Tukikaari pussinsuulla

Euran kansalaisopiston näyttelyssä ihailin kauniita laukkuja, joissa oli käytetty tukirautoja aukon suulla. Muitta mutkitta reipas opettaja Eija antoi minulle raudat ja nopean oppitunnin laukun ompeluun. Ohjepiirrokset ovat vähän isommassa koossa kuin lupiaskin kannessa, oikein A5-paperilla. Lupasin näyttää jos saan jotain aikaiseksi.

Harjoitustyö siitä tuli. Kaapista löytyi hyvin marinoitu paksu puuvillasatiini, jonka väripinnat ovat enteilleet tulevaa tilkkuharrastusta. Pyöräytin vähän kukantapaisia niin että huopa tuli kiinni pintaan.

Kantoremmejä en laittanut kun ajattelin, että ei tästä käsilaukkua kuitenkaan tule. Jos nyt tulis edes joku pussukka. Huonosti taipuva ja helposti rispaantuva kangas eivät helpottaneet vetoketjun ompeluani. Jos huopa ei olis ollut saumanvaroissa, suuaukon vuorikangas olis asettunut kauniimmin. Tuli muutama harhaommel ja eikun-uudestaan-ommel, mutta pussukka kuitenkin.

Sisällä on pieni kukkakankainen tasku. Pussukan koko 20x27x8 cm. Se on siinä. Muistin ohjeet!

Ettei totuus hämärtyisi, niin tässä on Eijan tekemä upea mallilaukku. Näinhän se kuuluu ollakin.

Suurkiitos, Eija! 

Tuli taas todistettua, että taitava opettaja saa ihmeitä aikaan. 

Hurraa kaikki Suomen tilkkuopet!

Toisten töitä ja vähän omaa

365Challenge-blokkeja tulee liukuhihnalta, tai ainakin melkein. Joskus on tositosi työläs ommeltava ja toisena päivänä pääsee taas helpommalla. Kerran hikoilin oikein rankasti ja kun olin valmis, huomasin että oli tullut helpompikin vaihtoehto. Tulipahan harjoiteltua. Joka päivä ei ehdi ommella mutta toistaiseksi olen saanut aina kiinni. Keskuskuvion osat on valmiina, mutta en ole vielä koonnut yhteen.

Kulmien kuuden tuuman neliöt oli aika mukavia. Niiden keskellä on tässä tämän hetkinen suosikkini, hyrrä, vesimylly, mikälie, maaliskuun 31. päivä. Siitä näkyi kauniita värikkäitä toteutuksia FB:ssä.

Näyttelyt ovat niin hienoja! Suurkiitos tällä kertaa Euran kansalaisopistolle! Olin niin reipas että tein retken kauniina kevätpäivänä. Enkä ollut ainoa, kävijöitä riitti välillä oikein ruuhkaksi asti.
Jos kiinnostutte, niin nyt on sitten kiire. Näyttely on auki enää to 14. päivä.
Tiedot löytyy opettaja Eija Kauseen Tilkkutaide -blogista.

Oli kuulkaas ahkeria opistolaisia sielläpäin!
Oppilaat antoivat kaiken kunnian innostavalle opettajalleen Eijalle.
Aivan valtavasti kaikenlaista kaunista. 

Ihan pyörällä päästä pystyykö huomaamaan kaiken!

 Kaarevilla saumoilla oli tehty monenlaisia mielenkiintoisia töitä.

 Joulutähdessä oli kauniisti pientä kolmiulotteisuutta.

 Tämä nallepari tervehti niin hellyttävästi näyttelyväkeä! 

 Kissimirritkin näyttivät tyytyväisiltä tehtäväänsä pussukkana.

Roskishan täytyy ehdottomasti koristella!

Pusseja, kasseja, kukkaroita ja koreja oli joka pöydällä, aivan upeita.

Linnut metallilangasta olivat taidokkaita.

Betonitöistä järjestetään kurssi kesäkuussa.

Monessa huoneessa oli lisää opistolaisten töitä, eikä niille kaikille taidonnäytteille tee oikeutta ollenkaan ne muutama kuva jotka tässä on. Jokainen työ olisi ansainnut tulla esitellyksi! Huomasin kyllä vapaatikkauskurssin pikku "taulutkin".

