Talven mittaan

Sain toimeksi inventoida villalankavarastoani. Kylläpäs niitä olikin, isompia ja pienempiä keriä. Osa itse ostettuja, mutta paljon myös äidin perintöä. Kaikki arvokkaita eikä missään nimessä hukattavaksi.

Vauvalangoista tuli junasukkia jo viime vuonna, mutta vielä niitä löytyi kuudeksi raidalliseksi pariksi.

Kokeilin parit isommatkin raitasukat, mutta se linja ei tuntunut kiinnostavalta. Raitoihin kului niin vähän lankaa.

Jospa virkkaan vaihteeksi isoäidin neliöitä. Näissä lanka on sitä nk. fingering-paksuutta. Mikä, harhaanjohtavaa kyllä, ei suinkaan ole sormen vahvuista, vaan semmoista 3 nron puikoilla kudottavaa.

Neliöitä on valmiina nyt jotain 200. Tarkoitus on tehdä isoäidille (lue "itselle") monivärinen jakku, isoäiti kun olen. Qvidi-Minan jakussa on lähes 500 kpl 5 cm neliötä, mutta minun neliöt on kerroksen isompia, kun ajattelin että mustat on helpompi yhdistää ja musta lanka on paremmin samanväristä merkistä toiseen. Voi olla että takin malli muotoutuu huonommin näillä isommilla, mutta kotikäyttöön riittää. Katsotaan miten muijan käy.

Paksummista langoista, 4 nron puikoilla kudottavista, tein huivia Minna Canthin tapaan. Tämän ohjeen kertoi Paula-rouva hauskassa blogissaan. Siellä on myös tarina siitä miten huivi liittyy Minna Canthiin. Paula on saanut ohjeen Tulihan tehtyä -blogin Terhiltä. Kudoin laiskuuttani pelkkää oikeaa ja vaihdoin väriä aina kun kerä loppui tai tuli solmu vastaan. Yläreuna oli lopulta sylinmittainen kun langat loppuivat.

Nalle-langoista pitää kutoa sukkia, mutta on vielä muitakin sukiksi sopimattomia laatuja, esim Pirkanmaan kotityön ihanuuksia.  Voi minua hamsteria! 

Jotain muutakin olen kutonut. Nukenvaatteet on uusi aluevaltaus.

Joulun aikaan ostin aivan mahdottoman ihanan ohjekirjan. Sitä tykkää selata pieni 3v neitikin.

Kuvassa ei näy langan kimallus. Blingbling on tärkeää!

Mekon alta pilkistää muutamat legginsitkin.

Tunnustan että kaapeista löytyi myös jokunen keskeneräinen puseron- ja villatakintekelekin, mohair-langasta ym erikoisuuksia. Ei mitään muistikuvaa kuinka kauan ovat olleet näin pitkällä, melkein valmiina. Jospa teen ne loppuun, on kivempi viedä valmiit vaatteet keräykseen.

Ettei tilkut ihan unohtuisi, sain koottua muutaman nuppupeiton sairaalaan vietäväksi.

Tuli hempeää ja vähän rajumpaa väritystä.

Takakankaan flanellia oli kaapissa 7 peittoon. 

Pussukkamalleista kokeilin tätä pystymallia. 

Helposti tuli, metrivetoketjua vain kaarevaan reunaan. Mutta mitä käyttöä?

Tarviiko teippiharja säilytyspaikan? 

Vetoketju olis voinut olla leveämpi, niin olis kankaan reuna mahtunut helpommin piiloon.

Irma Tilkuista totta -blogissa esitteli niin houkuttelevasti Katrin Tilkkukaupan Pinjataa, että ostin ohjeen. Ihan ekaksi halusin harmaan liinan, 50x90 cm. Onnistuin saamaan mitäänsanomatonta mössöä Pariisi-aiheisista kankaistani.

Jos harmaus alkaa ahdistamaan niin siitä selviää käden käänteessä, toinen puoli on reippaampi. Kangaskaupoilla en tällä kertaa käynyt, Lumimarja on miniän vanhaa verhoa ja vinonauhankin keräsin varaston pätkistä. 

