Palapeli

Olipa kerran varpunen, oikein soma mutta kovin yksinäinen. 

Sitten ilmestyi hanhia, ehkä matkalla maailman ympäri. 

Joku asuu tuolla hirsimökissä, kasvattaa herkullisia ananaksia, 

kiipeää Jaakobin portaita ja heiluttelee Union Jackia. 

Kirnutessa hän ei aio käyttää rusettia. 

Myllyäkin alkoi rakentamaan mutta puro taisi olla liian pieni, ei toiminut. 

Tammi tai shakki on lempipeli, en tiedä kumpi, mutta hyvää elämää on. 

Varpusen kaverit syntyi Long Time Gone by Jen Kingwell -peiton innoittamana ja ohjeilla.

Palapeli rakentui ihan oman mielen mukaan. 

Ja miten sain sovitettua blokit yhtenäiseksi pinnaksi.

Takakankaaksi riitti sopivasti 2 palaa pehmeää puuvillaa, 

jota oli jo 3 vuotta sitten Provencen timattien takana.

Tämän kooksi tuli 125x170 cm.

Mallikirjassa peitto on neliö.

Tykkäsin tehdä. Mukavasti kokoamishaastetta ja miettimistä 

arkisten asioiden vastapainoksi.

Blokkeja yhdistäessä sitten muistin että minähän en tykkää yhtään 

valtavasta saumanvararykelmästä. 

No jotain pitää olla hauskuudenkin vastapainoksi.

Mutta se mistä erityisesti tykkään on käsintikkauksen ryppyinen ja vanhahtava pintatuntuma. 

Se sopii hyvin tähän sekasotkuun.

Tuli varmaan selväksi että kokoan innokkaasti palapelejä!

Mukavaa kesää!

Ps. Satuinpa löytämään toisenkin Long Time Gone -peiton kun hain Kawandi-juttuja.

Kawandi

Joko kaikki ovat kokeilleet Kawandin tekoa? 

Mekin kokeilimme killassa tuleeko siitä mitään. Ihan vain pienesti.

Minulla on tässä tabletin kokoisessa liinassa vanhaa pellavannäköistä auringonpolttamaa verhoa takakankaana, 

välissä flanellia ja kangaspalat Kaffen ja kavereiden kuoseja.

Tikkaus on muliinilankaa 3 säikeellä.

Ihan kivaa pisteltävää. En laittanut tupsuja nurkkiin. Olkoon alaston.

Oli hyvä matkakäsityö.

Ehkä teen vielä lisää, ulkokäsityönä...

Nyt lämpenee! Toivotaan sopivia kevätpäiviä että voi aloittaa terassikauden!

Monenlaisia sukkia

Lainasin kirjastosta sukkaohjeita

Siitä sitten malleja kokeilemaan.
Eihän tämä mikään uutuuskirja ole ja toiset ovat jo tehneet sieltä kaikki sukat,
mutta minä tulen aina vähän jälkijunassa.

Ensimmäisenä minulla oli Monkey -malli, jota kehuttiin suosituksi.
Eikä se ollut ollenkaan hankala neulomistyö. Lopputulos ihan jees.

Unisono langasta - 100 g tarkkaan käytettynä - 

yhdestä kirjavasta vyyhdistä ei mitenkään saa väriraitoja samanlaisiksi. 

Olen käyttänyt ennenkin näitä lankoja. 

Villalanka on käsitelty aloe veralla ja jojoballa -

ihan parasta neulottavaa ja mukava käyttää. 

(Joku oli kyllä hiljattain löytänyt, että aloe vera on vaarallista tai ainakin arveluttavaa.

Nopeasti se kasvista valuva lima imeytyi käsiin, olen testannut Lanzarotella Aloe vera -viljelmällä.

Jos sairastun, voin laittaa sen syyksi.)

Seuraavat sukat oli pitsikuviota, Hedera -nimiset. 

Malli oli helppo, mutta pitsikuvio ylipäätään ei ole ihan suosikkiani.

Kuvio tekee sukan erinomaisen joustavaksi. 

Mahtuu varmaan kipsijalkaankin.

Lanka oli ohutta villasukkalankaa - merkistä ei ole mitään havaintoa.

Enempää en sitten aikonutkaan tehdä, mutta teinpäs kuitenkin.

Tämä Wedge oli erikoinen malli, kaikin puolin.

Sekä kantapää että varvasosuus on tehty ihan erilailla kuin tavallisesti.

(Ensimmäisissä malleissa teinkin ne omalla tavallani, ohjeesta riippumatta.)