Sulkamaiset viitat on neulottu, pöllö savea ja nypläystaidot huipussaan!

PS. Sitten oli vielä sellaisia töitä joista en näytä kuvaa, koska yritän tehdä samanlaista lahjaksi. Voin kertoa joskus myöhemmin.


Vähänkös hämmästyin, kun seuraan yhden pienen ranskalaiskylän blogia ja siellä luki selvällä suomenkielellä Puntila. Kyllä, heillä oli Brechtin näytelmä ohjelmassaan, Matteineen kaikkineen!

Kauniita kevätpäiviä!

1000 palaa

Kuva peitosta viehätti heti ensi näkemältä. 

Mutta minulla ei ollut ollenkaan sellaisia kankaita kuin Angela Brooklyn Quilting Company'ssa oli käyttänyt, Amy Butler -kankaita. 

Siis tästä tulee joka tapauksessa ihan erinäköinen. Mutta sama malli.
(Ja eikös vain ollut joku toinenkin innostunut malliin!)

Olin leikellyt jämäpaloista 2x3 tuuman paloja jo jonkin aikaa, koska ajattelin tehdä monivärisen jämäpalapeiton. Liian vaikeaa minulle. Valitsin sinistä. 

Nyt en enää kuvitellutkaan, että saisin kulutettua tähän kaikki siniset kankaani, mutta jos saisin edes pienen loven siihen pinoon.

Rakensin sinisiä kuvioita 25 eri kankaasta, väliin valkoista valkoisella jne., näitä rivejä järjestelin lattialle lakanan päälle. Yhdistelin 20-21 kpl vaakariveiksi ja lopulta nämä 2 tuuman levyiset nauhat pinnaksi. Joskus ote herpaantui ja rivin järjestys meni aivan hunningolle. 

Varsinainen palapeli! Mutta en jättänyt mitään jännittävää karkulaista.

Joku saattaa tunnistaa nimipäiväkangasvaihdon kankaita, sekä saatuja että lähetettyjä. 

On se niin hauskaa, kun muistaa joka tilkun alkuperän! Joku voi kummastella, mutta ihan sama se on kun pojat muistivat lelulaatikon jokaisen pikkuauton mistä se oli tullut. 

Monessa peitossa voi toki olla paljon enemmänkin kuin 1000 palaa, mutta tässä tämä järjestely houkutteli laskemaan. (Itse asiassa tässäkin on 1005 palaa, mutta siihen lukuun tuli ikävä kaiku, kun Katja Ketun Kätilössä Johann Angelhurstilla on kammottava tehtävä, Operaatio 1005.)

Reunakaitaleessa on kokoelma valkoista valkoisella. Välissä on puuvillavanu ja taustakangas (Marimekon Heila) löytyi kaapista. Vaikutti käyvän taas kerran niin, että taustapuoli on oikeastaan paremman näköinen, mutta haittaaks se, kaikki kunnia Marimekoille. Mutta sitten tikkasin Heilan kuvion lähes piiloon, anteeksi. Mallikin on tikattu käsin, mikä ei taida olla kovin tavallista USA:ssa. Innostuin tikkaamaan samaan tapaan, joka palan. Sitä kesti useamman äänikirjan ajan. Tiedän, tikkaus ei ole mitään kaunista korutikkausta, mutta minä pidän sen ryppyisestä rosoisuudesta. Ja käsintikkaaminen on niin meditatiivista. Ei ole kiire minnekään. 

Ensin reunassa oli kirkkaampi nauha, mutta se tuntui varastavan koko shown. Purin pois ja vaihdoin hillitympään. Valmiin peiton koko on 140x195cm.

Niin suomalaista. Tai kreikkalaista. Tai israelilaista, hondurasilaista, somalialaista...

Mutta minä "Olen suomalainen".

Nyt onkin jo mukava siirtyä pihahommiin.
Omppupuut on leikattu jo aikaa sitten - haketus odottaa. Ja miestä koivupöllit.
Kevät etenee reippaasti! Nautitaan siitä!

PS. Kirjottelin tarinaa pitkin talvea työn edetessä ja huomasin,
että monia samoja ajatuksia tuli esiin muidenkin tilkkuilijoiden blogeissa.
En jättänyt mitään kuitenkaan pois, kun minua viehätti se, miten samoja latuja ajatukset kulkevat.

