Säilöjä ja säilöttäviä

Sain pojan huushollista heille ylimääräiseksi jääneen pienen lipaston ja oitis rupesin täyttämään sitä kankailla. Niin paljon on näkynyt ihania kuvia hienosta järjestyksestä ompeluhuoneessa, että oli ihan pakko yrittää.

Oli tosi mukava kumota kenkä- ja muovilaatikoita ja inventoida varastoa! Hypistely on tärkeää! 

Siinä taitellessa tuli katsastettua hulpioitakin. Vain muutamaan oli painettu muutakin kuin väripallot. Tekstihulpiot on tallella kun olen tähän mennessä käyttänyt vain värillisiä reunoja. Saas nähdä miten tämä säilö toimii, hilloanko näitä kauankin vai onko inspiroiva vaikutus. Tällä hetkellä uskon jälkimmäiseen.

Laatikoita on 14 mutta näihin ei mitään kovin isoja kangaspaloja mahdu, isommat olkoon niissä muovilaatikoissa. Kuten myös Marimekot, niitä en välitä taitella kovin pieniksi. Ja mallipaloilla on juuri sopivan kokoinen peltilaatikko. Sitten on ne huonekalukangaspalat ja villakangaspalat ja pellavaiset ja ... No siis jotain on sievästi näissä laatikoissa!

Aika hauska sattuma, kun olin monta kertaa ohi ajaessani miettinyt, että pitäisi olla kamera mukana ja päästä kuvaamaan Livian maissipeltoa Kaarinan Tuorlassa, niin samaan aikaan törmäsin ranskalaisessa blogissa samaan aiheeseen.

Ei ole nämä pohjoisessa kasvaneet varret yhtä korkeita enkä kehdannut mennä tarkastelemaan löytyykö maissin tähkiä, kun kasvusto on ohrapellon keskellä. Kuvasin kuitenkin, jos vaikka keräävät tämänkin sadon samalla kun puivat viljan. Puimuri pölisi jo viereisellä pellolla.

Toinen ajoreittini kulkee tämän säilöpaikan ohi. Jostain syystä siitä tulee aina hyvälle tuulelle, se on niin sympaattinen. Rakentajalla on ollut muodot hallussaan! En tiedä uskaltaako kukaan enää mennä sisälle. Enkä ihmettelisi yhtään jos Liedon kaupunki kohta määrää sen purettavaksi - liikenteelle vaarallisena.

Syyspäiväntasaus oli jo, mutta olkoon! Mukavaa syksyn jatkoa, ystävät!

Käsityökori

Sain kuin sainkin tehdyksi korikassin myös omille virkkuuksilleni, tai oikeammin neulomuksille (harjotuksia 1, 2 ja 3).

 

Sysäyksen antoi sopiva kangas: heti Irlannin matkamme jälkeen osui silmiini kaupassa karttakangas, jossa oli Irlanninkin kartta! No sen ohihan en päässyt ostamatta. Heti ajattelin että siitä tulee kori omille langoilleni. Huopaa piti olla väliin, että kori pysyisi tukevasti pystyssä. Karttaan tikkasin kulkemamme reitin + vähän pystyviivoja muualle.

Kun toiselle puolelle osui Florida, niin taskua ei voinutkaan laittaa sen päälle, vaan sopii ne taskut hyvin syrjempäänkin. Karttaan merkkasin 2002-retkemme. Ei mikään iso kierros, mutta meidän perheen vinkkinä kerron, että Kennedy Space Center'ssä Cape Canaveralissa sai parhaan vastineen pääsymaksulle, meidän mielestä. Ei sillä että Orlandon tarjoamat huvitukset olisivat huonoja olleet, päinvastoin, mutta kalliimpia (mm. Disney World ja Universal Studios). Viiva kartassa saattaa olla vähän sinnepäin...

