Nesessäärit

Kun lähes pari vuotta sitten tyhjensimme sisarusteni kanssa isän kotia, otin sieltä huostaani hänen solmionsa ja arvelin, että voisin jakaa niitä heille jossain muussa muodossa.

Se toteutui nyt. 

Purin solmiot auki, pesin ja silppusin silitetyt palasiksi. 

Järjestelin tukikankaan päälle,

 tikkasin huovan ja vuorikankaan kanssa ja ompelin nauhaa rajoille. 

Itse pussi tuli Vaasan Tilkkupäivillä 2022 saamani opastuksen mukaan.

Silkkiset palaset olivat kovin kurittomia. 
Pyrkivät esiin nauhan alta ja jouduin monta kertaa laittamaan tukiompeleita. 
Olisi pitänyt olla isompia paloja, mutta ajatus tässä nyt oli tärkein.

Kolme nesessääriä on nyt valmiina.

Muistot elää papan solmioissa: oli häitä, 

ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia, syntymäpäiviä,

hautajaisia ja se solmio joka oli isälle kaikkein mieluisin.

Toukokuussa kävimme Helsingissä Reidar Särestöniemen 100v näyttelyssä 
Didrichsen'in taidemuseossa. Vahvoja töitä, ihan kaikki.

Tunturimaisemat puhuttelivat minua eniten.

Maailman ranta, 1970

Asuntokaltio 1977

Sudet laulavat viimeisen laulunsa, 1974

Näyttelytiedoissa "...se on minun kulmatöitä. ja siitä voisi sanoa että huikeampaa ikävää ja tuskaa ei ole mishän. Ja komeampaa kuutamoa ei perkele nouse mishän minun tauluissa."

Talon ikkunoistakin avautuu hieno maisema. 

Tällä kertaa meri on vihreä.

Tätä kirjastonurkkausta voisi vaikka kadehtia!

Oikealla näkyvä epäselvä juova on suihkulähteen vesipatsas.

Kiinanpionien kukintaa meillä.

Mukavia kesäpäiviä!

 

 

Kettu ja näyttelykuvia

Hyvin palvellut vanha sohvatyynyn päällinen alkoi olla kuluksikäytetty. Ideoita uuteen etsittiin tietysti Pinterestistä. Se kettu oli niin hellyttävä ja kun siihen oli vähän mallintapaistakin, niin eikun kankaiden lajitteluun!

Tässä vieressä tyynyt kuvaa vähän sohvanväriä mihin kettu pääsee kotiutumaan.

Välillä meinas epäusko voittaa, tuleeko tästä muuta kuin sotkua!

Toiselle puolelle laitoin raitoja jotka vähän muistuttavat heidän lasagne-peiton tyyliä. 

Löytyipä sopivaa tiikerikuosiakin, savanniretken muistoksi.

Killassa saimme kasaan 59 nuppupeittoa. 

Ne vietiin TYKS:in vastasyntyneiden teho-osastolle ja siellä ne otettiin hyvillä mielin vastaan.

Raision kaupungintalolla oli syyskuussa Naantalin killan 30v-näyttely. En ole huomannut kuvia bloggerissa tai fb-ssa joten laitan tänne muutaman mitä itse otin. 

(Ei minulla ole mitenkään hyvät some-tuntosarvet, että onpa näitä voinut ollakin esillä. Kertausta teille.)

Tämä hirsimökki kiehtoi minua kovasti.

Kuten myös tämä Kerttu Pietilän "väripesu"-tyyli.

Niin ihanan selkeä! (Kerttu Pietilä)

Värien liukumiset kiinnostaa, Kerttu Pietilän tämäkin.

Näitä 6-kulmioita olenkin jo taitellut, mukavia tehdä!

Kirjailu(kin) on toivelistallani.

Tässä vähän erilaisena mallina.

Kiitos kauniista näyttelystä!

Upeita töitä, tottakai!

Reipasta syksyn jatkoa!

Kaikki minun kankaani

Tätä pintaa esittelin keskeneräisenä jo kerran viime vuoden helmikuussa. 

Raitojen ompelu sujui kassakuittitekniikalla. Onhan siinä kulunut kuitti poikineen. Lopulta niitä alkoikin olla vähemmän käytettävissä kun ruokakaupassa on mahdollisuus sähköiseen kuittiin. 

Kapea välikaitale antaa tilaa saumanvaroille ja auttaa pintaa pysymään kuosissa venymiseltä. 

