14 helmikuuta 2020

Nekkukukkia


Nekkukukkia huurteisella nurmikolla,
hyvää ystävänpäivää!


"Nekku" on Marimekkoa vuodelta 1973.
Kangaspala on kulkenut meillä lapsen lakanasta verhoksi 
ja nyt taas lapsen pussilakanaksi.
Verhona kukkien väri on vähän haalistunutkin.
Toisella puolella on tavallista valkoista lakanakangasta.
Pala on tarkasti ottaen juuri sopivan kokoinen.


Pari muutakin pussilakanaa on ommeltu pikkumiehelle.


Kaapissa oli huolellisesti säilytetty peite, lähes 40 v vanha.
Äitini on aplikoinut ja mummu ommellut sen meidän pienelle pojalle.
Sääli että välivanu ei ollut kestänyt pesuja.
Mietimme, mitä ihmeen kovia muhkuroita sisällä oli ja
kun leikkasin reunan auki totesin että vanu oli ihan haperoa.


Oli onni että vähät tikkaukset olivat vain isona ruudukkona,
niin että pystyin helposti leikkaamaan kuvaruudut irti,
pesemään moskan pois kankaasta,
ompelemaan ruuduille välikankaan,
ja rakentamaan peiton uusista osista.
Nyt on pikkumiehellä setänsä peitto,
uudistettuna niin että ulkonäkö on säilynyt
ja marikangas-aplikoinnit aivan ennallaan.


Miten olivatkaan jääneet irrallisiksi!
No nyt ovat peittona ja käytössä vanhustentalolla.


Jouluksi ehdin tehdä ruokaliinat koko perheelle,
kun muistin 2018 kesällä Ranskasta ostamani pöytäliinapalat.
Pari palaa jäi vielä johonkin tärkeään paikkaan.


Toiselle puolelle laitoin ohutta pellavakangasta.


Lumen puute on vaivannut meitä lounaisessa Suomessa.
Hiihtomaisemaa löytyi Vuokatista
vaikka vesikeliksi muuttui sielläkin.
Ladut olivat kuitenkin hyvässä kunnossa,
niin että saimme pienen annoksen talven tuntua.


Tässä taas on rahkasammalta ja itäneitä pionin siemeniä.
Viime kesä ja syksy kului niin että jäi siemenet laittamatta maahan.
Luin täältä verkosta että voi yrittää idättää rahkasammaleessa.
Lokakuun lopussa laitoin pieniin muovipusseihin,
kostuttelin silloin tällöin, pidin huoneenlämmössä
 ja seurasin miten käy.


Ituja on joka pussissa!
 Nyt ovat kellarin viileydessä odottamassa toukokuuta.
Kirjasin tämän hetken idut, että voin laskea moniko säilyy kevääseen.
Jos kaikki säilyy, meille tuleekin valtava kiinanpionipenkki!
Hyvin jännittävää!

Mukavaa talven jatkoa!



10 kommenttia:

  1. Ihania aarteita on tallella ja kiva kun niitä vielä pystyit uudistamaankin! Täällä meidänkin suunnalla on lumi ollut koko talven kovin vähissä, tällä hetkellä sitä ei ole lainkaan:) Hyvää ystävänpäivää ja mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava saada peitto korjattua. Kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Hienoa että peiton pystyi uudistamaan, kiva muisto pienelle miehelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peitto on nyt arvokas kolmen sukupolven yhteistyö :)

      Poista
  3. Ihanaa, että olet pelastanut pienokaisen peiton uudelle sukupolvelle. Varmasti vanhustentalolla iloitaan lämpimästä peitosta. Kasvun ihmettä on aina ilo seurata ja kasvunaikaa kohti tässä ollaan menossa. Minullakin on muutama siemenpussi ostettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava kun peiton pystyi uudistamaan. Itse en ole enää näkemässä säilyykö se toiset 40 v!

      Poista
  4. Kiva, että ihana marikangas pääsi vielä käyttöön ja pikkuisen peiton uudistus onnistui upeasti! Jännää tuo idättäminen, toivottavasti tulee paljon ituja, pionit ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marikankaissa säilyy muistot - en malta laittaa pois :) Olis kyllä hienoa jos onnistuisin itujen kanssa!

      Poista
  5. Tuo peitto on pikkuiselle varmaan mieleinen. Neulotussa peitossa on hienot värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa oli uudistaa peitto! Tykkäsin Puro-lankojen väreistä kun ostin niitä, mutta eipä sitä juurikaan tarvitse niin paksua villatakkia yms.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa aina! Kiitos!