Nesessäärit

Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 

Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 

Järjestelin tukikankaan päälle,

 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 

Itse pussi tuli Vaasan Tilkkupäivillä 2022 saamani opastuksen mukaan.

Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.

Kolme nesessääriä on nyt valmiina.

Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 

ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,

hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.

Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.

Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.

Maailman ranta, 1970

Asuntokaltio 1977

Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."

Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 

Tällä kertaa meri on vihreä.

Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!

Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.

Kiinanpionien kukintaa meillä.

Mukavia kesäpäiviä!

 

 

Kukkahattutäti

Nyt saa kesä tulla. 

Uusi kukkahattu suojaa auringonpaahteelta.

Pitää vain varoa ettei mehiläiset luule oikeiksi kukiksi.

Ompelupöydällä lojui kaksi kassakuittien avulla tehtyä pintaa, ruskea ja liila. 

Niistä kokeilin yhtä youtuben pussukkamallia. 

Näppärästihän nuo tuli ja tukevasti seisovat itsekseen, 

mutta saumanvarat sisällä piti peittää vinonauhalla ja 

se vaati vähän sorminäppäryyttä kun pussi oli niin tukeva. 

Aurinkolaseille kokeilin vinovetoketjullista ohjetta kun 

se niin kovasti muistutti vanhaa tabletinsuojamallia. 

Nojoo, tukeva tuli siitäkin laukkuhuovan kanssa.

Edellinen sato ei ole vielä ihan kypsää kun on aikeissa jo tulla uusia sitruunoita.

Kukkia tulee ainakin 50 ja tuoksu on sen mukainen.

Suorastaan tyrmäävä.

Kaunista Äitienpäivää!

Auringon lämpöä odotellen.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi alkaa aina suurin odotuksin. Niin tämäkin. 
Päässä pyörii monenlaisia ompelutoiveita, pieniä ja vähän isompia. Valtavan suuria en aio suunnitella.
Mielessä muhii ajatus Finn Quiltin valtakunnallisesta Tilkkutyöbiennaalista kesällä.

Hiukan vielä muistellaan vanhoja. Joulukuussa näpertelin monenlaista pientä.

Pikkuneidille tarvittiin laukkua. Ajattelin pyöreää, 

mutta siitä tuli aika tuhti 2-vuotiaalle olkalaukuksi, joten otin työn alle taskumallisen. 

Sen hihnaan laitoin säätölenkin ja avautuvan turvalukon, ettei lapsi jää kiinni mihinkään. 

Pyöreään laitoin lyhyemmän hihnan että voi kanniskella kassina. 

Pikalukkojen avulla hihna on helppo vaihtaa toiseksi.

Pikkumiehelle tarvittiin rahapussia. 

Tämän 2-vetoketjun pussin kuvat kertovat selvästi aarteesta.

Pinterestistä nappasin kuvan joulukuusesta ja siitä tulikin suosittu malli killassa. 

Pitihän sitä minunkin kokeilla, keskimmäinen meni harjottelun piikkiin eikä vanhoissa joulukankaissanikaan ollut enää kovin paljon vaihtoehtoja. Napit piti ostaa, ei ollut varastoa.

Youtube-mainokset esittelevät toinen toistaan helpompia kasseja, pusseja ja purnukoita. 

Joulukuussa tartuin niistä muutamiin.

Pienet lapset saivat värikynilleen penaalit.

Metrivetoketjusta tuli sopivasti kaksi. 

Topattu ja kantattu pala on n. 50 cm pitkä, vetoketjua tarvittiin n. 1.2 m.

Oli nopea ja hauska tehdä. Tilkkulehdessä 4/24 oli melkein samanlainen ohje.

Tämäkin korttikotelomalli tuli Youtubesta. 

Ensin tein 2, sitten ajattelin tehdä vielä itsellekin.

Siinähän kävi niin että en leikannutkaan päällis- ja vuorikangasta peilikuvana, 

joten piti leikata vielä yksi pari.

Tarranauhaa oli kaapissa myös punaista, joten siis se vielä,

kun olivat niin hauskoja tehdä. 

Vanhoja keskeneräisiä pikkutöitä löytyi kaapista sydän ja avaintalo. 

Nyt nekin ovat valmiiden joukossa.

Kiitos menneestä!

Toivotaan ompelun iloa tänäkin vuonna!

Joulun odotusta

Joskus alkuvuodesta leikkasin sinisistä, punaisista ja harmaista Marimekon kankaistani 2.5 tuuman nauhaa ja ompelin lasagnepintaa. Taas törmäsin samaan ongelmaan - on tosi vaikea suunnitella minkä kokoinen pinnasta tulee. Jalostaminen jäi muhimaan. 

Kassihan siitä lopulta tuli, aika kookas sellainen. 

Kahteen pussukkaan otin palat yläosasta ja pohjan tuntumassa kavensin raitoja niin että kassin koko alkoi miellyttää. Sopivanväriset sangat tuli jonkun vanhan repun perintönä.

