Hei, nyt kipin kapin kalkkikaupunkiin!
Naapurikillalla on näyttely.
Pyydän heti anteeksi että jätin tekijänimet pois kun en pystynyt sanomaan kaikkia,
niin tasapuolisuuden nimissä siis jätin kokonaan pois.
Nuolen suuntaan, sieltä löytyy.
Hei, nyt kipin kapin kalkkikaupunkiin!
Naapurikillalla on näyttely.
Pyydän heti anteeksi että jätin tekijänimet pois kun en pystynyt sanomaan kaikkia,
niin tasapuolisuuden nimissä siis jätin kokonaan pois.
Nuolen suuntaan, sieltä löytyy.
Palasin taas yhteen lempiväreistäni, maanläheiseen ruskeaan.
Toffeeta, suklaata, kahvia, kaakaota ja mämmiä! Kukas niitä voisi vastustaa.
Kuva löytyi tietysti taas Pinterestistä.
Vaaleaa välibatiikkia kului 2 m, mutta tilasin vielä kolmannenkin metrin ja sain leveät reunakaitaleet.
Näin tuli peittoon sopivasti lisää kokoa, valmiina 145x205 cm.
Taustakankaaksi olisi ollut kaapissa ihan sopiva tummanruskea lakanakangas, mutta siitä lähti väriä niin reippaasti että en halunnut laittaa.
![]() |
| Värinkeräyslappuja |
Lukuisien pesutestien jälkeen kelpuutin muutaman ruskean, joista tausta rakentui.
Se vaalea jonka nimeä ei pysty lukemaan on myös Marimekon, Olki vuodelta 1983 (Maija Isola ja Kristina Leppo). Pari pöytäliinaa tässä taas meni hyvään käyttöön.
Tällä kertaa batiikin saumanvarat asettuivat helposti eikä tullut paksuja kohtia, joten käsintikkaamisessa ei ollut mitään vaikeuksia.
Reunassa on tereellinen kanttaus, se antaa helpotusta käsinompeluun.
Nykypäivän risuaita on minulle vierasta, mutta tämän riukuaidan tiedän!
Boomeri mikä boomeri, eihän sitä käy kieltäminen.
Entä jos on boomeriakin vanhempi, mikä silloin on?
Tänä vuonna hyasintit oli lilan värisiä.
Kaunista kevättä kaikille!
Nyt tuli niin romanttista pintaa, että ollaan kaukana omalta alueeltani.
Blokit ovat kyllä minun tekemiä, tunnustan. Vuosi oli 2006.
Palat on leikattu saksilla ja ommeltu saumurilla. Silloin oli vanha ompelukone vähän huonossa hapessa. Tein ensimmäisiä tilkkupintojani, ennen kaikkia kursseja ja oikeita välineitä. Lehdessä oli aivan hurmaava malli. Yhtään en ymmärtänyt pelätä vinoon leikattuja paloja. Into oli kova.
Silloin tein monta tyynynpäällistä. Jostain syystä ruusukukkainen jäi tekemättä.
Nämä ylimääräiseksi jääneet blokit ovat pyörineet laatikossa ja nyt päätin katsoa mitä niistä tulee, kun en raaskinut poiskaan heittää. Onhan niissä omaa tilkkuhistoriaani.
Kaksi tummaa blokkia miellytti eniten, mutta ne eivät mahtuneet tähän asetteluun.
Laukkuhuovan kanssa tuli iso, ryhdikäs kassi. Pohja ja vuori ovat samaa vihreää kuin sangatkin. Sisällä on 2 taskua. Mahtuu isompikin neuletyö tai mitä nyt sitten tarvitseekaan mukaan mökille...
Saman otsikon alla voi esitellä nämä ruusuiset tabletitkin.
Lopuista kyhäsin vielä kaksi sekalaista, niin syntyi jonkinlainen kuuden setti.
Ihana valo!
Hyvää kevättä!
Otettiin killassa työn alle pientä ja kevyttä. Ajateltiin kokeilla erilaisia tabletteja.
Ihan perushommaa tilkkuilijalle.
Ompelen tabletit usein pussiksi ohuen vanun ja taustakankaan kanssa, ja tikkaan lopuksi. Näin tälläkin kertaa. Reuna säilyy suhteellisen ohuena eikä kuppi keiku vaikka osuisi reunallekin.
Isoin homma tässä taisi olla kankaiden valinta. Mutta sehän on se hauskin vaihe.
Ihanasti piristää ruokapöytää uudet alustat!
Piristystä kaivataankin, kun mieleen hiipii pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta.
Jaksamista!
Pinterest jaksaa tarjota kuvia "olisitko kiinnostunut näistä". Ja joskus olen. Siitä kuvasta tuli heti mieleen keväällä tulleet "värinäytteet".
Peiton väripalettia oli hauska kerätä.
Näitä Breeze-kokoelmaan (Brigitte Heitland) kuuluvia vaaleita kankaita oli metri jokaista. Kaikki meni. Aluksi niitä oli vain puoli metriä, mutta Lapp-Elisan ihana Elisabeth pystyi myymään lisää. Onneksi en ollut hautonut kankaita pitkään, niin että niitä vielä löytyi!
Kun olin järjestellyt ruudut mieleiseen malliin lattialla, otin aina 4 kerrallaan reunustettavaksi, että ei tarvinnut enempää pohtia paikkoja. Valokuvakin oli hyvä tuki. Tässä vielä puuttuu ruutuja.
Iloista Ystävänpäivää, joka päivä ja erityisesti maanantaina!