Oli aikamoinen urheilusuoritus saada huovalla pönkitetty aihio kääntymään. Milliäkään kapeammasta kädensijasta se ei olisi mahtunut läpi ja heikompi kangas olisi varmasti revennyt! Mutta käänsin. Vuorin pohjaan jätin sitten reilun aukon, että ei tarvinnut enää toista kertaa hikoilla kääntämisen kanssa.

Topakasti säilyttää ryhtinsä tämä kori! Sisäpuolellakin on tasku. 1-linkistä pääsee ohjeen lähteille, jos haluaa. Isonsin tässä reilusti alkuperäisestä. Valmiin korin reunakorkeus on 20 cm ja pohja 23x23 cm.

Sudenkorento tuli tutustumaan kartan koukeroihin.

Mikä lie joulu- tai pääsiäiskaktus tämä, mutta riemastui kovasti ulkonaolosta tänä kesänä ja puski heti 5 kukkaa!

Kolean kesän aikana seurasin karhunvatukoita, että niillä ei taida olla mitään mahdollisuuksia ehtiä, mutta niin vain ovat saaneet väriä!

Mukava lukea että olette saaneet ideoita näistäkin räpellyksistä. Itse saan niin paljon teidän muiden hienoista töistä!

Upeita syyskuun päiviä teillekin! 

Kansionpäällisiä

Jo alkuvuodesta voitin Neulaa ja lankaa -blogin arpajaisissa. Iloa ei mitenkään himmentänyt että kaikki arvat voittivat. Ja sehän ei ollut tiedossa etukäteen.

Käytin kauniin korukuvion kansionpäälliseen. Siinä se pääsee ansaitusti esille. Takakanteen tuli kirjainpaneeli, joita olen joskus ostanut mm. kansioita ajatellen.

Yksi kansio on pienelle pojalle tärkeitä papereita varten. Vaikka piirustusten säilyttämiseen. Taustassa on huonekalusamettia. Sen ompelu saa kyllä hien pintaan: se heiluu ja liikkuu ihan oman mielensä mukaan, yläsyöttäjäkään ei auta. Mutta käytin taas niitä paloja, koska paksussa sametissa on niin upea pinta (edellisen kerran 2012 jolloin olin saanut kankaat).

Ja toinen pienelle tytölle. Samallalailla sametin kanssa. Myös vähän pitsiä.

 

Kokeilin paperitekniikalla ukonhattua. Paper piecing on niin mukavaa! Malli oli Quiltmakers's 100 Blocks -lehdessä 2014,10.

Pelargoni-ikkuna -painanta on Rauman reissulta vuosi sitten. Kuten myös takakannen pitsikuvio. Musta näytti niin suruvoittoiselta että yritin keventää tunnelmaa Mustan pitsin yöhön viittaamalla (loppukevennys viittaa sopivasti kuvan alkuperään).

Kummallista että taas tuli monta samaa sorttia... Paitsi että ei se ole ollenkaan kummallista. Mulle käy usein niin että kun tekee yhden, ajatus kulkee jo seuraavaan, erilaisten kankaiden käyttöön. Mutta erityisen iloinen olen nyt kirjontakuvion käytöstä. Kannesta tuli niin kaunis! Kiitos vielä Eijalle arpajaisvoitosta!

Vanhat ehjät ylijäämäkansiot saivat uuden asun. Ja omatkin paperit, tulostetut kuvat ja ohjeet ovat nyt järjestyksessä, vähän aikaa.

Kauniita syyskuun päiviä!

Aina samaa...

Taas tarvittiin pari pussia.

Kultakuvioinen on Marimekoista ja toisen värikäs planeetta on Laurel Burch'in kuvioita + toisella puolella ompelusta innostunut leidi, Loralie Harris -paneeli.

Lahjaksi meni. Nämä kun ovat erikokoisia, laitoin maatuskanuken tapaan sisäkkäin. Kullatun sisällä aiemmin hulpioista kasattu punainen kolikkokukkaro ja viimeisenä vielä kirjanmerkki rullalla.

