Uuden äärellä

Keväällä 2019 meillä oli kurssipäivä jolloin tutustuimme kaleidoskooppiblokkiin. Edellisenä keväänä olimme kokoontuneet tilkkupäivien järjestämisen jälkeen samalla 3 killan joukolla boro-harjotuksiin. Oli määrä jatkaa joka vuosi jollain kurssilla, mutta kuinkas sitten kävikään. Eipä ole ollut tilaisuutta järjestää isoa tapaamista. Yhä eletään toivossa paremmasta.

Blokkien tekeminen jäi sinä keväänä eikä ole ollut helppo tarttua työhön. Syynkin tiedän. Tämä oli vielä surutyötä, luopumista vanhasta. Äidillä diagnosoitiin agressiivinen kasvain siihen aikaan ja päiväni kuluivat terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkälle syksyyn. Koko se raskas aika on ollut tämän työn rasitteena.

Nyt sain punnerrettua jonkun kokoisen työn, 109x142cm. Aika pieni peitoksi, mutta iso seinävaatteeksi. Laitoin kuitenkin ripustuskujat, jospa jaksan katsella näitä tähtiä.

Vaaleat batiikkikankaatkin loppuivat niin että ei enää olisi tullut täyttä riviä, joten tähän jäi.

Mikä tässä työssä on aivan super-uutta minulle on se että tikkasin koneella. Ajauduin tähän tilanteeseen kun totesin että käsin tikkaaminen oli melko mahdotonta. Batiikki on tiivistä, saumanvaroissa usein monta kerrosta kangasta ja kaiken huipuksi takakankaaksi tuli aika paksu Ikean puuvilla. Muutama kokeilupisto ja luovutin heti. Koneella homma sujui hämmästyttävän helposti. Ei se nyt aivan superhienoa jälkeä ole, mutta kelpaa minulle. 

Nyt oli aika lähellä ettei taakse tullut toinen tilkkutyö. Olen nimittäin ostanut takakankaan joskus sillä silmällä että aplikoin erivärisiä palloja oksille. Vielähän senkin voi joskus tehdä. 

Kyllä saan edelleen kiittää käsityögeenejäni! Ei tule aika pitkäksi vaikka kodin ulkopuoliset harrastukset ovat taas tauolla.

Hyvää vuoden jatkoa!

Pidetään tilkkuilun lippu korkealla ja mieli virkeänä!

Joulupuu

 

Muutama joulu sitten sain tilkkuystävältä lahjaksi paper piecing kuusimallin. Pussissa oli paperikaavat kahteen työhön. Ensimmäisen teinkin reippaasti heti miten ja se oli valmis seuraavaksi jouluksi. 

Toinen tulee tässä. Tämä luminen kuusi seisoo metsän siimeksessä ja tarjoaa suojan pienelle ketulle.

Käytin kimaltelevia kangaspaloja, isompia ja pienempiä, sinisiä enimmäkseen.

Pitää panna mieleen tämä koko. Tähän voi tähdätä toisenkin kerran, kun kerrosten laittaminen sujuu niin mainiosti ompelupöydällä. Samalla se tulee siivottua.

Tälläkin kertaa ulkona on kuvaustaustaksi tarjolla vain huurteinen nurmikko, lumesta ei tietoakaan.

Kiitos vielä ystävälle mukavasta työstä!

Tein muutamat pienet villasukat päiväkodin vanhempainyhdistyksen myyjäisiin. 

Yhdet tuli kuvatuksikin, treppenviertel-mallilla kokoa 25.

Joulukuun punainen pussukka syntyi myös, 

FinnQuilt'n Ommellaan yhdessä -kamppanjan merkeissä ja Tiukuliinan innoittamana.

Keräsin kaikki punaista ja kultaa hehkuvat palani, pienet ja isommat, 

ja niin sain ison erittäin jouluisen pussukan.

Ei loppuneet vieläkään vanhimmat joulukankaat. Vieläköhän niitä jaksaa pyöritellä ensi vuonna...

Kaksi uutta ja kaunista hankin tänä vuonna. 

Harjottelin taas Tilkunviilaajan ohjeella spiraalitikkausta.

Sisäpuolikin on tietysti punainen.

En aikonut käyttää tätä vakiomalliani, Lola-pouch, mutta se tulee vähän huomaamatta. 

