Joulun odotusta

Joskus alkuvuodesta leikkasin sinisistä, punaisista ja harmaista Marimekon kankaistani 2.5 tuuman nauhaa ja ompelin lasagnepintaa. Taas törmäsin samaan ongelmaan - on tosi vaikea suunnitella minkä kokoinen pinnasta tulee. Jalostaminen jäi muhimaan. 

Kassihan siitä lopulta tuli, aika kookas sellainen. 

Kahteen pussukkaan otin palat yläosasta ja pohjan tuntumassa kavensin raitoja niin että kassin koko alkoi miellyttää. Sopivanväriset sangat tuli jonkun vanhan repun perintönä.

Välissä on vaahtomuovimaista tanakkaa tukimateriaalia, jota ostin kesällä PeeKaasta (ilman liimaa). Oli just niin miellyttävää ommella kuin luvattiinkin.

Pussukat on s.o.t.a.k handmade'n Olivia pouch -ohjeella.

Syksyn kulusta muutamia kuvia:

Hevoskastanjan lehdistä saa haravoitua komean keon. 

Huippupäivä kun pääsee siihen pyörimään!

Metsälammen jäätymistä on mukava seurata.

Mikäs metropoli se tämä?

No Tampere tietysti! 

Messuilta tuli mukaan muutama kangas, vaikka ei ollenkaan olis ollu tarvetta. 

Onneksi tuli myös sellaista millä on/oli tarvetta, vetoketjuja, laukun hihna ja nahkasankoja (siis ei ämpäreitä vaan sangat!).

Pinkki-pupu toivottaa kaikille mukavaa joulunodotusta ja tunnelmallisia juhlapäiviä!

"Pupu" tuli koiraohjeella jonka tilasin mainoksen uhrina. Ajattelin että kaavat on pdf-tiedostona, mutta ei, Hong Kongista asti tuli muovikaavoja kirjeenkokoisena postipakettina. Vähän turhaa postinkulkua. 

Mutta nukke (Harry the Hound Dog) oli kyllä yllättävän helppo ja nopea toteuttaa.

Monen kuusen mukana lähti joulutervehdys ystäville!

Rauhaisia juhlapäiviä!

Neliöistä

Monen vuoden ajan olen leikannut pienimmät jämäpalat 1,5 tuuman neliöiksi (muistiinpanojeni mukaan ainakin marraskuusta 2020 lähtien). Jos palasta ei tule tätä neliötä, heitän sen roskiin.

Pareja ja neljän palan ruutuja olen ommellut yhteen aina toisinaan. Ajattelin laittaa vaaleita ruutuja näiden ryhmien väliin. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja niinpä minulla jäi ylimääräiseksi 100 kpl leikattuja 2,5 tuuman vaaleita neliöitä.

Tähän saumaan tulla tupsahti Taito-lehti 3/2024 ja siellä pixeleistä koottu tilkkumalli Kesä maalla, Veera Jussilan malli. 
Justiinsa sopiva minun neliöiden käyttöön.

Alkoi hillitön neliöiden leikkaaminen. En tietenkään malttanut leikata kaikkia valmiiksi ennenkuin kokeilin miten homma menee.

Nämä ovat taas Marimekon kankaista nämä neliöt, siis muut paitsi ne 100.

Rivejä ei ole silitetty, mutta kukka hahmottuu jo.

Rivit odottivat yhdistämistä hyvässä järjestyksessä numeroituna talouspaperihylsyjen ympärillä.

Ohdake muuttui ruiskukaksi.

Näyttää kasvavan vuorenkilpien seasta.

Takakankaana on pikkupallollista tilkkukangasta, ja pieni lisä toista melkein samanlaista. 

Reunakankaat (harso+tasavärisempi vihreä) ostin kesällä Oulussa PeeKaa-liikkeestä. Monen Oulu-reissun jälkeen oli viimein tilaisuus käydä paikan päällä. Paula esitteli ystävällisesti hienoja ja toimivia tilojaan, vaikka olin ihan tavallinen asiakas. Kiitos hänelle! Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen työstään.

Miten sitten kävi niiden pienten neliöiden? 
Sieltä tulee se varsinainen jämäkangastilkkupeitto, joskus. 

Se on jo aika pitkällä. Nämä neliöt ovat 20 cm, 16 neljän neliön ryhmää, = 64 pikkuneliötä.

Kun teen blokkeja 7x10, saan peiton kooksi jotakuinkin 140x200cm

 ja silloin siinä on 4480 tuuman kokoista neliötä.

Jos suunnitelmat ei muutu.

