Karuselli

Keväällä ostin Katrin tilkkukaupasta 2 ohjetta, Pinjatan ja Karusellin. 

Pinjatasta tulikin heti pieni liina (edellisessä jutussa) ja karusellin blokeista alkoi kokeilu.

Blokit oli mukavia tehdä ja Katri esitteli useita asettelumalleja. 

Minulla oli FinnQuiltin nimikkokangasta lilaa, turkoosia ja punaista, 

joten tästä tuli vähän niinkuin FQ-karuselli, mikä ei ihan tarkoita fat quarter, 

vaikka palat kyllä ovat pieniä.

Sakarat ovat ruskeaa ja välikankaat monenlaisia vaaleita.

Tavoista poiketen tikkasin koneella, blokki kerrallaan. Rivien yhdistämisen jälkeen tein vielä lisäompeleita että täytteet pysyy paikallaan eikä jää isoja tikkaamattomia alueita. Tikkaus ei miellytä silmää, mutta peitto on pehmeä ja malli mukava. Peiton koko on 140x190cm. Näin tällä kertaa.

Juuri kun olin saanut vähän tolkkua lankavarastoihini, miniä vinkkasi lankamyynnistä Raisiossa. Kuvassa näkyy vain murto-osa laatikoista. Aivan mahdoton penkomistehtävä! Yhtään en olis tarvinnu lisää, mutta jotain piti tietysti ostaa!

Reipasta syksyä!

Rivissä

Ajatus kuvioriveistä oli muhinut mielessä jo jonkin aikaa 
ja sitten tuli vastaan jossain fb-ryhmän kuvassa kiehtova malli pienistä erivärisistä blokeista. 

Little Bitty Love by Paula Stoddard

Tämä on niin minua varten! 
Joku sanoo heti "olen tehnyt tuon jo 10 vuotta sitten". Ihan varmaan ja hyvä niin, 

mutta silloin oma tilkku-urani oli vasta lapsen kengissä 

enkä sattunut osumaan paikalle.

Malli on siis vuodelta 2015, Quilt Magazine'n quilt-along-vuosiprojekti. 

Se löytyy vieläkin ilmaisena ohjeena verkossa, Bitty Blocks -nimellä.

FinnQuilt alkoi julkaista sivuillaan myös rivipeitto-ohjetta.
Ihan mukavaa, mutta liian myöhään minulle, näiden blokkien teko oli jo hyvässä vauhdissa.

"Bitty Blocks" kuvioita on myöhemmin julkaistu lisääkin.

Tein peittoon myös "käärmepolun". Blokki oli mukava tehdä, turhaan olen sitä vältellyt.

Polku johdattikin minut peiton lopulliseen värien järjestelyyn.

Suunnitteluseinällä oli ahdasta.

Rivit ovat valmiina...

...ja sitten odottavat rullalla jatkojalostusta.

Tikkasin koneella riveittäin ja yhdistin rivit kaitaleella.

Tietenkään en saanut kaikkia rivejä ihan millin tarkasti yhtä pitkiksi. 

Ihmehän se olisi ollut, täytyi tyytyä sovittelemiseen ja pieneen epätarkkuuteen.

Nämä ovat kuin monen maun makeisia, enimmäkseen ilopillereitä.

Minulle näissä Bitty Blocks sykkii "Elämän ilo". Peiton koko on 125x172 cm.

Iloista kesää!

Ps. Lähetin kuvan peitosta Finnquiltin Tilkkutyöbiennaaleen 2025.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi alkaa aina suurin odotuksin. Niin tämäkin. 
Päässä pyörii monenlaisia ompelutoiveita, pieniä ja vähän isompia. Valtavan suuria en aio suunnitella.
Mielessä muhii ajatus Finn Quiltin valtakunnallisesta Tilkkutyöbiennaalista kesällä.

Hiukan vielä muistellaan vanhoja. Joulukuussa näpertelin monenlaista pientä.

Pikkuneidille tarvittiin laukkua. Ajattelin pyöreää, 

mutta siitä tuli aika tuhti 2-vuotiaalle olkalaukuksi, joten otin työn alle taskumallisen. 

Sen hihnaan laitoin säätölenkin ja avautuvan turvalukon, ettei lapsi jää kiinni mihinkään. 

Pyöreään laitoin lyhyemmän hihnan että voi kanniskella kassina. 

Pikalukkojen avulla hihna on helppo vaihtaa toiseksi.

Pikkumiehelle tarvittiin rahapussia. 

