Eläintyyny #3 ja kesäkuvia

Tyynyjä tulee lisää, samalla konseptilla.

Oli taas nuoren ystäväni syntymäpäivän aika.
Taustakangas on Ananasta, niinkuin pupukin.

Keskiaikamarkkinoilla Turussa liikkui monenlaista väkeä.

Piispa Arvid Kurki oli tullut kansan pariin ja tuntui katselevan huolissaan markkinameininkiä.

Vallasrouvalla oli upea vaatetus.

Keskiluokalla vähän rosoisempaa kuosia.

Tunnistin keskiluokaksi kun rouva tuossa oikealla niin äänekkäästi kutsui piikaansa.

Pelimannit kehuivat esiintyneensä monissa hoveissa Euroopassa.

Helppo uskoa, taitoa kyllä riitti. 

Lihavartaasta levisi herkullinen tuoksu.

Taistelutaitoja oppimassa.

Avoimissa puutarhoissa kävin tällä kertaa Liedossa.

Tiinan puutarhassa oli ihana kasvihuone viiniköynnökselle. 

Ja ruusuköynnökselle. 

No taisi siellä kasvaa tomaatitkin.

Laventeli ei ihan vielä kukkinut, mutta tuoksu jo tuntui.

Hänellä oli kurjenpolvia monta lajia, kuuluu myös minun suosikkeihini.

Toisessa puutarhassa rouvan harrastuksena oli erityisesti pelargoniat.

Niitä oli jo 300 lajia!

Isoissa penkeissä oli ihana kasvien kirjo!

Unikoista tykkään myös!

Työkalut varaston seinustalla eivät tainneet olla pelkästään koristeita.

Kunnon kesäkeittiö!

Keltaista ruusupensasta näkee harvemmin - se on kaunis!

Akileijoja oli myös monen värisiä.

Ja niitä unikkoja!

Kerran jo esittelin tätä maatilataidetta Liedon Suopohjasta.

Nykyään on enemmän väkeä paikalla.

Tilan postilaatikkokin puhuttelee ohikulkijaa.

Mukavia kesäreissuja teillekin!

Eläintyynyt 1 ja 2

Ensimmäinen tyynypari tuli uunista ulos, Elizabeth Hartman'in Fancy Forest -blokeilla.

Nyt paljastui missä kukkapellossa siili on taapertanut.

Ei mennyt ihan kivuttomasti vetoketjun ompelu. 

Huomasin, että siitä onkin to-oosi monta vuotta, kun viimeksi tein tyynyn.

Mutta yhdellä purkamisella päästiin ja sitten kelpuutin.

Toiseen taustakankaaseen tuli ylimääräinen kuvio, 

kun siinä sattui olemaan keskellä haalistunut raita, jostain pitkästä pakallaolosta. 

Leikkasin sen pois ja kiepsautin palat toiseen asentoon. 

Tai siis ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen juttu tämä kuvio.

Tyynyt ovat kooltaan 45x45 cm ja kaikki kankaat tietysti Marimekkoja, hyvin eri-ikäisiä.

       

 

Viime kerran paikkakuntakyselyyn ei sitten uskaltanut lähteä mukaan kukaan muu kuin Marle, 

kukaan ei edes kehdannut peesata häntä, olitte niin kohteliaita.

No Marle saa tietysti palkintonsa, ennen pitkää.

Kaupunki oli siis Raahe. 

Kuva on otettu äitienpäivän aikaan ja todistettavasti silloin oli vielä jäätä Perämerellä.

Ajattelin että jos joku vaikka sattuisi tietämään, että Raahessa on yksi KORKEA asuintalo.

Sen 13. kerroksessa on ravintola, josta kuvasin maisemia.

Näköalatasanne sen yläpuolella ei ollut auki.

Tämä Tornitalo oli olemassa jo minun lapsuudessani (rakennettu 1958) ja kävin

nyt vähän niinkuin nostalgiamatkalla yläilmoissa.

Kivisilta puolestaan on Pattijoen keskustassa. Pattijoki taas on entinen itsenäinen kunta Raahesta pohjoiseen, Ouluun päin. Nykyään se on osa Raahea. Silta on Pohjois-Suomen vanhin kivisilta,

rakennettu 1896-7 ja nykyään käytössä kevyen liikenteen siltana.

Että sellaista pientä Suomi-tietoutta, Perämeren rannikolta.

Muissakin blogeissa olen lukenut suomalaisista paikoista, ei-niin-tavallisista kuvakulmista.
Haastanpa teidät esittelemään jotain mitä epäilette että emme tunne.
Kun kesäreissuillanne kuitenkin liikutte ympäri Suomea,
esim. iki-ihanien Meidän maamme-kuvausten innoittamina.

Pian saadaan mansikoita ihan läheltä, pieniä...

ja vähän isompia!

Esittelenpä vielä upean verkon, joka ilmestyi yhdessä yössä tomaatin ja mansikan väliin.
Nipin napin kamerani pystyi sen tallentamaan.


Aurinkoisia kesäpäiviä!
Kohti mukavia kesätapahtumia!

Puute pussista tai kassista

Yllättävää, mutta aina ei löydy sopivan kokoista pussia kun lähtee reissuun.
Nyt tarvittiin pitemmän mallista.

