Kotelot

Vuosi alkoi iloisissa merkeissä:
Nämä kotelot syntyi Marlen ohjeen mukaan niistä kankaista, joita sain nimpparikangasvaihdossa. (Siis ei Marle ohjeistanut käyttämään näitä kankaita vaan antoi kotelonteko-ohjeen.) Eihän ne tietenkään kuluneet kuin hiukan, eikä edes ihan jokaista näihin tullut, mutta kaikista kirjeistä on jotain. Väriskaalat halusivat kahteen eri koteloon, siniharmaaseen ja punaiseen, ettei tulisi liian pieniä palasia. Pihapöllö esittelee ylpeänä.

Katsokaapas kuinka hienosti lähettämänne kankaat istuvat yhteen. Näistä tuli minulle valtavan kiva muisto tästä jutusta. Eihän meillä mitään sopimusta ollut että kankaat täytyy käyttää samaan työhön, mutta en voinut vastustaa ajatusta kun näin mukavasti sopivat keskenään.

Tikkauksina yritin kyllä niitä kansankukkia kun en peruskoulua ole käynyt, mutta ei onnistunut. En halunnut mennä pöllöjen päältä ja menin kuitenkin. Purin kaikki pois. Tikkasin vapaalla käsintikkauksella monenlaista. Sinisen tikkauslanka oli täsmälleen kukkien väristä ja yhteen harmaaseen kukkaan tuli niin hienot heteet ettei sitä heti huomaakaan tikkaukseksi. Etupuolen kana kurkkii aidan yli koska toisella puolella on varmasti kivempaa, pöllö houkuttelee. Isot lumihiutaleet olisivat olleet kauniit kokonaisina läpässä mutta silloin nappi olisi tullut kanan päälle eikä sitä voinut sallia. Nyt kun kotelon avaa, niin toinen näkee koko hienon taustan.

Toiseen aioin laittaa tarran, olen enemmän tarrautuvaa tarraakäyttävää tyyppiä kuin napillista. mutta suunnitelmasta piti luopua kun tarra olisi tullut niin pahasti hartaudella tikkaamani kukan päälle. Olin ommellut läpän vuoriin jo tukikankaankin. Laitoin kiinnikkeeksi nepparin. Tosiasiassa siinä on kuitenkin nappeja vaikka kuinka paljon! Oikeita nappeja minulla ei oikein olekaan varastossa, mutta koska sain yhdessä kirjeessä tosi kivat napitkin kylkiäisenä, maltoin käyttää niistä toisen tähän punaiseen. Vuorikankaat on vanhaa ja tosivanhaa varastoa. Niiden valintaan olisi ehkä voinut panostaa enemmän mutta loppujen lopuksi punainen kotelo on osuva esimerkki tilkkuiluharrastuksen kasvamisesta: vuorikangas on aivan "uran" alkuvaiheilta jotain hassua neulajuttua ja päällinen edustaa sitä kuinka paljon olen saanut uusia ystäviä tämän harrastuksen myötä.

Minulla valmiiden koteloiden kooksi tuli n. 6x7" eli 15x18cm.

Kiitos tilkkuystävilleni!
On meillä hauska harrastus! Jatketaan.

Lumet on sulamassa, taas.