Talven mittaan

Sain toimeksi inventoida villalankavarastoani. Kylläpäs niitä olikin, isompia ja pienempiä keriä. Osa itse ostettuja, mutta paljon myös äidin perintöä. Kaikki arvokkaita eikä missään nimessä hukattavaksi.

Vauvalangoista tuli junasukkia jo viime vuonna, mutta vielä niitä löytyi kuudeksi raidalliseksi pariksi.

Kokeilin parit isommatkin raitasukat, mutta se linja ei tuntunut kiinnostavalta. Raitoihin kului niin vähän lankaa.

Jospa virkkaan vaihteeksi isoäidin neliöitä. Näissä lanka on sitä nk. fingering-paksuutta. Mikä, harhaanjohtavaa kyllä, ei suinkaan ole sormen vahvuista, vaan semmoista 3 nron puikoilla kudottavaa.

Neliöitä on valmiina nyt jotain 200. Tarkoitus on tehdä isoäidille (lue "itselle") monivärinen jakku, isoäiti kun olen. Qvidi-Minan jakussa on lähes 500 kpl 5 cm neliötä, mutta minun neliöt on kerroksen isompia, kun ajattelin että mustat on helpompi yhdistää ja musta lanka on paremmin samanväristä merkistä toiseen. Voi olla että takin malli muotoutuu huonommin näillä isommilla, mutta kotikäyttöön riittää. Katsotaan miten muijan käy.

Paksummista langoista, 4 nron puikoilla kudottavista, tein huivia Minna Canthin tapaan. Tämän ohjeen kertoi Paula-rouva hauskassa blogissaan. Siellä on myös tarina siitä miten huivi liittyy Minna Canthiin. Paula on saanut ohjeen Tulihan tehtyä -blogin Terhiltä. Kudoin laiskuuttani pelkkää oikeaa ja vaihdoin väriä aina kun kerä loppui tai tuli solmu vastaan. Yläreuna oli lopulta sylinmittainen kun langat loppuivat.

Nalle-langoista pitää kutoa sukkia, mutta on vielä muitakin sukiksi sopimattomia laatuja, esim Pirkanmaan kotityön ihanuuksia.  Voi minua hamsteria! 

Jotain muutakin olen kutonut. Nukenvaatteet on uusi aluevaltaus.

Joulun aikaan ostin aivan mahdottoman ihanan ohjekirjan. Sitä tykkää selata pieni 3v neitikin.

Kuvassa ei näy langan kimallus. Blingbling on tärkeää!

Mekon alta pilkistää muutamat legginsitkin.

Tunnustan että kaapeista löytyi myös jokunen keskeneräinen puseron- ja villatakintekelekin, mohair-langasta ym erikoisuuksia. Ei mitään muistikuvaa kuinka kauan ovat olleet näin pitkällä, melkein valmiina. Jospa teen ne loppuun, on kivempi viedä valmiit vaatteet keräykseen.

Ettei tilkut ihan unohtuisi, sain koottua muutaman nuppupeiton sairaalaan vietäväksi.

Tuli hempeää ja vähän rajumpaa väritystä.

Takakankaan flanellia oli kaapissa 7 peittoon. 

Pussukkamalleista kokeilin tätä pystymallia. 

Helposti tuli, metrivetoketjua vain kaarevaan reunaan. Mutta mitä käyttöä?

Tarviiko teippiharja säilytyspaikan? 

Vetoketju olis voinut olla leveämpi, niin olis kankaan reuna mahtunut helpommin piiloon.

Irma Tilkuista totta -blogissa esitteli niin houkuttelevasti Katrin Tilkkukaupan Pinjataa, että ostin ohjeen. Ihan ekaksi halusin harmaan liinan, 50x90 cm. Onnistuin saamaan mitäänsanomatonta mössöä Pariisi-aiheisista kankaistani.

Jos harmaus alkaa ahdistamaan niin siitä selviää käden käänteessä, toinen puoli on reippaampi. Kangaskaupoilla en tällä kertaa käynyt, Lumimarja on miniän vanhaa verhoa ja vinonauhankin keräsin varaston pätkistä. 

Niin se sitten talvenselkä taas taittui ja kevät tuli maaliskuussa muutamassa päivässä.

Kesäterveiset meille tuotiin Balilta, Sivettikissakahvia, salakipalmun hedelmä ("käärmeenmuna") ja suklaata. Tuo kahvi se vasta erikoisista pavuista on jauhettu, sivettikissan läpi kulkeneista. Pitäisi olla maailman parasta, mutta varmasti ainakin kalleinta!  

