Sateessa

Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä sataa muuallakin. Käytiin tarkistamassa. Etukäteen oli jo tiedossa että hellettä on turha odottaa, mutta eipä tarvittu aurinkolasejakaan. Sattumanvaraisesti asetelluista kangastilkuista saattaa arvata seudun:

En muistanut etukäteen etsiä kangaskauppojen osoitteita (noviisi!), mutta nenä osoittautui olevan hyvässä kunnossa. Edinburghin linnasta tullessa huomasin Tehtaan. 

Selvä, jos siellä kudotaan kankaita, siellä varmasti myös myydään, muutakin kuin valmiita kilttejä.

Kudontakoneet jyskäsivät äänekkäästi:

Ja siellä todella myytiin kankaita! Ensin näin pakat, ja sitten ne korit joissa oli "Tartan remnants for Quilters"! Siis minulle, jes jes! Ostin pussin, josta löytyi paloja 30 erilaisesta villakankaasta, ja vielä 2 vähän isompaa palasta, joita oli erikseen hyllyssä. Muuta ei minun sitten enää tarvinnutkaan ostaa, minulla oli jo pala Skotlantia kassissa.

Matka jatkui veden yli ja siellä oli ehdottomasti odotetuin kohde luonnon järjestelemät hexagonit, Giant's Causeway Pohjois-Irlannissa.

Jättiläisen tossut oli siinä rannalla sievästi aseteltuna:

Kirahvi-kaveri Humphrey oli käynyt lepäämään, väsyi varmaan siihen turistimäärään ja valtavaan valokuvaamiseen!

Ompelutarvikkeita oli tietysti mukana ja yhtenä valtavan sateisena iltana, kun jalat jo huusi armoa eikä mitenkään huvittanut lähteä kastelemaan itseään, istuin ja ompelin omia pieniä hexiäni yhteen. Kotona huomasin että yksi oli mennyt väärin - se siitä innokkuudesta.

En ollut ennen tiennyt että irlantilaiset ovat niin reippaita värien käyttäjiä!

Oli sunnuntai, kauppa ei ollut auki, mutta selvästi se olis ollut käsityöläistä varten:

Liikenne pysähtyi, kun tiellä oli enemmän kuin kaksi lammasta vierekkäin:

Dublinin värilliset ovet saivat minut ihan ekstaasiin! Näinköhän pitää mennä seuraavaksi maalikauppaan...

Valtavasta kuvasaaliista oli vaikea karsia muutamaan tärkeimpään, joten en enää tunkenut niitä Maailmalta-sivulle, vaan tein oman Skotlanti-Pohjois-Irlanti-Irlanti -sivun, jos kiinnostaa katsella.

Nyt saisi sitten tulla vähän taukoa tuohon sateeseen!

Ruokaretki

Kesää etsien ajettiin Kustaviin Kipinä pop up -ravintolaan. Sillai löytyi kesää, että aurinko paistoi ja vettä satoi, välillä vuorotellen, välillä yhtä aikaa. Kaunista kesäistä Suomea ja nuorten taidetta.

Tällä viikolla oli ruoanlaittovuorossa suomalainen Teemu Laurell. Seitsemän ruokalajin menu, ihanaa makunautintoa koko matka.

Siikaa kylmä alkuruoka:

 

Nöyränä kotiin...

PS. Luulin että verkkosivuilla olis tietoa taiteilijoista, mutta eipäs ollut, tämän vuotisista. Kovin olivat ujoja, ei tekijän nimiä missään.

Satukukkia

Aarteenetsintää, vieläkö löytyisi uusia pusseja... Löytyihän niitä:

Yksi kansansatukankainen löytyi sammaleisen kannon nokasta.

 

Ystävälliset hirvet takapihalta halkaisupölkyn päältä...

...ja kolmas ihanainen ruusunkukka pionipenkistä. Hyvä tuuri!

Kaikki kerätty talteen.

Kyseessä oli tietysti lahjakankaiden innoittamaa ompelua - ja onnistunutta keskeneräisten töiden välttelyä.

Nyt etsimään kauniita kesäpäiviä! Säätiedotusta seuraten. Mukavaa lomaa!

Mallipaloja

Nuori ystäväni muistaa minua silloin tällöin Marimekon mallipaloilla ja niinpä oli minun vuoroni muistaa häntä muutamalla pussilla. Syntymäpäiväkin osuu sopivasti näin heinäkuulle.

