarin muoto ja kasvillisuus houkuttelisi rakentamaan puutarhaan hassuja juttuja, jos osaisi. Tästä minulla tulee aina mieleen Lanzaroten kaktuspuisto, jossa oli niin hauskasti leikitelty rakennelmilla. Etsin vanhan kuvan (2008) ja huomasin, että itseasiassa sehän olikin paljon kivisempi kuin muistinkaan. Mutta kuka uskaltaisi astua peikon kitaan. Pitäisi olla joku kiltimpi, vaikka äitimaa. Tuuheat kutrit viittaisivatkin paremmin siihen suuntaan. 

 Lanzaroten puistossa oli monenlaisia puhuttelevia kaktuksia,

 jopa hattivatteja.

 Sitten takaisin kotimaahan, kaktuksista puheen ollen.

Vappuna kukki taas joulukaktus, vai onko se pääsiäiskaktus. Ehkä molempia.

Sellaisin aasinsilloin kuljettiin Afrikasta ja Kanarian saarilta kotipihalle. 

Edellisen postauksen kuuset ja pellot eivät näy meidän ikkunasta, mutta muuten näkyy kyllä samantapainen kulttuurimaisema. Voit bongata kuuset, jos ajat 110-tietä Turun ohikulkutien risteyksen tienoilla.

Hyvää viikonloppua ja Äitienpäivää kaikille!