Tämän 2-vetoketjun pussin kuvat kertovat selvästi aarteesta.

Pinterestistä nappasin kuvan joulukuusesta ja siitä tulikin suosittu malli killassa. 

Pitihän sitä minunkin kokeilla, keskimmäinen meni harjottelun piikkiin eikä vanhoissa joulukankaissanikaan ollut enää kovin paljon vaihtoehtoja. Napit piti ostaa, ei ollut varastoa.

Youtube-mainokset esittelevät toinen toistaan helpompia kasseja, pusseja ja purnukoita. 

Joulukuussa tartuin niistä muutamiin.

Pienet lapset saivat värikynilleen penaalit.

Metrivetoketjusta tuli sopivasti kaksi. 

Topattu ja kantattu pala on n. 50 cm pitkä, vetoketjua tarvittiin n. 1.2 m.

Oli nopea ja hauska tehdä. Tilkkulehdessä 4/24 oli melkein samanlainen ohje.

Tämäkin korttikotelomalli tuli Youtubesta. 

Ensin tein 2, sitten ajattelin tehdä vielä itsellekin.

Siinähän kävi niin että en leikannutkaan päällis- ja vuorikangasta peilikuvana, 

joten piti leikata vielä yksi pari.

Tarranauhaa oli kaapissa myös punaista, joten siis se vielä,

kun olivat niin hauskoja tehdä. 

Vanhoja keskeneräisiä pikkutöitä löytyi kaapista sydän ja avaintalo. 

Nyt nekin ovat valmiiden joukossa.

Kiitos menneestä!

Toivotaan ompelun iloa tänäkin vuonna!

Kaikki minun kankaani

Tätä pintaa esittelin keskeneräisenä jo kerran viime vuoden helmikuussa. 

Raitojen ompelu sujui kassakuittitekniikalla. Onhan siinä kulunut kuitti poikineen. Lopulta niitä alkoikin olla vähemmän käytettävissä kun ruokakaupassa on mahdollisuus sähköiseen kuittiin. 

Kapea välikaitale antaa tilaa saumanvaroille ja auttaa pintaa pysymään kuosissa venymiseltä. 

Peittoon tuli mukaan perspektiivi, mihin mahtavat portaat johtaa?

Reunus olikin haastavaa, ei muuten mutta jatko piti saada kohdalleen.

Odotin vaikeuksia päiden yhdistämisessä mutta, simsalabim! 

Kohtuullisen täydellinen yhdistyminen, kerta yrittämällä!

Taikuri itsekin hämmästyi.

Olin aluksi vähän epäileväinen tämän reunuksen kanssa, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä on pala lähes kaikista kankaistani. Vain lila ja oranssi näyttäisi puuttuvan. 

Ja kaikkein kirjavimmat ja monet Marimekot jne. - huomaan että yhtä sun toista puuttuu.
Eikä kankaiden vähenemisestä näy merkkiäkään. Se on erittäin kummallista.
Peiton koko on 140x175 cm.

Yhden kirkkaan keltaisen rivin jätin käyttämättä ja ompelin pussukaksi.

Tulevia tapahtumia

FinnQuilt ry:n TILKKUPÄIVÄT TURUSSA

16. - 17.3. Messukeskuksessa Käsityömessujen yhteydessä

Marketta Reinin NÄYTTELY KAARINA-TALOSSA

3. - 27.4. Näyttelytila 2.krs

"18...81...muistoja mansikkapaikoilta" viittaa ikään, kun hän aloitti käsityöuransa ja ikään tällä hetkellä.

Lisäys näyttelyn aikaan huhtikuussa: Satupeitto Lentävät possut ja muita kertomuksia

Ihanaa valoisaa kevättä!

PS. Vielä yksi ruokakuva.

Kuvassa on rengas kirvelijäätelöä, kirvelikastike, kirvelikakkuruusuke ja päällä vielä tuoreet koristeet. 

Tällä taidolla yltää Michelin-tähteen.

Kerran vielä

Kassin ompelu tuntui jääneen päälle.

 Aluksi ajattelin tästä vetoketjullista pussukkaa, 

mutta aina ei voi tietää mihin päädytään.

Tuli niin syvä että alkoi näyttää enemmän kassilta.

Batiikin paloja riittää kun tekee vain pientä.

Laitoin pohjan "nahkapaperista" kun sitä löytyi hyllystä.

 Se ryhdistää kerta heitolla koko pehmeän rakennelman.