Mukana kantoväline, vaikka käsitöille tai muille tärkeille tavaroille, koska luulen että kangas on hänelle mieleinen.

Pussit toiselta puolelta

Metristä tuli siis kolme korikassia ja vähän jäi vielä paloja. (Teenkö jo seuraavaan koriin kätevän taskun - tai kaksi, kuten toiset?)

Uskokaa tai älkää, tikkasin ihan itse ja koneella! Tässä pussissa on mallipala melkein kokonaisena, toisella puolella toinen pala.

Yhdessä vetimessä on apuna soma siili ja muissa helmijono. Ne on melkein kuin ahomansikoita heinänkorressa. Ostin pussin punaisia puuhelmiä.

Yhden pussin pohja on sitä kangasta, mistä on tehty isosiskon beauty box. Tässä pussissa on yhdistelty kolmea palasta, molemmat puolet samaan tyyliin.

Isoimmassa pussissa on pieni sisätasku. Tämän pussin koko tulee 1 ja 1/2:sta palasta/puoli.

En tunnusta että olis mopo karannut, olen yhä sitä mieltä, että pitää olla pussi moneen lähtöön. Ja ainahan hän voi antaa pussin toiselle, jos niin haluaa. Edellisistä sarjoista ei ole jäänyt minulle kuin kaksi, pieni suklaakonvehtinen ja kamerapussi, joita en ollut tehnytkään poisannettavaksi.

Marimekon syysmallistoa 2000-luvun alkupuolelta

Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina oli Avoimien puutarhojen päivä. Muutama kuva Kaarinasta Aili Myllylän ruusutarhasta.

 

Läheskään kaikki ruusupensaat ja -köynnökset, kärhöt ja pionit eivät vielä olleet kukassa, harmi. Tämä kukintojaan availeva pitkä kaunotar on ilmeisesti jokin laukka.

Mukavaa viikonloppua ja lisää tällaisia kesäpäiviä!

Ps. Kiitos ihanista kommenteistanne. Ne ilahduttavat aina, mukava lukea mitä muilla tulee jutuista mieleen.

Pitsiverhot

Mökillä on parissa ikkunassa kesäverhoina vanhoja lakanoita. Joku on kutonut kankaat itse, mutta näitä ei kuitenkaan omassa suvussa.

Olisinko malttanut lyhentääkään lakanoita jos niihin olisi ollut läheisempi suhde. Pitsit ovat vähän kärsineet, mutta ei haittaa.

Lakanoita oli neljä, joten niistä tuli vain puoleen ikkunoista. Ajattelin jos saisin lisäksi tehtyä keräilyversioita tilkkuilijan tyyliin. Samassa "paketissa" olin saanut/ostanut myös pienempiä tekstiilejä, puuvillaa ja pellavaa. Nimikointikin sopi hämmästyttävästi. Se saattoi osin vaikuttaa näiden ostamiseen. Yläosat sain aiemmista leikatuista paloista ja alareunat kokosin ruokaliinasta, pellavapyyhkeestä ja tyynynpäällisestä pitseineen. Näin tuli kaksi verhoa. Iso osa lakanoiden päästä oli kulunut ripustuslenkeiksikin. Rakennelma näytti aika oudolta mutta ihme kyllä, paikallaan ei enää niin pahalta kuin pelkäsin.

Pellavapyyhkeet oli kovin ohueksi kuluneita joten laitoin ne kaksin- ja moninkerroin. Kaikki saumat ompelin katesaumana.

Yhteen ikkunaan löytyi hyvät puuvillalakanat, niissä upeat äitini virkkaamat pitsit. Luulin että pitsin nimi on Mustalaisen hääyö, mutta guuglettamalla selvisi että ei ollut. Nämä verhot ovat valkoisemmat kuin toiset ja jos nyt haluaa kaikkiin ikkunoihin yhtä valkoiset, se onnistuu kyllä, koska äitini kaapista löytyi varsinainen kapiokirstu: tusina käyttämättömiä pitsilakanoita, aina kaksi samanlaisella pitsillä. Niitäpä ei taida malttaakaan ihan heti lyhennellä. Ikkunat on kolmella seinällä niin että ei suuresti haittaa vaikka verhot eivät ole just samanlaisia.

Nyt on kuitenkin lähes-pitsiverhot neljässä ikkunassa. Kesää odotellen...

...sillä nyt ei meinaa grillikään kuumentua. Mutta kuusissa on kyllä valtavat uudet kasvut ja ylitsepursuavan heleä vihreys.

Mukavia kesäpäiviä!