Peittoon tuli mukaan perspektiivi, mihin mahtavat portaat johtaa?

Reunus olikin haastavaa, ei muuten mutta jatko piti saada kohdalleen.

Odotin vaikeuksia päiden yhdistämisessä mutta, simsalabim! 

Kohtuullisen täydellinen yhdistyminen, kerta yrittämällä!

Taikuri itsekin hämmästyi.

Olin aluksi vähän epäileväinen tämän reunuksen kanssa, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä on pala lähes kaikista kankaistani. Vain lila ja oranssi näyttäisi puuttuvan. 

Ja kaikkein kirjavimmat ja monet Marimekot jne. - huomaan että yhtä sun toista puuttuu.
Eikä kankaiden vähenemisestä näy merkkiäkään. Se on erittäin kummallista.
Peiton koko on 140x175 cm.

Yhden kirkkaan keltaisen rivin jätin käyttämättä ja ompelin pussukaksi.

Tulevia tapahtumia

FinnQuilt ry:n TILKKUPÄIVÄT TURUSSA

16. - 17.3. Messukeskuksessa Käsityömessujen yhteydessä

Marketta Reinin NÄYTTELY KAARINA-TALOSSA

3. - 27.4. Näyttelytila 2.krs

"18...81...muistoja mansikkapaikoilta" viittaa ikään, kun hän aloitti käsityöuransa ja ikään tällä hetkellä.

Lisäys näyttelyn aikaan huhtikuussa: Satupeitto Lentävät possut ja muita kertomuksia

Ihanaa valoisaa kevättä!

PS. Vielä yksi ruokakuva.

Kuvassa on rengas kirvelijäätelöä, kirvelikastike, kirvelikakkuruusuke ja päällä vielä tuoreet koristeet. 

Tällä taidolla yltää Michelin-tähteen.

Näyttely

Edellisen postauksen otsikkoon tuli ihan vahingossa piilosanoma. 
Viime vuonna huomasin että blogi on 9-vuotias ja ajattelin sinnitellä vielä vuoden. 

Näin tein. 10 vuoden ajan olen julkaissut jotain vähintään kerran kuussa. 

Enpä olisi arvannut 10 v sitten että tähän tulee näyttelypostaus. 

Vaikka ei olekaan yksityisnäyttely niin meidän killan näyttely kumminkin. 

Killan perustamisesta on kulunut 20 vuotta. 

Näyttelyssä on töitä lähes koko taipaleelta. Itse aloitin 10 v sitten, myös killassa.

Meitä on 15 ja jokaista kuvaa oma logo, vasemmalla 3x5 rivissä, killan logon alla. 

Minun on tietysti monivärinen tuuman kokoisia Marimekon ruutuja.

Näyttelyjulisteen pohjana oli Marja Nykäsen taidokkaasti tikattu peite.

Jokainen vaalea ruutu on tikattu eri kuviolla, vapaatikkausta.

Vieressä on Leiron Sirkan takki chenille-tekniikalla.

2010 kiltalaiset tekivät upeat huivit. Tämä on Sirkka Leiron.

Kasseja on tietysti moneen tarpeeseen. 

Tämä on Marketta Reinin iso leikkuualustan kokoinen, kankaat ovat itsevärjättyjä.

Avajaisten nuorin vieras, Ilona 10 kk, löysi hänkin jotain mikä oli valtavan kiinnostavaa. 

Se oli Marketta Reinin tekemä hypistelymuhvi. Superhieno ja sitä sai hypistellä ihan luvan kanssa!

Ötökät olikin lasin alla, niihin ei päässyt käsiksi.

Ja koirat niin korkealla ettei niihin yltänyt kukaan.

Lasin alla suojassa on myös Nykäsen Marjan laukut ja pussit.

Pitkälle seinälle mahtui muutama isompi työ,

sermeille ripustettiin monenlaista pienempää.

Valot joulupuussa, Marja Nykänen.

Hanna Lystimäen Siili-tyynynpäällinen,

muutamia mainitakseni.

Tämän jälkeen postaukset harvenee, sen lupaan. Ennen pitkää ne loppuu kokonaan, 
mutta tilkkujen ompeleminen jatkuu, senkin lupaan. 

Omalla tyylillä, omaksi iloksi, trendeistä välittämättä.

Eläköön ihana tilkkujen maailma!