Pinta on pistelty kantha-tyyliin puuvillavanuun. Takana oli vanhaa lakanaa.

Sisällä on normaalikokoinen tasku. Se näyttää isolta kun kassi on niin pieni.

Kyllä tässä sukankudin kulkee mukana vaikka mihin!

Vanhat punaiset tabletit kyllästytti keittiössä, mutta eipä hätää, kokeillaan turkoosia.

 Nämä suojaavat mukavasti pöydän pintaa eikä astiat kolise.

Keräsin myös kaikkein rumimman värisiä batiikkejani ja kokosin niistä kauhusarjaa.

 Sen verran hirvitti että piti tehdä myös pari vähän iloisempaa. 

Toistan itseäni näissä tableteissakin, mutta haitanneeko tuo. Kukin tyylillään.

Sitten vielä tärkein asia:

Tilkkunäyttely Kaarinassa.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n paikalliskiltamme Piikkiön Pilkkutilkut on toiminut 20 vuotta 

ja sen kunniaksi saimme kaupungilta tilaisuuden esitellä toimintaamme.

Näyttely on lokakuussa Kaarina-talon 1.kerroksessa, kirjastotilojen vieressä. 

Niinpä siellä pätee kirjaston aukioloajat ja sunnuntaisin ovet ovat valitettavasti kiinni.

Katuosoite on Lautakunnankatu 1.

Aukioloajat 

ma-pe 9-19 ja

la 10-15

Näyttelyaika 3.-30.10.2023

Tulkaa toki katsomaan! 

Toivotaan että sinne löytää tiensä myös joku joka innostuu uudesta harrastuksesta! 

Resurssinauhaa ja muuta pientä

Finnquiltin sivuilla löytyy vinkki kuittipaperin käytöstä.

Kivaa puuhaa, taas syntyi monenlaisia pätkiä. Paperi oli oikein sopivaa ommeltavaa ja repiminen helppoa. Mitäs näistä nauhoista sitten tekisi, miten asettelisin... Pöydällä lojui vielä mosaiikissa käytettyä valkoista kaitaletta, sovittelin sitä nauhojen väliin. Johan alkoi syntyä tilkkupintaa. Kuittipapereita löytyi heti aika paljon mutta ei läheskään tarpeeksi.

Toivotaan pitkiä kuitteja! No ei sentään, voihan näitä jatkaakin. Joskus kauppakassin pohjalle kertyi paljon paperia, nytpä otankin kaikki talteen.  Muuten, apteekista saa oikein pitkiä kuitteja, mutta ei ole kovin mukavaa joutua asioimaan siellä.

Pinta on kasvanut jo aika isoksi (110cm) kun lisään kierroksia aina silloin tällöin. Katsotaan, kuinka kauan intoa riittää. Valkoisesta saa 145 cm nauhaa ilman jatkamista. Raidoissa on pala lähes kaikista pienistä kangastilkuistani. Ehkä reunoille tulee sitten niitä monivärisempiä... 

Takakangaskin on jo valmiiksi pestynä. Sekin on 150 cm leveää, niin että saan ihan kunnon kokoisen torkkupeiton jos haluan. Nyt voin käyttää säästämäni pyöräkankaan, koska todennäköisesti peitto jää ihan omaan käyttööni.

Sydänpeiton suunnittelusta jäi ylimääräiseksi 2" neliöitä. Niistä rakentui vielä yksi nuppupeitto.

Opistolla teimme pussukan, jossa vetoketju kulkee alareunasta toiseen. Tällä mallilla en olekaan ennen tehnyt. Leikkasin kuvion mukaisen, joten ei tullut kovin isoa, 20 cm korkea. Sama kuvio molemmilla puolilla. Tukena on ohutta laukkuhuopaa. Kangaspalan ostin syksyllä Herttoniemen Marimekosta. Olin siellä ekaa kertaa ja olimme vähän epävarmoja löydämmekö paikan. Huomasin että kävelimme yhtä matkaa n. 10 nuoren japanilaistytön kanssa ja koska heillä näytti olevan paikallisopas mukana, tiesin että nyt on oikea suunta. Ja niin olikin.

 Irtovetoketju olis ollut hyvä, kahdella vetolenkillä. Suoritus meni kokeilun piikkiin.

Jatketaan harjoituksia!

Mukavia sydäntalven päiviä, lumella tai ilman!

Ps. Arvaatteko missä oltiin viime 

lauantaina?

Sydämelliset kiitokset Juulialle, Matthiakselle ja muille ihanasta unohtumattomasta illasta!