Hashtag - Riukuaitaa

 

Palasin taas yhteen lempiväreistäni, maanläheiseen ruskeaan. 

Toffeeta, suklaata, kahvia, kaakaota ja mämmiä! Kukas niitä voisi vastustaa.

Tässä peitossa on osa Hoffmanin Cappucino Bali Pops-Jelly Roll nauhoja. Jäännöspaloista tuli yksi tabletti. Näkyy että minulla on toinenkin setti samoja nauhoja!

Pinta oli tosi nopea ommella, kun osa kankaista oli jo 2.5" nauhoina ja blokeista tuli isoja, 30x30 cm.

Kuva löytyi tietysti taas Pinterestistä.

Vaaleaa välibatiikkia kului 2 m, mutta tilasin vielä kolmannenkin metrin ja sain leveät reunakaitaleet.

Näin tuli peittoon sopivasti lisää kokoa, valmiina 145x205 cm.

Taustakankaaksi olisi ollut kaapissa ihan sopiva tummanruskea lakanakangas, mutta siitä lähti väriä niin reippaasti että en halunnut laittaa. 

Värinkeräyslappuja

Lukuisien pesutestien jälkeen kelpuutin muutaman ruskean, joista tausta rakentui.

Se vaalea jonka nimeä ei pysty lukemaan on myös Marimekon, Olki vuodelta 1983 (Maija Isola ja Kristina Leppo). Pari pöytäliinaa tässä taas meni hyvään käyttöön.

Tällä kertaa batiikin saumanvarat asettuivat helposti eikä tullut paksuja kohtia, joten käsintikkaamisessa ei ollut mitään vaikeuksia.

Reunassa on tereellinen kanttaus, se antaa helpotusta käsinompeluun.

Tiiliskivi-ladonnalle tuli kaveriksi pari tablettia erilaisista kokeilublokeista uudelleen järjestelemällä. Tarkoitus oli ettei jää ajelehtimaan mitään epämääräisiä kokeiluja. Tiiliskivipinta miellyttää eniten. Taidan tehdä lisää, eri värisiä.

Vihreät batiikit saivat kyytiä kun silppusin paloja niistä kaikista. Pienimmät jämät onnistuin kuluttamaan kokonaan. Taustakangasta riitti tällä kertaa 8 tablettiin.

Pinnat kuuluvat siihen ei-mielenkiintoista -sarjaan, jossa ei ole katseelle kiinnekohtaa. Tiedän, teen sitä usein. 

Tarkoituksena oli myös vinonauhavaraston hyödyntäminen, pienetkin pätkät tuli käyttöön.

Nykypäivän risuaita on minulle vierasta, mutta tämän riukuaidan tiedän! 

Boomeri mikä boomeri, eihän sitä käy kieltäminen. 

Entä jos on boomeriakin vanhempi, mikä silloin on?

Tänä vuonna hyasintit oli lilan värisiä.

Kaunista kevättä kaikille!

Romanttista

 

Nyt tuli niin romanttista pintaa, että ollaan kaukana omalta alueeltani. 

Blokit ovat kyllä minun tekemiä, tunnustan. Vuosi oli 2006. 

Palat on leikattu saksilla ja ommeltu saumurilla. Silloin oli vanha ompelukone vähän huonossa hapessa. Tein ensimmäisiä tilkkupintojani, ennen kaikkia kursseja ja oikeita välineitä. Lehdessä oli aivan hurmaava malli. Yhtään en ymmärtänyt pelätä vinoon leikattuja paloja. Into oli kova. 

Silloin tein monta tyynynpäällistä. Jostain syystä ruusukukkainen jäi tekemättä.

Nämä ylimääräiseksi jääneet blokit ovat pyörineet laatikossa ja nyt päätin katsoa mitä niistä tulee, kun en raaskinut poiskaan heittää. Onhan niissä omaa tilkkuhistoriaani.

 Kaksi tummaa blokkia miellytti eniten, mutta ne eivät mahtuneet tähän asetteluun.

Tyyny tästäkin olisi voinut tulla, mutta tein kuitenkin käsityökassin. Liian hempeää tyynyksi tällä kertaa.

Laukkuhuovan kanssa tuli iso, ryhdikäs kassi. Pohja ja vuori ovat samaa vihreää kuin sangatkin. Sisällä on 2 taskua. Mahtuu isompikin neuletyö tai mitä nyt sitten tarvitseekaan mukaan mökille...

Saman otsikon alla voi esitellä nämä ruusuiset tabletitkin. 

Joskus olen hankkinut hempeitä Charm pack-paloja, taisi olla ruusutarha mielessä!

Lopuista kyhäsin vielä kaksi sekalaista, niin syntyi jonkinlainen kuuden setti.

Ihana valo!

Hyvää kevättä!

Tabletit 4 kankaalla

 

Otettiin killassa työn alle pientä ja kevyttä. Ajateltiin kokeilla erilaisia tabletteja. 

Minulla oli testissä neljän kankaan leikkaaminen 20 samanlaiseen osaan. 

Sitten vain palat sekaisin ja ommellaan takaisin yhteen. 

Ihan perushommaa tilkkuilijalle.

Ompelen tabletit usein pussiksi ohuen vanun ja taustakankaan kanssa, ja tikkaan lopuksi. Näin tälläkin kertaa. Reuna säilyy suhteellisen ohuena eikä kuppi keiku vaikka osuisi reunallekin.

Isoin homma tässä taisi olla kankaiden valinta. Mutta sehän on se hauskin vaihe.

Toisesta tablettimallista innostuin kun laatikosta tuli vastaan kanoja.

4 näitäkin tabletteja tuli. Toisen taustakangaspalan kanssa voi tehdä lisää.

Kanat eivät loppuneet.