Tänä kesänä on kuulemma kuvattu erityisesti perhosia. Yritin minäkin tallentaa niitä, jotka viihtyivät ukonhatuissa. Kamerani teho ei oikein meinannut riittää... vaan olipas päässyt yksi pitkäkoipinenkin linssiluteena mukaan.

Syysiloa, ystävät!

PS. Edellisen jutun peitto oli yllätys, ja mieluinen, vaikutti siltä. Kiitos ihanista viesteistänne!

Oikeanlaista kemiaa

Merkkipäivän kunniaksi mies sai oman peiton. Voi arvata koulutuksen suuntaa.

Kankaat osuivat silmiini jostain valtameren takaisesta kaupasta, jonne eksyin ties mistä. Ja eikun tilaamaan. Valitettavasti en edes katsonut olisko saanut lähempää.

Lähetys kulki pitkän matkaa nopeasti (kulkua saattoi seurata verkossa), mutta Suomeen saapuessa kului enemmän aikaa. Ensin ilmoitus tullaamisesta ja kun olin maksanut alvit, posti kuljetti kuorta vielä monta päivää. Onneksi oli vielä toukokuu, niin en ollut ihan hermostunut ajan kulumisesta. Ekaa kertaa täytin tullauspapereita netissä ja mokasin tietysti. Kun kysyttiin tavaran hintaa ja lähetyskuluja, laitoin alkuperäiset enkä huomannut että olisi pitänyt jostain vähentää, kun kauppa oli antanut yli 10 % alennuksen. Joten maksoin siis alvit alennuksestakin. Valtio olkoon hyvä vain, näin kilttejä ovat parjatut (ja ymmärtämättömät) eläkeläiset. Sinänsä verkkotoiminto oli helppoa, ei tarvinnut lähteä minnekään toimistoihin.

Mallin löysin s.o.t.a.k.handmade -blogista. Sehän oli siellä tyylikäs kuin mikä! Ehkä siihen voisi käyttää myös arkisempia kankaita. Palat leikkasin niin että sain maksimaalisesti käytettyä sinisen ja piikuvioisen FQ:n. Ehjän suorakaitaleen kooksi tuli 20x25 cm ja sen sitten halkaisin blokkia varten. Ikean harmaata leikkasin näiden tilattujen kankaiden sekaan. Se oli laadultaan juuri samanlaista, ohutta ja kovaa puuvillaa. Hiukan harmitti kun kankaat eivät olleet hyvää tilkkukangaslaatua, mutta ajatus oli nyt tärkein. Taustakangas sentään on miellyttävän pehmeää. Itse jaksollisen järjestelmän printtiä en pilkkonut ollenkaan. Se on taustapuolella sellaisenaan.

Raidallisen nauhan kiinnitin jälkeenpäin kun pinta tuntui niin tasaisen sekavalta. Ja sekavaksihan se myös jäi, mutta en malttanut olla laittamatta nauhaa, kun siinä oli niin hämmästyttävästi samoja värejä.

Lopputulos ei todellakaan ole mikään tyylikkyyden huippu, mutta ompelun onnistuin kuitenkin pitämään salassa. Välissä on puuvillavanu ja tikkauksia sen verran että kerrokset pysyvät paikallaan. Tilatut kankaat, ja myös harmaan, käytin tarkkaan. Lopulliseksi kooksi tuli 130x180 cm - se riittäköön tällä kertaa.

Yksi alkuaine on meille muita tärkeämpi. Sen parissa on tehty työtä jo yli puolet elämästä ja saatu leipä pöytään. Eläköön päivänsankari ja Eu!

PS. Siis Eu ei ole Euroopan Unioni (EU) vaan harvinainen maametalli Europium. Niin harvinainen että tässäkin työssä se esiintyy vain kerran eikä silti ole missään suhteessa oikeaan esiintymiseensä luonnossa. Upeaa jos tiesitte!

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne! 

Mukavaa elokuun loppua!

Nyt seurataan yleisurheilua Pekingistä...