Hirsimökkiä ja poncho

Tällä viikolla on tehty aika mukavia blokkeja. Vähän vinoja ja ikiaikaista hirsimökkiä.
Hirsimökkiin on mm. kääritty muumio, n. 50 v ennen ajanlaskumme alkua (British Museum).

Katselin edellisen postauksen kuvaa ja ajattelin poiketa Challenge-ohjeesta. 

Yhdistänkin 4 palaa toisin päin ja katson millainen 3D tulee, 

siis tästä ylemmästä blokista.

No tuli huonompi, jos mahdollista. 

Yksittäisenä blokkimallina tykkään kuitenkin oikeanpuoleisesta enemmän, 

mutta useampia yhdistämällä kuvioonhan tulee tietysti molemmat.

Kaiken kaikkiaan, haluaisin että osaisin nähdä kankaiden mahdollisuudet niin, 

että niistä syntyisi jotain edes lähelle sellaista kuin täällä.

Hartianlämmitin/poncho ei sittenkään jäänyt keskeneräiseksi. 

Purin kaiken ja aloitin isommilla puikoilla. Paljon miellyttävämpi lopputulos.
Nyt löytyy vielä vähän lunta, mutta kyllä juhannuksenakin voi olla kylmää.
Ei tiedä koska tarvitaan lämmintä.

Minulla oli 3 väriä yhteensä 10 kerää Joki-lankaa (á 50g)
ja niin hyvin sain kulutettua, että viimeisestä jäi 18 g.
Yhtään ei minua häiritse värien toispuolisuus. Helppo tunnistaa miten päin pujahtaa hihoihin. 

Tällä kertaa pihapöllö ei pystynyt auttamaan esittelyssä. 

Ajattelin hakea varastosta linnunpelättimen nojailemaan taloon, mutta olkoon. 

Ehkä saatte vihjettä mallikuvasta. Lehti on virolainen Käsityölehti (suomenkielinen).

Onneksi nyt muistan toivottaa tervetuloa uusille lukijoille! Mukava kun tulitte!
Ja kiitos kaikista ihanista kommenteistanne! Hauska lukea mitä muilla tulee mieleen.

Rauhallista ja turvallista Pääsiäistä kaikille!

77/365

Mylly pyörii kirskahdellen ja toisessa haetaan kolmiulotteisuutta.
Olishan se voinut paremminkin onnistua, varsinkin vaivaan verraten.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa kun 365Challenge -blokeista on tehty 21%.
Tähän mahtui melkein koko maaliskuun saalis.

Sisärengas ei ole vielä valmis, mutta välillä on ommeltu muutama kuuden tuuman blokki tummalle ulommalle kehälle. Vähän sen mukaan miten niissä on esiintynyt samaa "teemaa" kuin pienemmissä.

Turun Työväenopistolla on töiden kevätnäyttely, 3.4. asti. 

Tässä kuvia tekstiilitöistä (jälleen kerran ujoja tekijöitä).

 

 Ullakonikkunaa neuloen.

Afrikankukka taipuu pöllönkin suliksi.

 Nyt ei olekaan ketunhäntä kainalossa.

Dominoneule luontuu sukiksikin.

 Täydellinen pitsihattu! 

 Olipas hienoja huiveja! Silmiähiveleviä värejä. Aivan uusi malli minulle.

Upeita takamuksia

Hieno lovileikkaustyö, selvästi tiukka keskustelu käynnissä.

 Iso lattiakuutio on saanut komean pinnan. 

Takana näkyy vähän Afrikka-aiheista peittoa ja mustavalkoista hirsimökkipeittoa, 

pöydällä turkoosi liina ja pussukoita.

 Kauniisti työstettyä pellavaa ja hartianlämmittäjiä.

"Tulenliekkinä saavuit kerran, hurmaten, huumaten..."

Koskikaraa kävin etsimässä Liedon Nautelankoskella. Koski kyllä pauhasi keväisellä voimalla, mutta lintuja ei näkynyt. Ei rauhallisemmalla alajuoksullakaan. Opastaulun mukaan koskikaran olisi voinut tavata. Niin että en ollut ihan hakoteillä. 

Upeita kevätpäiviä ja mukavaa Laturetkeä Lahteen!