Niin mukavan kokoista ompelua. Taidanpa tehdä enemmänkin... Pinterestistä ideoita hakemaan!

Ihanasti piristää ruokapöytää uudet alustat!

Piristystä kaivataankin, kun mieleen hiipii pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta.

Jaksamista!

Väripaletti

Pinterest jaksaa tarjota kuvia "olisitko kiinnostunut näistä". Ja joskus olen. Siitä kuvasta tuli heti mieleen keväällä tulleet "värinäytteet". 

Peiton väripalettia oli hauska kerätä.

Herkullisia värejä, mutta näitä värinäytteitä oli vain 75. Niistä riittäisi noin 1 per blokki. No mikä neuvoksi? Hankin tietysti lisää. Harmi vain että niiden tulo kestää niin kauan, ettei tässä nyt voinut jäädä odottamaan, kun oli vauhti päällä. Hämmästys oli suuri kun tällä kertaa tulo ei kestänyt kuukauttakaan. Siinä vaiheessa oli kyllä jo tikkaaminen käynnissä. Niin että väri-ilottelu saa joskus jatkoa...

Näiden yksiväristen joukkoon etsin kavereita vanhoista kankaistani, mahdollisimman yksivärisistä. 

Tasasin ostetut neliöt 2 1/4" koska kastelun jälkeen palat eivät enää olleet tarpeeksi samankokoisia. 

Mallikuvassa väriruudun reunat oli useammasta palasta, mutta koska käytin vain 3 kangasta, en lähtenyt pilkkomaan niitä. Ompelin aivan tavalliset hirsimökkireunukset. 

Näitä Breeze-kokoelmaan (Brigitte Heitland) kuuluvia vaaleita kankaita oli metri jokaista. Kaikki meni. Aluksi niitä oli vain puoli metriä, mutta Lapp-Elisan ihana Elisabeth pystyi myymään lisää. Onneksi en ollut hautonut kankaita pitkään, niin että niitä vielä löytyi!

Kun olin järjestellyt ruudut mieleiseen malliin lattialla, otin aina 4 kerrallaan reunustettavaksi, että ei tarvinnut enempää pohtia paikkoja. Valokuvakin oli hyvä tuki. Tässä vielä puuttuu ruutuja. 

 

Lopulta ruutuja kertyi 96 ja peiton kooksi tuli 140x210 cm. 8x12=96, se yhtälö vie vanhaan työelämään. Kliinisen laboratorion väki tunnistaa kuoppalevyn! 

Taustakankaaksi löytyi varastosta Marimekon Muijaa. Kerran oli kirppiksen eteisessä rullaverhoja "saa ottaa"-korissa. En käsitä mikä jarru oli päällä, kun en ottanut niitä kaikkia! Nyt piti sitten uhrata oma pöytäliina mukaan. Tämä Muija on painettu valkaisemattomalle pohjalle, 70-luvulla puhuttiin "maalaispuuvillasta". Se onkin pehmeämpää kuin Marimekot yleensä ja tikkaus sujui helposti. 

Teksti oli niin kaukana hulpioreunasta että se pääsi mukaan taustaan. 

Käsintikkausta tuli ristiin rastiin, pitkin poikin ja lopuksi sinikuvioinen terereunus saman Breeze-kokoelman kankaista, ja valmista on!

Olen tyytyväinen Väripalettiini. 

Iloista Ystävänpäivää, joka päivä ja erityisesti maanantaina!

Uuden äärellä

Keväällä 2019 meillä oli kurssipäivä jolloin tutustuimme kaleidoskooppiblokkiin. Edellisenä keväänä olimme kokoontuneet tilkkupäivien järjestämisen jälkeen samalla 3 killan joukolla boro-harjotuksiin. Oli määrä jatkaa joka vuosi jollain kurssilla, mutta kuinkas sitten kävikään. Eipä ole ollut tilaisuutta järjestää isoa tapaamista. Yhä eletään toivossa paremmasta.

Blokkien tekeminen jäi sinä keväänä eikä ole ollut helppo tarttua työhön. Syynkin tiedän. Tämä oli vielä surutyötä, luopumista vanhasta. Äidillä diagnosoitiin agressiivinen kasvain siihen aikaan ja päiväni kuluivat terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkälle syksyyn. Koko se raskas aika on ollut tämän työn rasitteena.

Nyt sain punnerrettua jonkun kokoisen työn, 109x142cm. Aika pieni peitoksi, mutta iso seinävaatteeksi. Laitoin kuitenkin ripustuskujat, jospa jaksan katsella näitä tähtiä.

Vaaleat batiikkikankaatkin loppuivat niin että ei enää olisi tullut täyttä riviä, joten tähän jäi.

Mikä tässä työssä on aivan super-uutta minulle on se että tikkasin koneella. Ajauduin tähän tilanteeseen kun totesin että käsin tikkaaminen oli melko mahdotonta. Batiikki on tiivistä, saumanvaroissa usein monta kerrosta kangasta ja kaiken huipuksi takakankaaksi tuli aika paksu Ikean puuvilla. Muutama kokeilupisto ja luovutin heti. Koneella homma sujui hämmästyttävän helposti. Ei se nyt aivan superhienoa jälkeä ole, mutta kelpaa minulle. 

Nyt oli aika lähellä ettei taakse tullut toinen tilkkutyö. Olen nimittäin ostanut takakankaan joskus sillä silmällä että aplikoin erivärisiä palloja oksille. Vielähän senkin voi joskus tehdä. 

Kyllä saan edelleen kiittää käsityögeenejäni! Ei tule aika pitkäksi vaikka kodin ulkopuoliset harrastukset ovat taas tauolla.

Hyvää vuoden jatkoa!

Pidetään tilkkuilun lippu korkealla ja mieli virkeänä!