Salon Veturitallissa on esillä Hannu Hautalan ottamia valokuvia, kaikki aivan huikean hienoja ja tämä yksi hauskimmista, pöllön poikanen on piilossa.

Seuraavaksi on edessä polven tekonivelleikkaus ja keskityn kuntoutukseen. Tavataan joskus kesällä. 

Hyvää Pääsiäistä! 

Aurinkoa ja lämpimiä sateita päiviinne!

Koukussa ruutuihin

Se alkoi sudokusta. Tai ehkä jo siitä ruiskukasta ja tuuman ruuduista. Mutta siis Tilkkulehdessä oli vinkki sudoku-asettelusta ja tartuimme killassa toimeen. 

Yksi teki peiton yhdistämällä reunuksilla 2 ryhmää, toinen pienemmistä neliöistä tyynynpäällisen ja tyyny tuli lopulta minunkin pinnoista. Aika iso, 50x50cm. Ja ah, niin ruskea että joitain ihan hirvittää.

Pinta näytti sopivankokoiselta nuppupeitoksi, joten leikkasin neliöitä myös lastenkankaista. 

En sitten kuitenkaan asetellut ruutuja sudokuksi vaan vähän selvempään järjestykseen.

Värikkäitä koirankuvia oli valmiina vähän isompina neliöinä ja niille tuli kavereiksi muita värikkäitä.

Fb:ssa näin kerran aika hauskan resurssipalapeiton. 

Piti arvioida ja laskea, millaisilla mitoilla se mahtaisi rakentua. 

Nämä neliöt ovat 2 tuumaa ja välikaitale 1,5.

Blokin koko on 14 tuumaa saumanvaroineen, tässä siis 4 blokkia. 

Joskus teen näitä lisää, todennäköisesti ja monenvärisiä.

Ensin kokeilin 2,5 tuuman ruuduilla ja laskin vähän väärin. Ei tullut neliöblokkia. 

Olin laskenut homman kuudelle ruuturiville, joten tähän kokeiluun tuli 1 ylimääräinen rivi. 

Tein nuppupeitoksi tämänkin, eikä se ole ihan neliö vieläkään.

Isoista 5 tuuman ruuduista tuli taas yksi kassi...

...ja tosi pienistä paloista mosaiikkipintaa.

Sekin näyttäisi sopivan tyynyksi. Tarvitaan vain toinenkin puoli.

Nuppupeitot ja junasukat vein TYKS:n vauvaosastolle ennen joulua.

Joku jouluinenkin ruutu, pikaisesti FinnQuilt'n adventtikalenteriohjeella 14.12.2025 ja...

... toinen kassin mallinen lahjakääreeksi. 

Ohjeita tähän löytyi runsaasti Youtubesta. 

Pehmeitä kiviä tein myös lisää. 

Näistä tuli pieni tyyny, 30x30 cm.

Terveiset Kaarinasta!

Hyvää Uutta Tilkkuvuotta!

Lahjaksi

 

Nukensänky on niin tarpeellinen.

Pääsin tekemään siihen pienen peiton.

Peiton toinen puoli on värikkäämpi, se on varmaan mukava saajan mielestä.

Näitä koirankuvia lapsi on järjestellyt itsekin -  olen siis aloittanut tilkkuihin tutustuttamisen!

Sänky tarvitsi tietysti oikean kokoisen lahjakassin.

Huonekalukankaan paksuista puuvillaa, kankaan leveys oli juuri sopiva ympärysmitaksi. 

Vetoketju piilottaa ettei sisältö heti paljastu.

Siellä se sänky on, juuri oikean kokoinen kassi :)

 

Nämä s.o.t.a.k Olivia pouch-mallilla tehdyt menivät viemisiksi.

Punaisen vetoketju on 20 cm ja sinisen 18.

Tämä käsityökassi tuli ihan omaan käyttöön.

Mallin kopioin rohkeasti ruotsalaisesta Syfröjd -blogista, hän ei kieltänyt tekemästä.

Muuten, Syfröjd (Ompelunilo) muistuttaa nimenä kovasti tätä minun Tilkkuiloani.

Hyvin mahtuu pitkätkin puikot, pituutta on 45 cm. Korkeus 20 cm ja leveys 13 cm.

