Kasarimyssy

Kun Tilkuista totta -blogissa oli käytetty taiteltuja kuusikulmioita pussukan kylkeen, muistin että minullakin on ko. hexagoneja, vuosia sitten killassa tehtynä ja hyvin säilyneenä. Nyt olivat kypsiä käsittelyyn.

Sovittelin tietysti pussukaksi minäkin, mutta päädyin kuitenkin pannunmyssyyn. Tai oikeastaan kattilamyssyyn ja vielä tarkemmin kastikekasarimyssyyn. 

Tässä myssyversiossa on tilaa kasarin varrelle. 

Toinen puoli on enemmän lila, toinen puoli roosa. Molemmissa on yksi rivi samaa kangasta, toinen ylhäältä.

Jos taittelu on outo jollekin, tuossa yllä on vaiheita. Leikataan pyöreä pala (tässä halkaisija on 14,5cm), taitellaan puoliksi 2 kertaa että löytyy keskipiste. Merkataan se ja aloitetaan taittelemaan ympyrän reunoja kohti keskipistettä. Taitetaan järjestyksessä aina seuraava taittonurkka keskipisteeseen jne. Tämän hexagonin säde on 4cm ja siis pisin halkaisija 8cm.

Useimmiten nämä on ommeltu pohjakankaaseen nurkasta nurkkaan tikkauksella. Ajattelisin että käänteet pysyisivät paremmin jos tikkaa keskeltä sivua kohti toisen sivun keskikohtaa, mutta en ole nähnyt sellaista versiota. Tuntuu nuo pysyvän näin.

Nuppupeittoja tulee ommeltua silloin tällöin.

Laiturilla mönkii jotain outoa väkeä.

Nyt voi jo toivottaa kaunista kevättä!

Ohje 6-kulmaiselle patalapulle

Hakusanoilla "kankainen 6-kulmainen patalappu" ja "fabric hexagon pot holder" 

sain esille suomenkielisen Vuodatus-postauksen 2011

 jonka kuvat eivät ainakaan minulla näkyneet. 

Pinterestissä oli tietysti paljon kuvia aiheesta
ja ainakin 1 ohje jossa tehtiin lasinalunen. 

Tulkitsin että ohjeisiin ei liity mitään immateriaalisia tai muitakaan oikeuksia 

ja näytän nyt miten teimme killassa, omin höysteineni.

Valitaan 7 kangasta, joista kaikista leikataan isot 6-kulmaiset palat.

Vähemmilläkin kankailla voi tehdä, 

pääasia että on 6 palaa päälliseen ja 1 taustaksi.
Tai kolme palaa päälliseen ja 1 taustaksi.

Palat voi tehdä kukin omalla tavallaan, 

esim. kaavalla, viivaimella tai lautasella, kuten minä.

Lautaseni halkaisija on 23 cm.
Valmiin patalapun halkaisijaksi tuli 20.5 cm.

Ympyrä taitetaan puoliksi, nurjat puolet vastakkain (1).

Tämä puolikas taitellaan 3 yhtä suureen sektoriin (2).

Leikataan kaari tasaiseksi (3 ja 4).

Kun "paketti" avataan, pala on hexagon (5).

6 kpl hexagoneja taitetaan puoliksi nurja puoli sisälle päin
ja silitetään taitos (6).

Taustakappaletta ei taiteta.

Päälliseen asetellaan palat järjestyksessä 

niin että aina jää näkyviin 1 sektorin verran edellistä kaksinkertaista palaa.

Viides pujotetaan 1.:n alle ja kuudes sekä 1.:n että 2.:n alle.

Tässä vaiheessa vaihdoin vielä kankaiden paikkaa!

Nyt pitää päättää haluaako ripustuslenkin, millaisen ja mihin.

Lenkki asetellaan paikalleen pinnan päälle ja 

taustakangas koko komeuden päälle oikeapuoli äsken aseteltua pintaa vasten.

Tarkistetaan että palat ovat kohdallaan ja 

neulataan huolellisesti, että myös pysyvät siinä.

Liiottelua? Eikun varmistusta.

