Nauhan pyöritystä

Tämäkin blokki oli esillä työväenopiston kurssilla viime talvena. 
Neljän blokin ryhmä muodostaa  isomman ja pienemmän tähtitortun, 
useamman blokin pinnassa pääroolin ottaa nauha.

Kuviopinta tuli valmiiksi jo kurssin aikana, mutta viimeistely jäi muiden töiden jalkoihin. 

Dinosaurus-peiton harmaa kangas sopi tähänkin reunaan. 
Mukava että sitä oli vielä saatavilla.

Tässä on vielä tikkaus kesken ja työ paketissa = takakangas näkyy reunoilla.

Tikkasin tämän vähän paksummalla langalla, Coats Epic 40. 

Useimmiten käytän vahattua Gutermannia.

Voisihan nämä nauhat tehdä värikkäämminkin, 

mutta aloitin koepalaa kuviollisella beessillä, 

joten niillä sävyillä jatkoin.

Ja sainkin monta kangasta loppumaan.

Takakankaana on pöytäliinakangas, jota ei muuten olis tullut käytettyä.

Sitten taas jatketaan harjotuksia, keskeneräisiä riittää.

Onneksi kesää myös!

 

Neulatyyny ja muita kukkia

Kesäiseksi askarteluksi sopii kukka-aiheinen neulatyyny. 
Jalustana tässä on tyhjä ananaspurkki.

Lukon avulla terälehdet saa suppuun ja neulat on helppo kuljettaa mukana. 

Tämä on kurssiohje vuodelta 2016.

Katsokaapas nauhaa, siinä lukee 1,35 m 1,00, tarkoittaa markkoja 1. Perintönarua. 

Äitini sanoisi "Aika tavaran kaupihtee." Ja lapset, että "Kyllä kannatti säästää." 

Lapset eivät ole kokeneet pula-aikaa. Ja kyllä tämä nyt paikkansa löysi.

Kukkia tehtiin yhdessä kiltalaisten kanssa.

Etukäteismainoksena, meillä tulee killan 20v-näyttely lokakuussa 

Kaarina-talon 1.kerroksen näyttelytilaan, Paloista koottu.

Muita kesän tärkeitä kukkia, ensin omasta pihasta.

Kiinanpioneista kukki jo kolme. Jokaisessa oli vain yksi kukka.

Kurjenpolvet on niin suosikkejani.

Juhannusruusu kukki erityisen kauniina. 

Johtuiko siitä että vuosi sitten se leikattiin matalaksi.

Kultasade on jo korkealla, täysikasvuinen.

Iirikset ja päivänliljat kukkivat yhdessä Ukrainan väreissä.

Kuolanpioni aloittaa meillä pionien kukinnan ja tämä vaaleanpunainen lopettaa.

Tänä kesänä kävimme Taivassalossa Pionien kodissa. 

Siellä saa hyvän kuvan eri lajien kukkimisajoista. 

Suunnittelemalla saa sitten pidennettyä kotipihan kukinta-aikaa.

Bowl of Beauty

Old Faithful

Bartzella

Glory Hallelujah, näyttää myöhäiseltä lajilta.

Premjera, tämä myös myöhäisempi laji.

Nämä komeasti kukkivat rodot levittäytyivät kesäkuussa ystävän huvilalla Naantalin Luonnonmaalla.

Tämä kaunis ryhmä löytyy Strömsön pihapiiristä, Vaasasta.

Hienoin kanala mitä olen nähnyt! Tietysti Strömsössä.

Nämä kuparilankaiset ja muut kukat on tehnyt tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimo. 

Näyttely on Tikanojan taidekodissa, Vaasassa.

Nautitaan vielä kesästä!

Sauruksen tapainen

Pienen pojan lempikirjoja on Jokin sauruksen tapainen, Tony Mitton & Russell Ayto, suom. Tuula Korolainen. 

Niinpä hänelle täytyi tehdä Dinosaurus-peitto ja malli on Elizabeth Hartmanin värikäs versio.

Ohjekirjan mukana ostin nipun värikkäitä paloja, jotka oli kuin tätä varten kerätty.

Täydennys tuli omasta varastosta löytyneillä.

Taustakankaan valinta ja väri meni sen mukaan mitä oli saatavilla 

Kona-merkkistä ja että sitä oli tarpeeksi. 

PeeKaa:sta sain avun tähän ja olen oikein tyytyväinen.

Näistä paloista syntyy yksi Brachiosaurus.

Kasvi on tehty jo odottamaan saurusta.

Etenin systemaattisesti rivi ja väri kerrallaan.

Harmaata Kona Cottonia oli 4,5 m.

Tarkalla kulutuksella sitä jäi vielä vähän yli metri, 

mutta kulutin sitä kyllä sitten surutta reunoihin, kun lisäsin saniaisrivit, kapeat pystyreunat ja reunanauhan. 

Eikä lopulta jäänyt kuin 20 cm! 

Tällä kertaa päätin tikata koneella ja blokkeina.

Mallinkin mukaan blokkien väliin tulee kaitale pohjakangasta,

joten minulla se tuli yhdistävänä kaitaleena.