Kyllä isolle joulupussille on käyttöä.

Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille!

Cascade - vesiputous

Sinistä tulee vieläkin. 

Tämä ei varsinaisesti ole ollut kesken kun sitä ei ole oikein aloitettukaan silloin kun kankaat hankin.

 Malli (Cascade, SpringLeaf Studios - huom 2012!) tuli heti Pinterestistä 

mutta ajattelin laittaa kolmiot yksivärisistä kankaista

 ja niitä tuli minulle vasta näin paljon myöhemmin. Ja niin pääsin hommiin. 

(Alareuna ei ole mahtunut kuvaan.)

Blokkien koko määräytyi niin että 28 cm kuviokangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Mielessäni kutsuin tätä koko ajan Kaffe Fassett -työksi mutta huomasin

että kaikki kankaat eivät suinkaan olleet hänen kuosejaan.

Vain Rowan oli yhteisenä nimittäjänä. Ja laatu - niin ihana pehmeys ja sileys.

Pieni 2-vuotias nasselikin painaa usein poskeaan pintaa vasten kesken leikkien.

Takakankaana on italialaista paitakangasta - sama pehmeä sileys kuin pinnassakin.

Ikkunan edessä valo tuo esiin lasimaalauksen.

Peiton koko on 122 x 176 cm.

Seuraavaksi vähän enemmän värejä.

Loistavaa syksyä!

Kaupunkikuvaa

 Talonrakennus on kaikin puolin mielenkiintoista.

Tilkuistakin.

Ostin My Kinda Town -Paper piece mallin (Peggy Larsen) syksyllä ja 

kaupunki on rakentunut pikku hiljaa talven aikana.

Tein vähän muutoksia, mm. lippuun,

mutta eihän tämä muuten olisikaan Oma kaupunkini.

Sinistä taloa on rakennettu osissa,

kylkiäiset erottuvat eri värisinä.

Täällä on varmasti askarteluhuone alakerrassa,

tai kenties kuntosali.

Asuukohan ompelija tässä rivitalossa?

Kahvilan yhteydessä on tärkeä kangaskauppa.

Kirkon ikkunoissa kimaltelee kultaus.

Takakankaaksi löytyi kaapista ihana pala I:n ohutta puuvillaa.

Se oli aivan oikean kokoinen kun laitoin poikittain.

En ole aivan varma tykkäänkö tummasta reunuksesta.

Kyllä voisi olla ilmankin kuten tässä vaiheessa. 

Saattaa olla että joskus leikkaan tumman pois.

Ei olisi eka kerta kun vaihtaisin reunusta myöhemmin.

Peiton koko on 102x133 cm.

Ehkä laitan sen leluhuoneen seinälle yhdessä satupeiton kanssa.

Mitäs tässä?

Aurinkokennoja.

Paneelit ovat nyt katolla ja oma voimala puksuttaa.

Ekologisesti.

Nyt saa aurinko paistaa!

Hyvää kesää kaikille!

Killassa ja kotona

 

Maaliskuussa suunnitelluista nuppupeitoista tuli totta, 

vaikka killan kokoontumiset tyrehtyivät moneksi kuukaudeksi.

Lokakuun alussa meillä oli 41 peittoa pinossa ja

TYKS:n vastasyntyneiden osasto otti mielellään vastaan viemisemme.

Kehottivat jatkamaan samaan malliin.

Kun tekijöitä oli kymmenkunta, peitoista kertyi ihana kirjo erilaisia.

Toivottavasti vanhemmat löytävät mieleisensä.

Suusuojan käytön myötä tuli tarve pussille, jossa niitä kulkee laukussa.

Tein Tilkkulehdessä 4/2020 olleen helpon pussukan ohjeella.

Paitsi että en pyöristänyt pohjaa, että olis enemmän maskin mallinen.

Marimekon kankaita, uudempaa ja oikein vanhaa.

Ruskea on miehen kuluksikäytettyä paitaa.

Mikä sopii suomalaiselle miehelle paremmin kuin Jokapoika -kuosi, maskipussiksikin?

Sitten muistin sen vinon pussukan muutaman vuoden takaa.

Paitsi että ei pussukka itse ole vino, vain vetoketju on vinossa.

Aivan erinomainen maskipussukka!

Ohjeenkin olen kyhännyt jos etsitte sopivaa mallia.