Ommellaan ympäri.
Käännös tulee tarkalleen kankaiden vaihtumiskohdassa.

Ohennetaan kankaita kulmista.

Käännetään oikein päin.

Valmis!

Paitsi että reunatikkaus kyllä ryhdistää.

Jos tuntuu että kankaat ovat liian ohuita,

voi esim. leikata ompeleen sisäpuolen kokoisen patalappuhuopapalan,

 laittaa sen sisälle lappuun ja tikata oikealta puolelta ympäri.

Muitakin tikkauksia sallitaan.

Nopeasti näitä syntyy.

Ompelun iloa!

Vino-ohje

Vinovetoketjullisen pussukkamallin on suunnitellut Liisa-Helena Pellinen Imatralta.

Tarinan mukaan se syntyi ihan vain yhtenä yökyläiltana FQ-hallituskaverin luona. 

Toivottavasti en pahasti vääristele alkuperäistä ideaa, kun nyt yritän näyttää miten olen pussin tehnyt.

Tarvikkeet:

- Päällikangas, vuorihuopa, vuorikangas

määrä sen mukaan minkä kokoisen pussukan aikoo tehdä.

Tässä kangaspala 43x39 cm, vinoleikkaus 30 tai 60° kulmassa, riippuen mistä mittaa

- vetoketju 25 cm, ts. joka tapauksessa hiukan pitempi kuin puolet vinosta sivusta

- vinonauhaa 120 cm

- kangaspala vetoketjun päähän

- kangaspala jos haluaa laittaa ripustuslenkin

- tarrapala jos haluaa kiinnittää vetoketjun pään pussin taakse

- vetonaru vetoketjuun, jos haluaa

Kerrokset voi kiinnittää tikkauksin miten tahtoo...

... mutta suosittelen pystyyn keskelle "kirjanselkä" -ompeleita, niin pussi taittuu nätisti.

Aihio taitettuna.

Sitten kiinnitetään vinonauha koko vinoon reunaan:

ensin nurjalle...

 ...sitten oikealle puolelle
 - paitsi jos haluaa ommella kerralla kiinni, niin saa senkin tehdä.

 Sitten otetaan vetoketju, jonka pää on siistitty kangaspalalla,
ja asetellaan se vinon reunan toiseen puolikkaaseen,
lukko reilun sentin päässä reunasta ja häntä reunan yli.

Taitava ompelija saattaa ommella tämänkin siinä kun kiinnittää kaitaleen,
mutta minä ompelin taas erikseen.

 Ommel alkaa n.2 cm:n päässä keskikohdasta ja kulkee edellisen ompeleen päällä.

 Vetoketju kiinnittyy sievästi - tai mutkikkaasti.

Sitten kiinnitetään läpän puolikkaaseen:
kun vetoketju on kiinni, asetellaan alkupää oikeaan paikkaan ja ...

... sitten voi avata ketjun niin on helpompi ommella.

Ommel taas edellisen päälle, vetoketjun hampaat juuri siinä reunalla.

Loppuosa ketjusta roikkuu yli, jolloin pussi on helppo avata apposen auki.

 Valmistellaan ripustus- tms. lenkki jos edelleen halutaan.

  

 Lenkille haetaan sopiva paikka.
Nyt voin ikävästi palata taaksepäin
ja sanoa, että voihan se olla esim. vetoketjun "alla" siellä keskikohdassakin,
mutta sitten se olisi kannattanut laittaa jo silloin kun ompeli sitä vinonauhaa siihen vinoon reunaan.

Tasataan pystyreuna siistiksi ja ommellaan vinonauha alareunaan ja tähän pystyreunaan.

 Taas ompelin ensin takapuolelta...

... ja lopuksi etupuolelta. 

Tosin kääntyvän lipan kohdalla taka- ja etupuoli eivät ole yksiselitteisesti samoja puolia koko ajan.

Riippuu siitä onko vetoketju auki vai kiinni.

 En laittanut tähän tarraa, vaan vedin hännän pussin sisälle sieltä avoimesta raosta.
Tämä tapa hiukan rajoittaa pussin avautumista, mutta vain hiukan.