Ehkä vähän ohjetta kapeampana mutta peitolle kertyi kyllä riittävästi kokoa.

Paitsi että pituutta siis lisäsin vähän saniaisilla, sinisillä ja punaisilla.

Valmis koko on n. 160x220 cm.

Harmaan takakankaan (Marimekon Tulipunainen, Maija Isola/K.I. 1960/2000) löysin kaapista. 

Olin joskus hamstrannut suosikkikuosiani ja sitä oli onneksi yli 3 m.

Tässä ei paljon häiritse vaikka kuvio katkeaa, joten peittoa voi käyttää toisinkin päin.

No loppuihan se takakangas kuitenkin kesken kun aloin sooloilemaan saniaisten kanssa,

 mutta löytyi onneksi marikankaiden laatikostani eri kuosinen mutta samanvärinen kaveri.

(Vielä muistiin että alalankaa kului yli 400m.)

Malli oli hyvin toteutettu. Ei tullut pahoja saumanvarojen risteyksiä

 ja yleensäkin saumanvarat kääntyivät luontevasti. 

Kokoamisessa menetin monta kertaa pensaiden kärkiä, 

mutta vesseli ei varmaan siitä piittaa. 

Ainoa mistä voi tulla sanomista on että palaset on ylipäätään ommeltu yhteen 

eikä niitä voi enää sekottaa ja heitellä ympäriinsä.

Rrräyh!

Mukavaa kesää teillekin!

Meidän retki oli Englantiin, laitoin kuvia sivulle.

PS. Juvalla on Finn Quilt'n Tilkkutyöbiennaali 2023 heinäkuun, 

sinne siis!

Thai-silkkiä

Näitä samoja kangaspaloja työstetään jo kolmannessa polvessa.

Mummuni on aloittanut kukkatarhaa jo 60-luvulla, 
äitini suunnitellut käyttävänsä suorakaitalepaloja 90-luvulla
 ja minä aloittelen nyt omia kuvioitani, kohtuullisen tarkasti 30 vuoden syklissä.

Ensin löysin laatikoista pienet näytepalat, joista saisin ehkä pienen pussukkapinnan, 

mutta sitten löytyi myös uskomattoman suuria näytteitä. 

Ei taida nykypäivänä enää olla jaossa näin isoja näytepaloja. 

Pesin kaikki että sain pois ne liimat mitkä ylipäätään lähti.

Omatekemät pahvimuottini eivät olleet ollenkaan tarpeeksi tarkkoja, silkki on sen verran vaativa materiaali.

Kahteen kertaan yritin, sitten ymmärsin etsiä verkosta löytyykö valmiita templaatteja ja löytyihän niitä.

Unkarista tilasin muovisia, google-kääntäjän avulla ja jännitin mitä tulee. 

Ihan meni niinkuin oli tarkoituskin! 

Nyt pitää itse tehdä enää pienet neliöt ja se on sentään paljon helpompaa. 

Tästä riittää käsinompelua pitemmäksi aikaa. 

Jospa saisin kuitenkin jotain valmiiksi asti. Vaikka tyynyn tai kaksikin.

 Ennusmerkit eivät ole erityisen rohkaisevia mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo...

Äidin juhlamekko 60-luvulta on hyvässä tallessa - tarjoanko vintage-liikkeeseen...

Rakensimme vanhoista tiilistä hiekkalaatikon viereen rappioromanttisen istuskelupaikan.

Aiemmin laatoitus ja tuolit oli hylätyssä hiekkalaatikossa ja tiilet kasvimaan poluilla, mutta nyt kasvimaalle on istutettu perunaa ja hiekkalaatikko on taas oikeassa käytössä. Seuralaiselle on tässä istuskelumahdollisuus.

Lapsenlapsi hyväksyi paikan heti, hänelle se oli selvä retkipaikka.

Kesätoiveena aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa!

Vieläkin kaleidoskooppia

Yksi 4v vanha kaleidoskooppi "aurinko" oli käyttämättä, ja ajattelin sitä tyynyksi. 

Toiseen puoleen kokeilin haastavampaa kuviota.

Ihan oli tarpeeksi haastava. Piirsin oikein paperille värit ja mallinteisiin kirjoitin mihin tulee mitäkin väriä. Kuitenkin meinasi kerran mennä väärin. Jos haluaa aivovoimistelua, niin tässä yksi sopiva tehtävä. Haastavuutta voi lisätä ihan oman maun mukaan. Sinällään tämä paper piecing on kyllä mukavaa hommaa. 

Tämä uusi puoli tuli hiukan pienempi, joten piti laittaa reunukset

. 

Siihen saikin sitten mukavasti upotettua vetoketjun.

Ja niin tuli tyyny valmiiksi. Kaleidoskooppi on ihan kivaa, mutta saumanvaroja tulee kyllä runsaasti.

Ja kuinkas sitten kävikään - yllättäen tuli työhuoneessa vastaan vielä yksi vanha "ympyrä". Se oli piilossa toisen työn alla. Silloin muistin, että tämän oli määrä olla se toinen puoli,  mutta olin unohtanut koko jutun. Näinollen joskus tulee vielä toinenkin samantyylinen tyyny...

Aurinkoa päiviinne!