Välissä on vaahtomuovimaista tanakkaa tukimateriaalia, jota ostin kesällä PeeKaasta (ilman liimaa). Oli just niin miellyttävää ommella kuin luvattiinkin.

Pussukat on s.o.t.a.k handmade'n Olivia pouch -ohjeella.

Syksyn kulusta muutamia kuvia:

Hevoskastanjan lehdistä saa haravoitua komean keon. 

Huippupäivä kun pääsee siihen pyörimään!

Metsälammen jäätymistä on mukava seurata.

Mikäs metropoli se tämä?

No Tampere tietysti! 

Messuilta tuli mukaan muutama kangas, vaikka ei ollenkaan olis ollu tarvetta. 

Onneksi tuli myös sellaista millä on/oli tarvetta, vetoketjuja, laukun hihna ja nahkasankoja (siis ei ämpäreitä vaan sangat!).

Pinkki-pupu toivottaa kaikille mukavaa joulunodotusta ja tunnelmallisia juhlapäiviä!

"Pupu" tuli koiraohjeella jonka tilasin mainoksen uhrina. Ajattelin että kaavat on pdf-tiedostona, mutta ei, Hong Kongista asti tuli muovikaavoja kirjeenkokoisena postipakettina. Vähän turhaa postinkulkua. 

Mutta nukke (Harry the Hound Dog) oli kyllä yllättävän helppo ja nopea toteuttaa.

Monen kuusen mukana lähti joulutervehdys ystäville!

Rauhaisia juhlapäiviä!

Neliöistä

Monen vuoden ajan olen leikannut pienimmät jämäpalat 1,5 tuuman neliöiksi (muistiinpanojeni mukaan ainakin marraskuusta 2020 lähtien). Jos palasta ei tule tätä neliötä, heitän sen roskiin.

Pareja ja neljän palan ruutuja olen ommellut yhteen aina toisinaan. Ajattelin laittaa vaaleita ruutuja näiden ryhmien väliin. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja niinpä minulla jäi ylimääräiseksi 100 kpl leikattuja 2,5 tuuman vaaleita neliöitä.

Tähän saumaan tulla tupsahti Taito-lehti 3/2024 ja siellä pixeleistä koottu tilkkumalli Kesä maalla, Veera Jussilan malli. 
Justiinsa sopiva minun neliöiden käyttöön.

Alkoi hillitön neliöiden leikkaaminen. En tietenkään malttanut leikata kaikkia valmiiksi ennenkuin kokeilin miten homma menee.

Nämä ovat taas Marimekon kankaista nämä neliöt, siis muut paitsi ne 100.

Rivejä ei ole silitetty, mutta kukka hahmottuu jo.

Rivit odottivat yhdistämistä hyvässä järjestyksessä numeroituna talouspaperihylsyjen ympärillä.

Ohdake muuttui ruiskukaksi.

Näyttää kasvavan vuorenkilpien seasta.

Takakankaana on pikkupallollista tilkkukangasta, ja pieni lisä toista melkein samanlaista. 

Reunakankaat (harso+tasavärisempi vihreä) ostin kesällä Oulussa PeeKaa-liikkeestä. Monen Oulu-reissun jälkeen oli viimein tilaisuus käydä paikan päällä. Paula esitteli ystävällisesti hienoja ja toimivia tilojaan, vaikka olin ihan tavallinen asiakas. Kiitos hänelle! Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen työstään.

Miten sitten kävi niiden pienten neliöiden? 
Sieltä tulee se varsinainen jämäkangastilkkupeitto, joskus. 

Se on jo aika pitkällä. Nämä neliöt ovat 20 cm, 16 neljän neliön ryhmää, = 64 pikkuneliötä.

Kun teen blokkeja 7x10, saan peiton kooksi jotakuinkin 140x200cm

 ja silloin siinä on 4480 tuuman kokoista neliötä.

Jos suunnitelmat ei muutu.

Kesän aikana ompelin muutamia pussukoita, lahjaksi ja muuten vain.

Iso pussi tuli ylimääräisistä kuittikaitaleista.

5-vuotiskortti

Kokeilimme niittykukkien kylvämistä lavaan. Ensi kesänä voi kylvää isommalle alalle.

Ihana Törmänkukka talvehti ruukussa autotallissa. Se on hyönteistenkin suosikki.

Vadelman kasvustojen seassa odotti ristilukki saalista. Verkko oli kyllä tosi repaleinen.

Sitruunankukkien tuoksu on tosi voimakas. Haju paljastaa heti kun yksikin kukka on avautunut.

Puu kukki kesän aikana kahteen otteeseen ja yritti puskea satoa, mutta onneksi vain yksi hedelmä jäi kasvamaan. Pieni puu ei olisi jaksanut tuottaa kaikkia hedelmiä.

Vielä on vähän kukkia pihassa, mutta syksy on tuloillaan! Otetaan rennosti vastaan sää kuin sää. Pukeutumiskysymys!

Mukavaa syksyä!