Niin se sitten talvenselkä taas taittui ja kevät tuli maaliskuussa muutamassa päivässä.

Kesäterveiset meille tuotiin Balilta, Sivettikissakahvia, salakipalmun hedelmä ("käärmeenmuna") ja suklaata. Tuo kahvi se vasta erikoisista pavuista on jauhettu, sivettikissan läpi kulkeneista. Pitäisi olla maailman parasta, mutta varmasti ainakin kalleinta!  

Salon Veturitallissa on esillä Hannu Hautalan ottamia valokuvia, kaikki aivan huikean hienoja ja tämä yksi hauskimmista, pöllön poikanen on piilossa.

Seuraavaksi on edessä polven tekonivelleikkaus ja keskityn kuntoutukseen. Tavataan joskus kesällä. 

Hyvää Pääsiäistä! 

Aurinkoa ja lämpimiä sateita päiviinne!

Koukussa ruutuihin

Se alkoi sudokusta. Tai ehkä jo siitä ruiskukasta ja tuuman ruuduista. Mutta siis Tilkkulehdessä oli vinkki sudoku-asettelusta ja tartuimme killassa toimeen. 

Yksi teki peiton yhdistämällä reunuksilla 2 ryhmää, toinen pienemmistä neliöistä tyynynpäällisen ja tyyny tuli lopulta minunkin pinnoista. Aika iso, 50x50cm. Ja ah, niin ruskea että joitain ihan hirvittää.

Pinta näytti sopivankokoiselta nuppupeitoksi, joten leikkasin neliöitä myös lastenkankaista. 

En sitten kuitenkaan asetellut ruutuja sudokuksi vaan vähän selvempään järjestykseen.

Värikkäitä koirankuvia oli valmiina vähän isompina neliöinä ja niille tuli kavereiksi muita värikkäitä.

Fb:ssa näin kerran aika hauskan resurssipalapeiton. 

Piti arvioida ja laskea, millaisilla mitoilla se mahtaisi rakentua. 

Nämä neliöt ovat 2 tuumaa ja välikaitale 1,5.

Blokin koko on 14 tuumaa saumanvaroineen, tässä siis 4 blokkia. 

Joskus teen näitä lisää, todennäköisesti ja monenvärisiä.

Ensin kokeilin 2,5 tuuman ruuduilla ja laskin vähän väärin. Ei tullut neliöblokkia. 

Olin laskenut homman kuudelle ruuturiville, joten tähän kokeiluun tuli 1 ylimääräinen rivi. 

Tein nuppupeitoksi tämänkin, eikä se ole ihan neliö vieläkään.

Isoista 5 tuuman ruuduista tuli taas yksi kassi...

...ja tosi pienistä paloista mosaiikkipintaa.

Sekin näyttäisi sopivan tyynyksi. Tarvitaan vain toinenkin puoli.

Nuppupeitot ja junasukat vein TYKS:n vauvaosastolle ennen joulua.

Joku jouluinenkin ruutu, pikaisesti FinnQuilt'n adventtikalenteriohjeella 14.12.2025 ja...

... toinen kassin mallinen lahjakääreeksi. 

Ohjeita tähän löytyi runsaasti Youtubesta. 

Pehmeitä kiviä tein myös lisää. 

Näistä tuli pieni tyyny, 30x30 cm.

Terveiset Kaarinasta!

Hyvää Uutta Tilkkuvuotta!

Tarpeellista tavaraa

Varakassia tarvii jokainen joskus. Jos ei kauppaan, niin vaikka käsitöille.

Tästä sopii valita mieleinen. 

Koot n. 47x38 cm, saumat pussisaumoina.

Olipa kaapissa vielä hirsikangastakin hamstrattuna. 

Siis lisää yksinkertaisia kauppakasseja, 

koko n. 50x45 cm.

Tykkään laittaa sangat tuonne reunuksen ja kassipinnan väliin.

Ja vähän tukevampia kasseja myös, kun on vauhtiin päästy. 

Nämäkin kankaat ovat vähän tilkkutyökankaita paksumpia.

