Cascade - vesiputous

Sinistä tulee vieläkin. 

Tämä ei varsinaisesti ole ollut kesken kun sitä ei ole oikein aloitettukaan silloin kun kankaat hankin.

 Malli (Cascade, SpringLeaf Studios - huom 2012!) tuli heti Pinterestistä 

mutta ajattelin laittaa kolmiot yksivärisistä kankaista

 ja niitä tuli minulle vasta näin paljon myöhemmin. Ja niin pääsin hommiin. 

(Alareuna ei ole mahtunut kuvaan.)

Blokkien koko määräytyi niin että 28 cm kuviokangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Mielessäni kutsuin tätä koko ajan Kaffe Fassett -työksi mutta huomasin

että kaikki kankaat eivät suinkaan olleet hänen kuosejaan.

Vain Rowan oli yhteisenä nimittäjänä. Ja laatu - niin ihana pehmeys ja sileys.

Pieni 2-vuotias nasselikin painaa usein poskeaan pintaa vasten kesken leikkien.

Takakankaana on italialaista paitakangasta - sama pehmeä sileys kuin pinnassakin.

Ikkunan edessä valo tuo esiin lasimaalauksen.

Peiton koko on 122 x 176 cm.

Seuraavaksi vähän enemmän värejä.

Loistavaa syksyä!

Pitsiverhot

Mökillä on parissa ikkunassa kesäverhoina vanhoja lakanoita. Joku on kutonut kankaat itse, mutta näitä ei kuitenkaan omassa suvussa.

Olisinko malttanut lyhentääkään lakanoita jos niihin olisi ollut läheisempi suhde. Pitsit ovat vähän kärsineet, mutta ei haittaa.

Lakanoita oli neljä, joten niistä tuli vain puoleen ikkunoista. Ajattelin jos saisin lisäksi tehtyä keräilyversioita tilkkuilijan tyyliin. Samassa "paketissa" olin saanut/ostanut myös pienempiä tekstiilejä, puuvillaa ja pellavaa. Nimikointikin sopi hämmästyttävästi. Se saattoi osin vaikuttaa näiden ostamiseen. Yläosat sain aiemmista leikatuista paloista ja alareunat kokosin ruokaliinasta, pellavapyyhkeestä ja tyynynpäällisestä pitseineen. Näin tuli kaksi verhoa. Iso osa lakanoiden päästä oli kulunut ripustuslenkeiksikin. Rakennelma näytti aika oudolta mutta ihme kyllä, paikallaan ei enää niin pahalta kuin pelkäsin.

Pellavapyyhkeet oli kovin ohueksi kuluneita joten laitoin ne kaksin- ja moninkerroin. Kaikki saumat ompelin katesaumana.

Yhteen ikkunaan löytyi hyvät puuvillalakanat, niissä upeat äitini virkkaamat pitsit. Luulin että pitsin nimi on Mustalaisen hääyö, mutta guuglettamalla selvisi että ei ollut. Nämä verhot ovat valkoisemmat kuin toiset ja jos nyt haluaa kaikkiin ikkunoihin yhtä valkoiset, se onnistuu kyllä, koska äitini kaapista löytyi varsinainen kapiokirstu: tusina käyttämättömiä pitsilakanoita, aina kaksi samanlaisella pitsillä. Niitäpä ei taida malttaakaan ihan heti lyhennellä. Ikkunat on kolmella seinällä niin että ei suuresti haittaa vaikka verhot eivät ole just samanlaisia.

Nyt on kuitenkin lähes-pitsiverhot neljässä ikkunassa. Kesää odotellen...

...sillä nyt ei meinaa grillikään kuumentua. Mutta kuusissa on kyllä valtavat uudet kasvut ja ylitsepursuavan heleä vihreys.

Mukavia kesäpäiviä!

Lattiasta verhoon

Maalaismysteerin tähtien aplikointi on hidasta... Pakkanen paukkuu ja ajatus kulkee kesään.

Palaan vielä Kaffe Fasset'in tilkkukirjaan koska se on ollut minulle niin iso juttu. Venetsiassa kävi juuri kuten hän kuvasi kirjassaan: Pyhän Markuksen katedraalissa aivan pökerryin innosta kun näin ne lattiat! Kukaan ei ollut kertonut lattioista! Aivan täynnä tilkkukuvioita ja koottu kivistä. Paljonkos se vaatii taitoa ommella kankaita yhteen, mutta latoa kivistä tasaista lattiapintaa! Ja ilmeisesti miehen työtä; tuskin on päästetty naista katolista kirkkoa rakentamaan. Taisi jäädä kupolien kauneus minulta näkemättä. Ja valokuvauskielto! No, viime kesänä oli tilaisuus päästä sinne uudelleen ja nyt tiesin olla varuillani. Tunnustan että otin salaa kännykällä kuvia, mutta tungos oli niin suuri että hämärissä kuvissa voi enimmäkseen vertailla turistien jalkinemuotia. Parhaimmat kuvat ovat ne jotka on ovensuussa olevan kaupan lattiasta.

Ekalla tilkkukurssillani ohjaaja antoi meille mallikangaspaloja, farkkukankaita pääosin, ja vapaat kädet tehdä mitä mieleen juolahtaa. Venetsia ja tilkkukirja mielessä syntyi verhot nuoren miehen huoneeseen. Taisi opettajakin vähän hämmästyä kun sanoin että niistä suht paksuista kankaista tulee verho. Tänä päivänä tuo huone on minulla ompeluhuoneena ja saan itse fiilistellä matkamuistoja.

Toinen paikka missä olen törmännyt "tilkkulattiaan" on Paavien palatsi Avignonissa. Palatsin sisätilat ovat jokseenkin tuhoutuneet mutta paavin makuuhuoneessa on jäljellä entisiä pintoja. Aivan erinomainen lattia! Ja siitä oli jopa postikortti. Pisteet ranskalaisille.