Yllättävän hyvin saapasmallinen istuu jalkaan.

Jalkaterä olis voinut olla lyhyempikin kun neulos tietysti venyy hyvin.

Lankana Austermann Step, joka on myös käsitelty aloe veralla ja jojoballa.

Viimeinen kokeiluni, geometrinen Rhombus, oli niin hidasta hommaa,

 että sai jäädä tällä kertaa viimeiseksi. 

Kuvio kyllä alkaa hyvin yläreunan resorista ja jatkuu kauniisti kantapään taakse.

Lankana sama Step kuin edellä.

Näillä keleillä villasukat on mukavat.

Mutta ei tullut näistä treppenvierteleiden voittajaa.

Ja lopuksi vähän maatilataidetta Liedon Suopohjasta.

Mukavaa viikkoa kaikille, sataa tai paistaa!

Korikassi ja tuliaisia

Kiva kokeilla erimallisia kasseja ja pusseja. Tällä kertaa otin esille kahdessakin saksalaisessa blogissa näkemäni mallin. Alkuperäiseenkin oli linkki.

Sen verran olin epävarma, että en ryhtynyt asettelemaan taskuja, kun halusin ensin nähdä osaanko ollenkaan tehdä tätä. Mutta kyllä se sieltä kuoriutui! Seuraavaan voikin miettiä mittasuhteita tarkemmin. Tämän leikkasin aika suurpiirteisesti, kakkujen paikkaa vähän zuumaillen. Tarkasti katsoen voi huomata että lankoja on päättelemättä. Aurinko pilkisti hiukan ja ryntäsin äkkiä kuvaamaan kuistille. Luulen että vien tässä onnitteluja tyttövauvalle naapuriin. Siinä voi sitten säilyttää vaikka leluja jollei äidin virkkuuksia.

Nuoret kävivät Japanissa ja ihan hiukan vihjasin että tuliaisiksi saa tuoda jonkun mallilehden. Olivat oikein kirjakauppaan lähteneet etsimään ja sain 2 ihanaa kirjaa. Ja pussillisen käsinkudottujen kimonosilkkien palasia! Siinä minulle haastetta!

Olikos tutusta kankaasta tämä kukkaro!

J.K. Siitä jouluisesta puheenollen, kyllä se beauty box kuulemma hyvin toimii ja säilyttää muotonsa käytössäkin. Ilmeisesti siitä muovistakin on oma tukensa.

Kevät etenee nopeasti, huomennakin alkaa taas viikonloppu ja vappu lähestyy.

Siman tekoon, ystävät!

Puuhastelua

Iloinen yllätys kun Eijan arvonnassa 10-vuotisen Neulaa ja lankaa -blogin kunniaksi voittikin jokainen arpa! Näin hieno kirjonta tuli postissa! Itse en pystyisi tähän ikinä, eikä koneenikaan. Mutta nyt saan kuitenkin fiilistellä tämän kanssa ja miettiä paikkaa. Suurkiitos!

Yritin vähän ryhdistäytyä lankavarastojeni kanssa ja sain aikaseksi 5 aika tylsän tavallista pipoa. Tarkoitus on viedä ne sytopipokeräykseen Turkuun Käsityö Elisaan, Brahenkatu 5, jossa FB:n mukaan kerätään pipoja vastauksena lankapirtin haasteeseen. Ylhäältä vasemmalta 2 aloevera-käsiteltyä villalankaa, musta bambulankaa ja alemmat Tennessee-puuvillalankaa ja alpakan villaa. Sillai tein vähän hatarilla ohjeilla, että en etukäteen lukenut juttuja netistä millaisia toivotaan. Esim reikäiset eivät olleet kovin toivottuja kun kasvava sänki puskee ulos niistä rei'istä. Trikookankaiset olivat jollekin käyttäjälle mieluisimpia.

Kirjastosta lainasin laukkukirjan. Kyllä tuli niin mieleen Tilkunviilaajan kirjakuvaukset ylimalkaisista ohjeista toisen kirjan yhteydessä. Ehkä tällä tekijällä oli ollut enemmän mielessä kuvioiden painanta. mutta kustantaja oli laittanut sen kyllä aika pienellä fontilla nimeen. No joka tapauksessa, kokeilen siitä muutamaa mallia, en kuitenkaan painantaa. Ekaksi pieni kolmiopussi, jonka kangasta en pystynyt mitenkään ohittamaan joskus Eurokankaassa.

Hilpeätä helmikuuta!