Niinpä sitten verryttelin muistia ja

ompelin Kuusikossa -pussukan, maskien kuljettamiseen.

Kooksi tuli 18x24 cm.

Varaston kätköistä löytyi suorastaan taideaarteita.

Olen vuosia sitten ostanut kangaspalan ja kuvat ovat odottaneet paikkaansa.

Päätyivät nyt kollaasiksi seinälle.

Olin leikannut kuvat irralleen (oli helpompi säilyttää suorana)

joten sain sommitella oman asetelman.

"Välivanuna" käytin tukevaa huopaa että pysyisi suorassa.

Reunassa on tereellinen kanttaus.

"Taulun" koko on 120x65 cm.

Huomasin että meille on kertynyt yhtä sun toista Vincentin taidetta hyödyntävää tavaraa.

Palapelejä Suomesta ostettuna,

apukassi ja lapsen taidekirja, jotka on ostettu Arles'n taidemuseon kaupasta.

Kassia en tietenkään ole malttanut vielä käyttää.

Eipä tullut erityisen jouluinen postaus, mutta paljonkos se haittaa.

Yksi pieni kuusityö sentään.

Muistakaa että ulkokynttiläkin pitää olla palamattomalla alustalla!

Tämä ei ole erityisen tyylikäs tapa mutta toimiva, kun on puinen lyhty.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää 

ja

 lämmintunnelmaista adventtiaikaa!

Housuista ja sukista

 

Nyt tuli tilaus kestävälle kassille.

Poika toi kahdet housut ja kysyi voisko niistä tehdä kassin.

Tarvitaan kestävää kun yu-valmentajan pitää kanniskella kiekkoja ja kuulia.

Heikot ei siinä hommassa pärjää, siis kassitkaan.

Toisen housun lahkeet pääsi ulkokuoreksi ja toisista housuista tuli vuori.

Pienen laskoksen tein kaarevuuden poistamiseksi.

Lahkeen sivusaumat näkyy keskellä. Tikkasin kiinni laukkuhuopaan vähän pitkin ja poikin.

Kantohihnan asettelin kaiken ympäri, liitoskohta on pohjassa.

Sisällä on yksi takatasku jos sellaista tarvitaan.

Vuorin puolellakin on pieni reunus päälliskangasta, ihan vain ulkonäön vuoksi.

Lopulta paketti oli reunasta niin paksu ettei se mahtunut paininjalan alle koko kierrokselta.

Mutta riitti kun sain hihnojen kiinnitykseen lisättyä X-ompeleet.

Kokotoivomus oli pienempi kuin Marikassi ja tästä tuli 40x45x14 cm.

Nyt odotetaan jännityksellä miten tämä palvelee.

Housukangas ei tietenkään ole ihan optimaalista, kun niissä on aina sitä joustoa,

mutta kierrätystä tästä ainakin tuli.

Viime vuonna varastoni tyhjenivät villasukista joten sain hyvän syyn neuloa uusia.

Olen jo aiemmin mieltynyt Cookie A -kirjaan ja lainasin sen taas kirjastosta keväällä.

Sitten kirjasto meni kiinni ja laina-ajat pitenivät, joten minulla oli hyvää aikaa käydä läpi ohjeita.

Ihan jokaista en kuitenkaan tehnyt. Näiden siniharmaiden malli on Mona.

Harmaat ovat Pointelle ja beessit Rhombus. 

Rhombus oli itseasiassa kimmoke lainata kirja uudelleen. 

Halusin tehdä ne uudelleen.

Tämä vihreä on In and Out.

Suloinen vaaleanpunainen on Hedera, kuviolangasta aivan tavalliset sukat 

ja vaaleampi vihreä on Monkey.

Nämä lyhytvartiset tennarisukat ovatkin jo kotimaista mallia,

Telepatiaa, Niina Laitinen suunnitellut Suurelle Käsityölle

(Kesäsukat -lehti).

Nyt on tekeillä Kelttiläissolmut (Monika Eckert, Design Sukat -lehdessä).

Tässä on vasta ensimmäinen sukka tulossa, hidasta on.

Kesällä sain lahjaksi maalauksen, provencelaismaisemaa. 

Työn on tehnyt hän joka sai putkilopenaalin. Ihanaa, kiitos!

Ilmat kylmenevät. Pitäkäähän jalat lämpiminä!