Näyttely ja vähän ompelua

Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.

Välityönä surautin muutaman pikkupussin,

vanhalla hyvällä ohjeella.

Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty, 

niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti 

ja niin saatiin uudet tilalle.

Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.

Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.

Minulle luontuu kankainen paremmin.

Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.

Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.

Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.

Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,

mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.

Tervetuloa!

Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.

Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.

Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.

Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.

Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.

Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.

Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.

Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.

Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.

Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.

Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.

Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.

Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!

Kaunista syksyä!

Polttavaa

 Seuraava keskeneräinen valmiina!

Tätä olenkin jo kerran esitellyt talvisaikaan,

silloin oli blokit yhdistettynä, ilman reunusta.

Kerrokset ovat odottaneet tikkausta reilun vuoden, näin tämäkin peitto.

Taustalla sintsityyppinen puuvilla nurinpäin, 

välissä ohut polyestervanu ja reunassa vinonauha.

Koko on 138x203 cm, joten reippaasti riittää päiväunille.

Miksei pöydällekin.

Samoja vinksahtaneita 9 tuuman hirsimökkejä on valmiina sinivihreinäkin.

Blokkeja ei vielä ole tarpeeksi, ja kuviokin on epävarma,

niin että valmista peittoa saa vielä odotella.

Ja keskeneräisten listalla riittää tekemistä

vaikka jonkun saakin rastittaa "valmis".

Eläköön keskeneräisten ja toiveiden lista!

Sinivihreää Suomea!

Mukavia loppukesän päiviä! 

Gypsy Wife

Siinä ne taas ovat, maanläheiset värit. Ruskeaa ja harmaata eikä ollenkaan raikasta. 

Onnistuin tekemään tämän niinkin värikylläisestä aiheesta kuin Jen Kingwell'n Gypsy Wife.

Kun pari vuotta sitten tilkkukurssilla ystävä vinkkasi tästä mallista,

totesin heti, että tämä sopii minulle, ja tilasin ohjeen.

Juuri tätä tykkään tehdä, monenlaisia kuvioita

ja monista kankaista.

Saa hakea mukaan kaikki pienetkin rippeet, 

kaikki aarteet. 

Ja niin tein. Aika paljon aarteita sain mahtumaan yhteen peittoon.

Ihan ei mennyt mallin mukaan,

oma leima tuli yrittämättä, vaan ei haittaa.

Tikkaukset tuli kuitenkin jotakuinkin kuten mallissa.

Harmaa taustakangas näkyy näissä tikkausvaiheen kuvissa.

Olin ostanut sen joskus taustakangas-nimikkeellä 

ja se olikin riittävän leveää, sain yhtenä palana.

Reunaan ompelin vinonauhaa, 

näin sain käytettyä äidiltä perittyä - hänkin oli ruskean ystävä.

Peiton koko on 147x170 cm.

Tämäkin oli yksi niitä jotka ovat odottaneet tikkausta vuoden päivät.

Eipä hätää, nyt valmistui.

Ja ihana kesä jatkuu.

Nautitaan marjoista, kasviksista ja kesäisistä päivistä!

Putkilo

Tähän aikaan vuodesta yritän aina kursia kokoon jotain pientä ja vaaleanpunaista lahjaksi.

Kuulin että putkilopenaali voisi olla kiva. 

Siitä seurasi tiukkaa mietintää ja jotain sain syntymään.

Muistelin miten kosmetiikkalaukku tehtiin,

tämä tuli vähän samaan tyyliin.

Papukaijamerkkiä tästä ei heru 

eikä niitä pisteitäkään, mutta yritystä oli. 

Positiivisessa mielessä, käsityön jälki näkyy. 

Päällinen on lasagnepintaa punaisista Marikankaista, 

joukossa muutama saajan nimikirjain. 

Vuori on Hauki-kangasta ja välissä ohutta huopaa.

Pienellä palalla vinonauhaa peitin vetoketjun pään. 

Vuorin kiinnitykset ompelin käsin, kun koneompelu alkoi olla turhan haasteellista. 

Penaalin korkeus on 27 cm, "ympyrän" halkaisija 8 cm 

ja vetoketju 20 cm.

Pihalla kukkii monenlaisia punaisia kukkia, sopivasti rekvisiitaksi. 

P. S. Sain viestin, että käytössä on! 

Sopiva oli uusille kynille. 

Leppoisia kesäpäiviä!

Isoäidin satukirja

Tämä on aloitettu jo ennen kuin oli lastenlasta tiedossakaan.
Hyvä aloittaa ajoissa, ettei lapsi ehdi aikuiseksi.
Vaikka voihan tämä olla myös muisto lapsuuden saduista.

Ohjeen (That Fairy Tale Quilt, by Lucy Carson Kingwell) ostin 2018 

sen jälkeen kun olin saanut ison vuosiurakkani valmiiksi ja

jo samana keväänä osat olivat työn alla.

Usein tilkkutöissä on tosi paljon eri kankaita.

niin tässäkin. 

Laskin helposti 150:een. 

Mm. kaikki puut ja niiden rungot on eri kankaita, siitä tulee jo 42.

Joku niistä esiintyy kyllä muuallakin.

Tämä osa oli näytillä QUIP-päivänä 2018

esimerkkinä keskeneräisestä työstä.

Punahilkan mummon talo on 4 eri turkoosista palasta, charm pack'ä.

Possuissa, sienissä, taloissa ja linnassa on eri kankaita,

joten näistä kaikista kertyy yli 100 ja sen päälle on sitten vihreät ja vaaleat.

Mieleisin kuva voisi olla satulinna

tai metsä,

mutta niistä vie voiton Hannu ja Kerttu,
jotka ihmettelevät piparkakkutaloa.

Possujen talot ovat tietysti oljesta, risuista ja tiilestä.

Kankaissa on monta sellaista joissa jo itsessään on sadun tuntua.
Keräsin ison joukon omia suosikkikankaitani, kaikki varastosta,

onneksi eivät olleet muuttuneet rumiksi.

Peiton koko on 145x170 cm,
lisäsin alas sammalta tuplasti että sain 10 cm pituutta lisää.

 Kesti liian kauan ennenkuin huomasin possujen typistetyt saparot.
Se ei käynyt laatuun, nämä ovat onnellisia possuja,

joten piti muotoilla saparot nahkanauhasta.

Jaakon ja Tähkäpään toivottiin olevan mukana,

ja se olikin visainen tehtävä, mutta mukana on.

Ja tausta, sinne löytyi tarpeeksi leveä harmaa pikkukukallinen kangas.

Välissä on ohut polyestervanu ja reunassa vaalea tereellinen kaitale.

Itse tikkasin, käsin, moneen suuntaan suoraan ja vinoon.

Jo viime kesänä aloitin tikkaamisen, mutta sille ei sitten ollutkaan aikaa

ja työ odotti tekijäänsä. Ei se hävinnyt minnekään.

Ja tuli valmiiksi nyt.

Jos Suonenjoella olisi ollut Tilkkuyhdistyksen biennale tänä kesänä,

ehkä olisin lähettänyt tämän sinne,

mutta näyttelyä ei nyt ole.

Ensi vuonna uudet kujeet.

PS. Jos mummu tulee sanasta mormor, äidin äiti,

niin vammu tulee tietysti sanasta farmor, eli isän äiti.

Se minä olen, isän äiti.

Kun naapurissa asuu puutarhuri,
mekin saamme nauttia ihanista kukkapenkeistä.

Ihanaa tulevaa kesää kaikille!