1000 palaa

Kuva peitosta viehätti heti ensi näkemältä. 

Mutta minulla ei ollut ollenkaan sellaisia kankaita kuin Angela Brooklyn Quilting Company'ssa oli käyttänyt, Amy Butler -kankaita. 

Siis tästä tulee joka tapauksessa ihan erinäköinen. Mutta sama malli.
(Ja eikös vain ollut joku toinenkin innostunut malliin!)

Olin leikellyt jämäpaloista 2x3 tuuman paloja jo jonkin aikaa, koska ajattelin tehdä monivärisen jämäpalapeiton. Liian vaikeaa minulle. Valitsin sinistä. 

Nyt en enää kuvitellutkaan, että saisin kulutettua tähän kaikki siniset kankaani, mutta jos saisin edes pienen loven siihen pinoon.

Rakensin sinisiä kuvioita 25 eri kankaasta, väliin valkoista valkoisella jne., näitä rivejä järjestelin lattialle lakanan päälle. Yhdistelin 20-21 kpl vaakariveiksi ja lopulta nämä 2 tuuman levyiset nauhat pinnaksi. Joskus ote herpaantui ja rivin järjestys meni aivan hunningolle. 

Varsinainen palapeli! Mutta en jättänyt mitään jännittävää karkulaista.

Joku saattaa tunnistaa nimipäiväkangasvaihdon kankaita, sekä saatuja että lähetettyjä. 

On se niin hauskaa, kun muistaa joka tilkun alkuperän! Joku voi kummastella, mutta ihan sama se on kun pojat muistivat lelulaatikon jokaisen pikkuauton mistä se oli tullut. 

Monessa peitossa voi toki olla paljon enemmänkin kuin 1000 palaa, mutta tässä tämä järjestely houkutteli laskemaan. (Itse asiassa tässäkin on 1005 palaa, mutta siihen lukuun tuli ikävä kaiku, kun Katja Ketun Kätilössä Johann Angelhurstilla on kammottava tehtävä, Operaatio 1005.)

Reunakaitaleessa on kokoelma valkoista valkoisella. Välissä on puuvillavanu ja taustakangas (Marimekon Heila) löytyi kaapista. Vaikutti käyvän taas kerran niin, että taustapuoli on oikeastaan paremman näköinen, mutta haittaaks se, kaikki kunnia Marimekoille. Mutta sitten tikkasin Heilan kuvion lähes piiloon, anteeksi. Mallikin on tikattu käsin, mikä ei taida olla kovin tavallista USA:ssa. Innostuin tikkaamaan samaan tapaan, joka palan. Sitä kesti useamman äänikirjan ajan. Tiedän, tikkaus ei ole mitään kaunista korutikkausta, mutta minä pidän sen ryppyisestä rosoisuudesta. Ja käsintikkaaminen on niin meditatiivista. Ei ole kiire minnekään. 

Ensin reunassa oli kirkkaampi nauha, mutta se tuntui varastavan koko shown. Purin pois ja vaihdoin hillitympään. Valmiin peiton koko on 140x195cm.

Niin suomalaista. Tai kreikkalaista. Tai israelilaista, hondurasilaista, somalialaista...

Mutta minä "Olen suomalainen".

Nyt onkin jo mukava siirtyä pihahommiin.
Omppupuut on leikattu jo aikaa sitten - haketus odottaa. Ja miestä koivupöllit.
Kevät etenee reippaasti! Nautitaan siitä!

PS. Kirjottelin tarinaa pitkin talvea työn edetessä ja huomasin,
että monia samoja ajatuksia tuli esiin muidenkin tilkkuilijoiden blogeissa.
En jättänyt mitään kuitenkaan pois, kun minua viehätti se, miten samoja latuja ajatukset kulkevat.