Näyttää siltä että olen fiksoitunut laittamaan vetoketjun aina samaan suuntaan, 

mutta ketju voi tietysti olla myös vasemmasta reunasta ylöspäin. 

Yhden pussin olen osannut tehdä niinkin päin.

Tämän purnukka-pussin kooksi tuli 20x31 cm. 

Aika syvä, mutta nämä syntyy usein vähän kankaan kuvioiden mukaan.

Varoituksen sana: Kolikkopussiksi tämä ei käy, kun läpän vieressä on aukko. 

Meinaan vaan, että en ota vastuuta jos rahat tippuu.

Kokeilkaapa kuitenkin, ei ole monimutkaista!

Onneksi ehdin valmiiksi ennen huomista - tämähän ei ole aprillipila.

Hauskoja jekutuksia toivotaan!

Tämänaamuinen lumikin tuli etuajassa, eikä se ollut edes hauska.

Kevättä kaikille!

Paluu arkeen

Arki alkoi Haasteen viimeisten blokkien kanssa.

Ja se jatkuu vielä niiden yhdistämisellä - ja mitäs siihen viimeistelyyn sitten kuuluukaan...
Todennäköisesti teen peitteen valmiiksi asti, mutta se tärkein tavoite on saavutettu:
kaikki blokit on tehty.
20 T -blokista on vielä tekeillä uusi versio.
Jos siitä tulee sopiva, korvaan sillä jonkun vähemmän mieluisen.
Blokkeja saatiin muutama bonusblokki joten on varaa vähän sovitella.
Mm. syntymäpäivänään jokainen sai tehdä kakku-blokin, ohje on sekä 3 että 6 tuumaiselle.

Ohjeen "valkoinen pohjakangas" oli minulla aluksi punaroiskeista valkoista. Se loppui joskus kesällä.

Yllättäen varastostani löytyi iso pala luonnonvalkoista, jossa oli roosanvärisiä palloja. Jatkoin sillä.

Joulukuussa sekin näytti huolestuttavasti loppumisen merkkejä. 

Mutta ihme tapahtui: kävin EK:ssa aivan muilla asioilla ja siellä oli laarissa sitä valkoista jolla aloitin! 

Niinpä sain sitä myös viimeisimpiin blokkeihin. 

Ihan varmasti sitä ei ole ollut aikaisemmilla käynneillä! Sen verran hyvin laari tulee tsekattua.

Mitä olen oppinut? Tarkkuutta, toivottavasti. 

Kahden kolmion neliöt, hanhet, peittävät kulmat, viistot kulmat...

Aika mainio tapa saada 8 kahden-kolmion-neliötä.

Neliöiden oikeat puolet vastakkain, ompeleet ristiin ja leikataan kuten oikeanpuoleinen malli osoittaa.

Loppuiko punaiset kankaat? Voi, ei!
Mutta kyllä niitä tuli paljon silputtua!

Saksalaisesta blogista huomasin hyödyllisen vihjeen. Yläsyöttäjän öljyäminen. 

Kylläpäs loppui se kitinä!

Juhlia vielä muistellen - pääsin aika lähelle joulupukkia. Oltiin oltu kilttejä.

Sain hienon pussukan sukkapuikoille! Ullakon valmistama.

Ja kaikkia kauniita joulutervehdyksiä! Tässä kuvaan pääsi ne ihanat itsetehdyt!

Omasta pussukkatehtaasta ei tullut kuin tämä yksi jouluinen penaali. 

Hyväksi testatulla mallilla.

Tuli muuten täsmälleen suklaalevyn kokoinen!

Uusin testaus on ollut sukkien neulominen varpaista ylöspäin, molemmat yhtä aikaa.

Tästä ei tule suosikkimenetelmääni, luulen. Mutta annetaan sille mahdollisuus.

Ohjeet löytyy tästä kirjasta. Ei suinkaan omasta päästä!

Hiljaista kimallusta saunapolulta uuden vuoden yönä.


Hyvää alkanutta Uutta Vuotta! 
Iloitaan käsillätekemisestä!