Joulun odotusta

Joskus alkuvuodesta leikkasin sinisistä, punaisista ja harmaista Marimekon kankaistani 2.5 tuuman nauhaa ja ompelin lasagnepintaa. Taas törmäsin samaan ongelmaan - on tosi vaikea suunnitella minkä kokoinen pinnasta tulee. Jalostaminen jäi muhimaan. 

Kassihan siitä lopulta tuli, aika kookas sellainen. 

Kahteen pussukkaan otin palat yläosasta ja pohjan tuntumassa kavensin raitoja niin että kassin koko alkoi miellyttää. Sopivanväriset sangat tuli jonkun vanhan repun perintönä.

Välissä on vaahtomuovimaista tanakkaa tukimateriaalia, jota ostin kesällä PeeKaasta (ilman liimaa). Oli just niin miellyttävää ommella kuin luvattiinkin.

Pussukat on s.o.t.a.k handmade'n Olivia pouch -ohjeella.

Syksyn kulusta muutamia kuvia:

Hevoskastanjan lehdistä saa haravoitua komean keon. 

Huippupäivä kun pääsee siihen pyörimään!

Metsälammen jäätymistä on mukava seurata.

Mikäs metropoli se tämä?

No Tampere tietysti! 

Messuilta tuli mukaan muutama kangas, vaikka ei ollenkaan olis ollu tarvetta. 

Onneksi tuli myös sellaista millä on/oli tarvetta, vetoketjuja, laukun hihna ja nahkasankoja (siis ei ämpäreitä vaan sangat!).

Pinkki-pupu toivottaa kaikille mukavaa joulunodotusta ja tunnelmallisia juhlapäiviä!

"Pupu" tuli koiraohjeella jonka tilasin mainoksen uhrina. Ajattelin että kaavat on pdf-tiedostona, mutta ei, Hong Kongista asti tuli muovikaavoja kirjeenkokoisena postipakettina. Vähän turhaa postinkulkua. 

Mutta nukke (Harry the Hound Dog) oli kyllä yllättävän helppo ja nopea toteuttaa.

Monen kuusen mukana lähti joulutervehdys ystäville!

Rauhaisia juhlapäiviä!

Näpertelyä

Meillä oli aikoinaan ihan valtava määrä palloja, kaikenlaisia.

Joten oli ihan pakko väkertää pikkumiehelle pallo.

Kehuvat että tähän voi tarttua pienelläkin kädellä.

Ei ole vielä testattu meillä.

Mutta siis, olen päässyt mummo-kastiin. Suloista!

Tämän tekeminen oli kyllä aikamoista näpertelyä.

Kaarevia saumoja, 12 palaa täytettävää.

Täyttömateriaalista ei ole pulaa 

kun olen säästänyt peitoista kertynyttä ylijäämävanua.

Syömäpuikolla täyttö sujuu mainiosti.

Mutta entäs kokoaminen?!

Siinä meinasi mennä hermot, 

vaikka olen kyllä aika pitkäpinnainen, mielestäni.

Ihan äsken näin jossain ohjeen 3x3 -osaisesta pallosta,

mutta sitten en enää löytänyt missä se on!

Eikä ollut eka kerta kun joku malli häviää.

Jos joku tietää mitä palloa tarkoitan,

olisin iloinen vinkistä miten sen löytää.

Killassa ommella surautimme 6-kulmaisen patalapun.

Näppärää kuin mikä! Ja kangastakin kuluu mukavasti!

Sinisen olen tehnyt joskus vuosia sitten.

Siinä olen tikannut lopuksi aukot kiinni.

Nyt tein värikkään version

ja kotona vielä Marimekoista pyöreän.

Nämä kaksi on vain käännetty, ei vielä mitään tikkauksia.

Taustana vain yksi kangas.
Jos malli ei ole tuttu ja joku tahtoo kuvan tekemisestä,
kertokaa. Voin laittaa tänne postauksen.

Syksyistä ruskeaa tuli isoon pussiin,

jonka pinnat rakentuivat monista vanhoista jämäpinnoista.

Toinen puoli on vähän punertavampi.
Pussilla on virka käsitöiden kuljetuspussina.
Monta kertaa ovat entiset olleet tuskastuttavan pieniä
 ja muovipussit ovat kiellettyjä.

Sisällä on pieni tasku.

Kokeilin ohuen laukkuhuovan kanssa konetikkauksia.

Sivulla linjat olisivat voineet osua paremmin kohdakkain

mutta olin nimenomaan yrittänyt toisen puolen ompeleita vähän harvempaan.

Amiraaliperhonen lämmitteli omenapuussa kun keräsin satoa.

Meilläpäin on joku levitellyt isoja lakritsipaloja pitkin peltoa!


Kaunista syksyä!

Vauvabuumi

Naapurissakin on uusia isovanhempia, heidän lapsenlapsensa syntyi jo.
 Minun piti tietysti levittää tilkkupeiton iloa ja vein onnittelukassin.
Ovat sen verran uusia naapureita että harrastukseni tuli ihan yllätyksenä.

 Peiton koko on 80x110 cm.
Samalla mallilla tein jo pari kesää sitten.
Se tuntui hyvältä lapsen peittoon kun saumanvarat luontuvat hyvin
eikä tule paksuja risteyksiä.

 Peitto sai nimekseen "Onnelliset".
Pikku siilikin hymyilee niin onnellisena.

Koripallotossuja tein ohjeen mukaisesta puuvillalangasta niin tuli vähän inhimillisempää kokoa.
Norsukankaasta tuli pieni pussilakana.

