Neliöistä

Monen vuoden ajan olen leikannut pienimmät jämäpalat 1,5 tuuman neliöiksi (muistiinpanojeni mukaan ainakin marraskuusta 2020 lähtien). Jos palasta ei tule tätä neliötä, heitän sen roskiin.

Pareja ja neljän palan ruutuja olen ommellut yhteen aina toisinaan. Ajattelin laittaa vaaleita ruutuja näiden ryhmien väliin. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja niinpä minulla jäi ylimääräiseksi 100 kpl leikattuja 2,5 tuuman vaaleita neliöitä.

Tähän saumaan tulla tupsahti Taito-lehti 3/2024 ja siellä pixeleistä koottu tilkkumalli Kesä maalla, Veera Jussilan malli. 
Justiinsa sopiva minun neliöiden käyttöön.

Alkoi hillitön neliöiden leikkaaminen. En tietenkään malttanut leikata kaikkia valmiiksi ennenkuin kokeilin miten homma menee.

Nämä ovat taas Marimekon kankaista nämä neliöt, siis muut paitsi ne 100.

Rivejä ei ole silitetty, mutta kukka hahmottuu jo.

Rivit odottivat yhdistämistä hyvässä järjestyksessä numeroituna talouspaperihylsyjen ympärillä.

Ohdake muuttui ruiskukaksi.

Näyttää kasvavan vuorenkilpien seasta.

Takakankaana on pikkupallollista tilkkukangasta, ja pieni lisä toista melkein samanlaista. 

Reunakankaat (harso+tasavärisempi vihreä) ostin kesällä Oulussa PeeKaa-liikkeestä. Monen Oulu-reissun jälkeen oli viimein tilaisuus käydä paikan päällä. Paula esitteli ystävällisesti hienoja ja toimivia tilojaan, vaikka olin ihan tavallinen asiakas. Kiitos hänelle! Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen työstään.

Miten sitten kävi niiden pienten neliöiden? 
Sieltä tulee se varsinainen jämäkangastilkkupeitto, joskus. 

Se on jo aika pitkällä. Nämä neliöt ovat 20 cm, 16 neljän neliön ryhmää, = 64 pikkuneliötä.

Kun teen blokkeja 7x10, saan peiton kooksi jotakuinkin 140x200cm

 ja silloin siinä on 4480 tuuman kokoista neliötä.

Jos suunnitelmat ei muutu.

Kesän aikana ompelin muutamia pussukoita, lahjaksi ja muuten vain.

Iso pussi tuli ylimääräisistä kuittikaitaleista.

5-vuotiskortti

Kokeilimme niittykukkien kylvämistä lavaan. Ensi kesänä voi kylvää isommalle alalle.

Ihana Törmänkukka talvehti ruukussa autotallissa. Se on hyönteistenkin suosikki.

Vadelman kasvustojen seassa odotti ristilukki saalista. Verkko oli kyllä tosi repaleinen.

Sitruunankukkien tuoksu on tosi voimakas. Haju paljastaa heti kun yksikin kukka on avautunut.

Puu kukki kesän aikana kahteen otteeseen ja yritti puskea satoa, mutta onneksi vain yksi hedelmä jäi kasvamaan. Pieni puu ei olisi jaksanut tuottaa kaikkia hedelmiä.

Vielä on vähän kukkia pihassa, mutta syksy on tuloillaan! Otetaan rennosti vastaan sää kuin sää. Pukeutumiskysymys!

Mukavaa syksyä!

Palapeli

Olipa kerran varpunen, oikein soma mutta kovin yksinäinen. 

Sitten ilmestyi hanhia, ehkä matkalla maailman ympäri. 

Joku asuu tuolla hirsimökissä, kasvattaa herkullisia ananaksia, 

kiipeää Jaakobin portaita ja heiluttelee Union Jackia. 

Kirnutessa hän ei aio käyttää rusettia. 

Myllyäkin alkoi rakentamaan mutta puro taisi olla liian pieni, ei toiminut. 

Tammi tai shakki on lempipeli, en tiedä kumpi, mutta hyvää elämää on. 

Varpusen kaverit syntyi Long Time Gone by Jen Kingwell -peiton innoittamana ja ohjeilla.

Palapeli rakentui ihan oman mielen mukaan. 

Ja miten sain sovitettua blokit yhtenäiseksi pinnaksi.

Takakankaaksi riitti sopivasti 2 palaa pehmeää puuvillaa, 

jota oli jo 3 vuotta sitten Provencen timattien takana.

Tämän kooksi tuli 125x170 cm.

Mallikirjassa peitto on neliö.

Tykkäsin tehdä. Mukavasti kokoamishaastetta ja miettimistä 

arkisten asioiden vastapainoksi.

Blokkeja yhdistäessä sitten muistin että minähän en tykkää yhtään 

valtavasta saumanvararykelmästä. 

No jotain pitää olla hauskuudenkin vastapainoksi.

