Käytin kauniin korukuvion kansionpäälliseen. Siinä se pääsee ansaitusti esille. Takakanteen tuli kirjainpaneeli, joita olen joskus ostanut mm. kansioita ajatellen.
Yksi kansio on pienelle pojalle tärkeitä papereita varten. Vaikka piirustusten säilyttämiseen. Taustassa on huonekalusamettia. Sen ompelu saa kyllä hien pintaan: se heiluu ja liikkuu ihan oman mielensä mukaan, yläsyöttäjäkään ei auta. Mutta käytin taas niitä paloja, koska paksussa sametissa on niin upea pinta (edellisen kerran 2012 jolloin olin saanut kankaat).
Ja toinen pienelle tytölle. Samallalailla sametin kanssa. Myös vähän pitsiä.
Kokeilin paperitekniikalla ukonhattua. Paper piecing on niin mukavaa! Malli oli Quiltmakers's 100 Blocks -lehdessä 2014,10.
Pelargoni-ikkuna -painanta on Rauman reissulta vuosi sitten. Kuten myös takakannen pitsikuvio. Musta näytti niin suruvoittoiselta että yritin keventää tunnelmaa Mustan pitsin yöhön viittaamalla (loppukevennys viittaa sopivasti kuvan alkuperään).
Kummallista että taas tuli monta samaa sorttia... Paitsi että ei se ole ollenkaan kummallista. Mulle käy usein niin että kun tekee yhden, ajatus kulkee jo seuraavaan, erilaisten kankaiden käyttöön. Mutta erityisen iloinen olen nyt kirjontakuvion käytöstä. Kannesta tuli niin kaunis! Kiitos vielä Eijalle arpajaisvoitosta!
Vanhat ehjät ylijäämäkansiot saivat uuden asun. Ja omatkin paperit, tulostetut kuvat ja ohjeet ovat nyt järjestyksessä, vähän aikaa.
Kauniita syyskuun päiviä!