Tässä esittelee Barbie uutta petivarustustaan (=mustavalkoiset).

Mentiin vähän latvasta puuhun kun viime kesänä tehtiin ensin lakanat ja 

nyt vasta patja, tyyny ja peitto. 

Mutta nyt on mukava nukkua!

Kustavin savipajan pihamaalla oli kupit ojennuksessa jo yli 20 v sitten.
Miksikäs sitä hyvää konseptia muuttamaan.
Olihan koko alue kyllä laajentunut aika tavalla.
Kuvat on Saariston rengastien varrelta.

Iniön harmaakivikirkko, saarnin katveessa.

Tunnetko keltamataran tuoksun?

Houtskärin paanukattoinen puukirkko ja kiviaitaa

Osaatko sanoa mitä tämä on?

Kyseessä on kalkkikiven avolouhos aivan Paraisten keskustan vieressä.

Kotona olen nauttinut kesästä päärynäpuun, köynnösten ja markiisin katveessa.

Mökin ympäristöstä löytyy ihanaa rahkasammalmattoa.

Kohtaaminen mökkitiellä.


Hauskoja kohtaamisia teillekin!

Hyvä ohje

Ajattelin muistuttaa hyvästä kassin hihna -ohjeesta.

Löydettyäni sen Tilkunviilaajan blogista olen käyttänyt joka kerta kun tarvitsen hihnaa.

Suosittelen.

Myös kapeampana, tässä 4 ja 6 cm kaitaleet, hihnasta tuli juuri solkeen sopiva.

Pussukan on tehnyt joku muu kuin minä, 

se kuului viime vuoden tilkkupäivien kaulapusseihin, 

mutta tuli hylätyksi kun muovitasku meni rikki.

Nyt pussi tuli vastaan tavaroita järjestellessäni ja 

uuden hihnan kanssa äitini sai puhelin+avainpussin kävelylenkeilleen.

Viime kesänäkin yksi säädettävä pussukan hihna tuli tällä ohjeella.

Tikattiin sitä ennenkin - tämä on vauvanpeitto

Turun Linnan näyttelyssä

Muutama sananen naisista.

Suopursun tuoksu on kuulemma suomalaisuuden ydintä.

 Pihassa tuoksui pihlaja.

Sanoisin että syreeni tuoksui paremmalta vähän aiemmin.

Vanhan katajan rungolla on outoa kasvustoa.

Osaako joku sanoa mitä?

(Tämä ei tuoksunut.)

Kesän tuoksuja kaikille!

PS. Lisäsin sivun valokuville Kiinasta - sieltä voi katsoa jos aihe kiinnostaa.

Onnellista vuotta 2019!

Oikein mainiota uutta vuotta! 

Ensiksi esitän kuva-arvoituksen: voit mielessäsi miettiä mistä terassista tässä on kyse.

Vastaus selviää jutun lopussa.

Jouluksi tein muutamia uusia pusseja.
Eikä niitä voinut esitellä ennen joulua.
 Ostin Tampereen messuilta korkkikangasta ja sain kuin sainkin tehtyä pussin.
Ihan vuoriton versio. Hieno samettinen pinta.
Vetoketjun reunan ompelin käsin hiukan kiinni sisäpuolelle
 että reuna ei joutuisi vetoketjun hampaisiin.

Korkin ompeleminen oli sen verran jännittävää
että ensin piti tehdä prototyyppi kankaasta.

Toiselle pussille tein pohjan korkkikankaasta.
Siitä tuli hyvin ryhtiä muuten pehmeälle pussille.

Löysin nämä pienet palat, jotka oli jääneet tähteiksi kun olen tasannut lasagne-peiton reunoja.
Peiton olen jo antanut pois, mutta tässä sain itsellenikin muistoksi kauniit batiikit.
Tikkasin ne kantha-tyyliin puuvillavanun kanssa.

Messuilta ostin myös paperinahkaa.
Punnersin siitä kaksi ihan simppeliä pussia, jälleen ilman vuoria.

Vetoketjun päissä korkkikangasta, se oli vähän taipuisampaa siihen paikkaan.
Lenkitkin piti laittaa, mutta unohtuivat
eikä ompeleita kannattanut enää ryhtyä purkamaan.
Jännittävä kuulla miten nämä kestävät käytössä.

Vielä kaikki viisi yhteiskuvassa.

Nämä tuolit lienee tuttuja? Alvar Aalto suunnitteli ne 1929

Paimion Sairaalaan. Sairaala valmistui 1932.

Rakennus ei ole enää sairaalakäytössä ja joulun alla

siellä oli opastettuja kierroksia (satuin huomaamaan lehdessä).

Oli todella mielenkiintoista nähdä upeaa rakennusta.

Toivottavasti uusi omistaja antaa mahdollisuuden tutustua rakennukseen myöhemminkin.

Myynnistä/Ostajasta ei ole vielä päätöstä.

Katolta ei tule mitään valonsäteitä,
vaan sisäkaton loisteputki heijastuu ikkunaan,
jonka takaa otan kuvaa.

Siis mikä terassi?
Terassi on tuolla ylimpänä,
tässä pienoismallissa näkyy kellertävänä nauhana,
paitsi että kuvassa ollaan rakennuksen toisella puolella.
Tuberkuloosipotilaiden ulkoilupaikka.

 Vielä kukkatervehdys Livian opiskelijoiden näyttelystä.
Tämäkin oli jo joulukuun alussa, mutta kuivakukathan ei siitä kärsi.

Reipasta ja ompelurikasta uutta vuotta!