Pellava on luonnossa harmaampaa, kuvassa outo beessi.

Käsityökasseja tarvittiin lisää uusille töille.

Nyt on opettelussa tuftaaminen.

Influenssarokotus on saatu.

Terveyttä!

JK. Sänky peittoineen oli mieluinen ❤️

 

Satokausi

Kalenterin mukaan on syksy alkanut. Kirjaan tänne nyt kassit ja pussit joita tuli tehtyä kesän mittaan. Mukava ne on laittaa muistiin. Kävi niin että kun lopetin valokuvaamisen tänne, ei löytynytkään mitään tietoa mistä langasta yhdet kauniit sukat oli tehty. Viimeistä hippua myöten lanka oli käytetty eikä jäänyt jälkeä, mitä se oli tai mistä hankittu. Muistiinpanot ovat tärkeitä, m.o.t.

Kaksi kassia: ylempi on Almandiinin japanilaisesta kankaasta ja alempi pehmeitä nahkapaloja. Molemmissa on nahkasangat, jotka ostin viime syksynä Lankavalta Tampereen messuilla. Vetoketju sulkee kassien suun. Pitkät välikaitaleet nahkapinnassa helpottivat saumanvarojen kohtaamisia. 

Kankainen seisoo tukevasti itsekseen kun siinä on välissä Peekaasta vuosi sitten hankittua laukkuvahviketta.

Nahkaan minun ei pitänyt enää tarttuakaan, mutta eipä ne palavarastot olleetkaan tyhjiä. 

Kuin ihmeen kaupalla kahdesta (!) kenkälaatikosta löytyi aika ihania paloja. Ne oli niin pehmeää nahkaa että piti silittää vahvikekangas jokaisen palan taakse ennenkuin ompeleminen onnistui. 

Pohjan laitoin vähän tukevammista paloista. 

Tästä nahkapalakassista tuli paremman kokoinen kuin edellisellä kerralla 2020, 

nyt 42 cm korkea.

Punaisessa lompakossa kokeilin s.o.t.a.k-mallia Essex wallet. 

Sujuvaa oli, kuten muutkin hänen ohjeensa.

Nämä "kivet" on näyttäneet niin mukavilta Pinterestin kuvissa että ajattelin kokeilla. 

Laitoin 100g-vanun täytteeksi ja keräsin jämäpaloja. Kuinka pieniä batiikkeja säästänkään!

Pinnan käytin pussukkaan, jonka kooksi tuli 28x26cm, samalla mallilla kuin solmiopussukat alkukesästä. 

Ehkä teen tätä kivipintaa vielä lisää.

Seuraavaksi tuli vastaan tummia MM-neliöitä. 

En muista mitä niistä oli suunnitteilla, mutta pussukaksi ne nyt jalostui. 

Tukena on sama materiaali kuin yo. kassissa. 

Periaatteessa tein Noodleheadin avointa mallia, mutta vahingossa vetoketjun häntä jäi vuorin alle, niin annoin olla siellä. Aika kookas tuli, 30x23cm (lxk), pohja 8x23cm.

Varmaan jo toista vuotta on ollut kogin-kuviopinta valmiina tähän pieneen kukkaroon, 10x8cm. Punnersin valmiiksi pussiksi japaninkielisen ohjeen mukaan (kuvien avulla) ja sain kehyksenkin paikalleen, jotenkuten. Ohjeessa tehtiin kuvio vain yhdelle puolelle, mutta tein saman kogin-merkkauksen toisellekin puolelle. Lanka vain on vähän eri. Tämä sininen on mallin mukainen puoli.

Sitten olikin vuorossa pitkulaisempi pussi.

Tein ensin oikein ison 33x16x9 cm ja perään sinisen vähän pienemmän. 

Välissä on patalappuhuopaa. Se on oikein mukavan taipuisaa.

Näissä on ohjeena Olivia pouch sotak-malleista. Sinisessä tikkaus "piilottaa" sauman toisella sivulla.

Vielä yksi valas-tyyny. Tähän olin joskus ottanut talteen ilmaisen ohjeen verkosta. 

Kangas on aitoa 60-lukulaista Marimekkoa. Leikkasin omasta mekostani.

Tyyny on 60 cm pitkä pyrstöstä leukaan. Tilavuutta tulee lisää välikaitaleella ja saumoissa kiertää terenauha.

Mukavasti meni kesä.

Hyvää syksyä!