Päällinen on tikattu laukkuhuopaan kiinni ja kassissa on pieni sisätasku.

Koot tuli vähän sen mukaan millainen kangaspala oli,

 korkeudet 34-43, leveydet 41-47 ja syvyydet 16 cm.

Sininen Marikankainen on mielestäni mukavin kooltaan, 34x47.

Nyt on mistä antaa, kun kassia tarvitaan.

Alkuvuodesta keräsin kaikki ohuiden sukkalankojen jämät ja aloitin neulomaan lasten villasukkia, koot 25 - 34. Kaikki ovat samalla mallilla, kuvaan vain taiteltu erilailla. Ohjeellisena mallina käytin mainiota "ohuet villasukat lapselle".

Kerran yritin kysyä mielipidettä 3v-vesseliltä, mitkä olisivat mukavimman näköiset. Hän tuskin vilkaisi, ei paljo kiinnosta, ja sitten yhtäkkiä kesken autoleikkien kuului "ne punaset". Tämä selvä! (Silloin ne oli nuo alarivin 3. oikealta. Vielä punaisemmat tuli myöhemmin.)

Nämä jaetaan syksyn kuluessa päiväkodin myyjäisiin ja yhteisvastuukeräyksen sukkakeräykseen. 

Samoihin osoitteisiin menee aikuistenkin sukkia. Päiväkodissakin oli toivottu että saa tuoda myös aikuisten sukkia! Kaksi paria näistäkin on jäännöspätkistä kyhätyt "räsymattosukat". Telkkaria katsellessa sormilla täytyy olla jotain helppoa näpräämistä. 

Kirjoneuleet antaa vielä odottaa itseään. Vähän ne jo houkuttelee...

Kuvassa on osa Marja Nykäsen kauniisti tikatusta peitosta.

TERVETULOA Kaarinaan, erityisesti lokakuussa!

Sydämellistä

Naapuriin oli tulossa lapsenlapsi. Kysyivät varovasti vieläkö teen peittoja. 
Kyllä kyllä, jokaisella lapsella pitäisi olla oma pieni peitto, "baby blanket" sanotaan Atlantin takana.

Sain ompeluun vapaat kädet, vain keltaisen käyttöä pyydettiin rajoittamaan. 

Heitä miellytti aiemmissa peitoissa ne kuvat, joita lapset löysivät itsekin vähän vanhempina. 

Ideoita hakiessani päädyin sydämeen.

Paperilla tämä suunnitelma näytti hyvältä mutta toteutuksessa ajauduin melkoisiin vaikeuksiin. 
Aivan valtavasti saumoja. Hylkäsin koko idean ja käytin sydämet nuppupeittoihin.

Sydämissä saumanvarat kääntyivät kyllä sujuvasti, mutta olihan niitä paljon. 

Pala on leikattuna 2". Valkoinen on tässä I:n Ditteä.

Muutama sydän lisää ja pikkupeittoja tuli 4, kooltaan 44x44 cm. 

Punaisista tuli vähän turhan pulleita kun vanu oli paksumpaa. 

Takana on pehmeä flanelli, ompelu pussiksi. 

Opistolla kerätään lahjoitusta TYKS:aan vastasyntyneiden osastolle.

Tämän yhden pikkupeiton annoin naapuriin, varsinaisen peiton kylkiäisenä. 

Pieni tyttövauva saa sen tuleviin nukkeleikkeihinsä.

Lopullinen sydänpeitto tuli Simple heart -mallilla.  Toivottavasti se ei ole liian valkoinen. Värinkeräyslappujen kanssa pesu varmasti onnistuu. Valkoinen on Conan Cottonia ja sydämissä toisetkin lapsenlapset löytävät tuttuja kuvia. 

Taustakangas on käsityöpuuvillaa ja peiton koko 90x105 cm.

Pienten peittojen teko on ihan parasta!

Kakkosena tulee pienten sukkien neulominen. 
Nämä 8 paria meni päiväkodin myyjäisiin, kaikenlaisista jäännöskeristä tehtyjä.

Terveisin kaksinkertainen isoäiti.

Sydämellistä joulukuun juhla-aikaa!