Pitsiverhot

Mökillä on parissa ikkunassa kesäverhoina vanhoja lakanoita. Joku on kutonut kankaat itse, mutta näitä ei kuitenkaan omassa suvussa.

Olisinko malttanut lyhentääkään lakanoita jos niihin olisi ollut läheisempi suhde. Pitsit ovat vähän kärsineet, mutta ei haittaa.

Lakanoita oli neljä, joten niistä tuli vain puoleen ikkunoista. Ajattelin jos saisin lisäksi tehtyä keräilyversioita tilkkuilijan tyyliin. Samassa "paketissa" olin saanut/ostanut myös pienempiä tekstiilejä, puuvillaa ja pellavaa. Nimikointikin sopi hämmästyttävästi. Se saattoi osin vaikuttaa näiden ostamiseen. Yläosat sain aiemmista leikatuista paloista ja alareunat kokosin ruokaliinasta, pellavapyyhkeestä ja tyynynpäällisestä pitseineen. Näin tuli kaksi verhoa. Iso osa lakanoiden päästä oli kulunut ripustuslenkeiksikin. Rakennelma näytti aika oudolta mutta ihme kyllä, paikallaan ei enää niin pahalta kuin pelkäsin.

Pellavapyyhkeet oli kovin ohueksi kuluneita joten laitoin ne kaksin- ja moninkerroin. Kaikki saumat ompelin katesaumana.

Yhteen ikkunaan löytyi hyvät puuvillalakanat, niissä upeat äitini virkkaamat pitsit. Luulin että pitsin nimi on Mustalaisen hääyö, mutta guuglettamalla selvisi että ei ollut. Nämä verhot ovat valkoisemmat kuin toiset ja jos nyt haluaa kaikkiin ikkunoihin yhtä valkoiset, se onnistuu kyllä, koska äitini kaapista löytyi varsinainen kapiokirstu: tusina käyttämättömiä pitsilakanoita, aina kaksi samanlaisella pitsillä. Niitäpä ei taida malttaakaan ihan heti lyhennellä. Ikkunat on kolmella seinällä niin että ei suuresti haittaa vaikka verhot eivät ole just samanlaisia.

Nyt on kuitenkin lähes-pitsiverhot neljässä ikkunassa. Kesää odotellen...

...sillä nyt ei meinaa grillikään kuumentua. Mutta kuusissa on kyllä valtavat uudet kasvut ja ylitsepursuavan heleä vihreys.

Mukavia kesäpäiviä!