Mutta se mistä erityisesti tykkään on käsintikkauksen ryppyinen ja vanhahtava pintatuntuma. 

Se sopii hyvin tähän sekasotkuun.

Tuli varmaan selväksi että kokoan innokkaasti palapelejä!

Mukavaa kesää!

Ps. Satuinpa löytämään toisenkin Long Time Gone -peiton kun hain Kawandi-juttuja.

Kawandi

Joko kaikki ovat kokeilleet Kawandin tekoa? 

Mekin kokeilimme killassa tuleeko siitä mitään. Ihan vain pienesti.

Minulla on tässä tabletin kokoisessa liinassa vanhaa pellavannäköistä auringonpolttamaa verhoa takakankaana, 

välissä flanellia ja kangaspalat Kaffen ja kavereiden kuoseja.

Tikkaus on muliinilankaa 3 säikeellä.

Ihan kivaa pisteltävää. En laittanut tupsuja nurkkiin. Olkoon alaston.

Oli hyvä matkakäsityö.

Ehkä teen vielä lisää, ulkokäsityönä...

Nyt lämpenee! Toivotaan sopivia kevätpäiviä että voi aloittaa terassikauden!

Pienille vauvoille

Pienenpienten peittojen ompeleminen on niin mukavaa että ajattelin taas tehdä muutaman. Jos sairaalan keskososasto ei voi niitä ottaa vastaan niin ehkä löytyy jokin toinen paikka, ensikoti tms. Miksei vaikka päiväkodin nukeille jos ei vauvoille.

Ostin 3m flanellia takakankaaksi ja käytin kaiken. Pääosin ovat 50x50cm, joten sain 12 kpl. 

Eläinaihe on useimmissa, vanhalla hyväksi koetulla ohjeella. Vähän pienensin ruutua, mutta punosefekti jää aika vaatimattomaksi näin vähillä blokeilla. Järjestelin sitten ruutuja muuhunkin malliin. 

Yksi tavallisia ruutuja...

...toinen pienempiä ja enemmän ruutuja.

Kukkia ja eläimiä

Kokeilin myös Tilkkulehdessä 1/24 ollutta ranskalaismallia.  Siinäkin pienensin ruutuja mutta pieneen peittoon ei kuitenkaan mahtunut kovin montaa blokkia ja niinpä tuli erikseen sininen ja punainen peitto, vähän eri asettelulla.

Oli ihanaa puuhaa, nautin joka hetkestä!

Sitruunasato on taas kypsynyt talven mittaan :)

Keväistä pääsiäisenaikaa!

Kaikki minun kankaani

Tätä pintaa esittelin keskeneräisenä jo kerran viime vuoden helmikuussa. 

Raitojen ompelu sujui kassakuittitekniikalla. Onhan siinä kulunut kuitti poikineen. Lopulta niitä alkoikin olla vähemmän käytettävissä kun ruokakaupassa on mahdollisuus sähköiseen kuittiin. 

Kapea välikaitale antaa tilaa saumanvaroille ja auttaa pintaa pysymään kuosissa venymiseltä. 

Peittoon tuli mukaan perspektiivi, mihin mahtavat portaat johtaa?

Reunus olikin haastavaa, ei muuten mutta jatko piti saada kohdalleen.

Odotin vaikeuksia päiden yhdistämisessä mutta, simsalabim! 

Kohtuullisen täydellinen yhdistyminen, kerta yrittämällä!

Taikuri itsekin hämmästyi.

Olin aluksi vähän epäileväinen tämän reunuksen kanssa, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä on pala lähes kaikista kankaistani. Vain lila ja oranssi näyttäisi puuttuvan. 

Ja kaikkein kirjavimmat ja monet Marimekot jne. - huomaan että yhtä sun toista puuttuu.
Eikä kankaiden vähenemisestä näy merkkiäkään. Se on erittäin kummallista.
Peiton koko on 140x175 cm.

Yhden kirkkaan keltaisen rivin jätin käyttämättä ja ompelin pussukaksi.

Tulevia tapahtumia

FinnQuilt ry:n TILKKUPÄIVÄT TURUSSA

16. - 17.3. Messukeskuksessa Käsityömessujen yhteydessä

Marketta Reinin NÄYTTELY KAARINA-TALOSSA

3. - 27.4. Näyttelytila 2.krs

"18...81...muistoja mansikkapaikoilta" viittaa ikään, kun hän aloitti käsityöuransa ja ikään tällä hetkellä.

Lisäys näyttelyn aikaan huhtikuussa: Satupeitto Lentävät possut ja muita kertomuksia

Ihanaa valoisaa kevättä!

PS. Vielä yksi ruokakuva.

Kuvassa on rengas kirvelijäätelöä, kirvelikastike, kirvelikakkuruusuke ja päällä vielä tuoreet koristeet. 

Tällä taidolla yltää Michelin-tähteen.