Kesän aikana ompelin muutamia pussukoita, lahjaksi ja muuten vain.

Iso pussi tuli ylimääräisistä kuittikaitaleista.

5-vuotiskortti

Kokeilimme niittykukkien kylvämistä lavaan. Ensi kesänä voi kylvää isommalle alalle.

Ihana Törmänkukka talvehti ruukussa autotallissa. Se on hyönteistenkin suosikki.

Vadelman kasvustojen seassa odotti ristilukki saalista. Verkko oli kyllä tosi repaleinen.

Sitruunankukkien tuoksu on tosi voimakas. Haju paljastaa heti kun yksikin kukka on avautunut.

Puu kukki kesän aikana kahteen otteeseen ja yritti puskea satoa, mutta onneksi vain yksi hedelmä jäi kasvamaan. Pieni puu ei olisi jaksanut tuottaa kaikkia hedelmiä.

Vielä on vähän kukkia pihassa, mutta syksy on tuloillaan! Otetaan rennosti vastaan sää kuin sää. Pukeutumiskysymys!

Mukavaa syksyä!

Kasarimyssy

Kun Tilkuista totta -blogissa oli käytetty taiteltuja kuusikulmioita pussukan kylkeen, muistin että minullakin on ko. hexagoneja, vuosia sitten killassa tehtynä ja hyvin säilyneenä. Nyt olivat kypsiä käsittelyyn.

Sovittelin tietysti pussukaksi minäkin, mutta päädyin kuitenkin pannunmyssyyn. Tai oikeastaan kattilamyssyyn ja vielä tarkemmin kastikekasarimyssyyn. 

Tässä myssyversiossa on tilaa kasarin varrelle. 

Toinen puoli on enemmän lila, toinen puoli roosa. Molemmissa on yksi rivi samaa kangasta, toinen ylhäältä.

Jos taittelu on outo jollekin, tuossa yllä on vaiheita. Leikataan pyöreä pala (tässä halkaisija on 14,5cm), taitellaan puoliksi 2 kertaa että löytyy keskipiste. Merkataan se ja aloitetaan taittelemaan ympyrän reunoja kohti keskipistettä. Taitetaan järjestyksessä aina seuraava taittonurkka keskipisteeseen jne. Tämän hexagonin säde on 4cm ja siis pisin halkaisija 8cm.

Useimmiten nämä on ommeltu pohjakankaaseen nurkasta nurkkaan tikkauksella. Ajattelisin että käänteet pysyisivät paremmin jos tikkaa keskeltä sivua kohti toisen sivun keskikohtaa, mutta en ole nähnyt sellaista versiota. Tuntuu nuo pysyvän näin.

Nuppupeittoja tulee ommeltua silloin tällöin.

Laiturilla mönkii jotain outoa väkeä.

Nyt voi jo toivottaa kaunista kevättä!

Cascade - vesiputous

Sinistä tulee vieläkin. 

Tämä ei varsinaisesti ole ollut kesken kun sitä ei ole oikein aloitettukaan silloin kun kankaat hankin.

 Malli (Cascade, SpringLeaf Studios - huom 2012!) tuli heti Pinterestistä 

mutta ajattelin laittaa kolmiot yksivärisistä kankaista

 ja niitä tuli minulle vasta näin paljon myöhemmin. Ja niin pääsin hommiin. 

(Alareuna ei ole mahtunut kuvaan.)

Blokkien koko määräytyi niin että 28 cm kuviokangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Mielessäni kutsuin tätä koko ajan Kaffe Fassett -työksi mutta huomasin

että kaikki kankaat eivät suinkaan olleet hänen kuosejaan.

Vain Rowan oli yhteisenä nimittäjänä. Ja laatu - niin ihana pehmeys ja sileys.

Pieni 2-vuotias nasselikin painaa usein poskeaan pintaa vasten kesken leikkien.

Takakankaana on italialaista paitakangasta - sama pehmeä sileys kuin pinnassakin.

Ikkunan edessä valo tuo esiin lasimaalauksen.

Peiton koko on 122 x 176 cm.

Seuraavaksi vähän enemmän värejä.

Loistavaa syksyä!

Näyttely ja vähän ompelua

Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.

Välityönä surautin muutaman pikkupussin,

vanhalla hyvällä ohjeella.

Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty, 

niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti 

ja niin saatiin uudet tilalle.

Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.

Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.

Minulle luontuu kankainen paremmin.

Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.

Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.

Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.

Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,

mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.

Tervetuloa!

Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.

Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.

Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.

Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.

Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.

Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.

Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.

Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.

Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.

Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.

Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.

Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.

Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!

Kaunista syksyä!