Kun Marimekotkin olivat valmiiksi levällään ompeluhuoneessa 

niin helppohan siitä oli ryhtyä silppuamaan, vähän jokaisesta.

Ei kyllä tullut palaa ihan jokaisesta, sen verran paljon niitä on.

Sisäpuolella vanhimmasta päästä: vuori Hämy 1980 ja tasku Näsiä 1973.

Strategiset mitat ovat 30x17x7 cm, vetoketju 40 cm

ja peräti 48 eri kangasta.
Kolmiot on tikattu kiinni ohueen huopaan.
Samalla ohjeella olen tehnyt usein ennenkin, malli on s.o.t.a.k. handmade'n Lola.

Tallinnasta ostetusta kalakankaasta kokeilin Käsityö -lehden 5/2017 innoittamana varakassia.
En tehnyt heidän mallin mukaan vaan ihan suoraan kaupan muovikassin kaavalla.

Saumat katesaumoina ja reunat vinokaitaleen kanssa.
Onneksi kaunista kangasta jäi vielä johonkin hienompaankin.
Mutta kyllä tämänkin mielellään laittaa laukkuun varakassiksi.

Toisella puolella kalat ovat aavistuksen verran kuolleita, kun en laittanut saumaa pohjaan
 - jos oikein tarkkaan katsoo niin ovat ylösalaisin, mutta ei kovin selvästi.
Olkoon vaikka pienenä muistutuksena lähijärven kemiallisesta puhdistuksesta:

Ihana kesä on tullut Littoistenjärvelle.

 Nyt nautitaan puhdistetusta vedestä!

 Ei se ihan turkoosia ole, mutta sellaista suomalaista järvivettä.

Nyt on sitten tilaisuus näyttää että pystytään pitämään se tällaisena.

Marle kerran arvuutteli missä korkealla oli kulkenut, joten laitanpa minäkin pähkinän tänne.

Tiedätkö missä olen zuumaillut? Vastauksia kerään su 11.6. asti. 

Voinpa laittaa pienen palkinnon tietäjälle. 

Jos oikein sata määrin ilmaantuu tietäjiä, niin sitten täytyy arpoa.

Arvatenkin tämä kuva on alempaa, mutta toimiiko lisävinkkinä - epäilen.

Lopuksi vielä nopeasti sutaistut terveiset Oriflame-kutsuilta!


Onnellista koulujen juhlapäivää!

Ostosmatka

Kiltalaisten kanssa innostuimme lähtemään retkelle ihan ulkomaille asti. 

Helpointa meille olisi ollut seilata länsinaapuriin, 

mutta eteläpuolellahan taitaa löytyä ne varmat ostosapajat. Siis sinne. 

Mukaan tuli tilkkuilijoita 5 naapurikillastakin.

 Kuka tunnistaa paikan?

Olihan meitä ainakin 2 joille kerta oli aivan ensimmäinen Karnaluksissa.

Matka alkoi bussilla iltapäivällä, yövyimme laivassa,

buffet-aamiaisen saimme panimoravintolan hulppeassa salissa,

ja sitten olikin jo kauppa auki.

Omat ostokseni oli vähän sitä ja tätä, tarpeellista:

Valkoista puuvillakangasta

kolmenlaista eläinkuosia

kolmenväristä sukkalankaa

kolmenlaisia neuloja

pari viivainta

leikkurinteriä

nahkanauhoja

nahkapaloja

peltilaatikko "napeille"

se kettu-kangas joka jäi kaupan hyllyyn, oli kyllä ihana.

Tästedes meidän kiltalaisen voi tunnistaa pöllöpussista rinnuksilla tai kainalossa.

Ostimme varaston tyhjäksi eikä oikein riittänytkään. 

Testataan käytössä ja helpostihan näitä syntyy lisää!

Tuulensuojassa tarkeni hyvin lepuuttaa jalkojaan katuterassilla. 

Samaan aikaan Suomessa satoi räntää ja rakeita.

 Päivän päätteeksi söimme ruhtinaallisesti buffet-pöydästä!

Matkatoimisto räätälöi tämän Tallinnan-reissun meidän kiltalaisen aloitteesta 

ja myi sitten vapaat bussipaikat muille halukkaille ostosmatkalaisille.

Kyllä kannatti! 

Mukavaa seuraa, hyvät ostokset 
ja kuohuviinitkin jo hankittuna kesän juhliin!

Ihanaa Äitienpäivä-viikonloppua!

Juhlan kunniaksi maakin on sinivalkoinen.

Täysi tusina

Pitkään aikaan ei ole meillä näkynyt yhtään pöllöä, joten oli tarve lähteä etsimään. 

Ajattelin että se oli hyvä paikka, mistä niitä viime kerralla löytyi ja olin oikeassa. 

Siellä istuivat katajassa - jo kauas erottui tämä värikäs joukko.

 Lehahtivat  pelokkaina varvikkoon, ja selin, kun houkuttelin mukaani.

Mutta tulivat kuitenkin.

Alkuperäinen ohje on tämä.
Se on hiukan muokkautunut matkan varrella, ihan tahtomattaan.

Muitakin eläimiä on keräilty. Edelliset pupu ja kettu ovat saaneet kavereita.

Yksi siili on jo löytänyt kukkakedon, kun piikkeihin on tarttunut niin paljon koristeita.

Kotimainen linja on säilynyt, niin pöllöissä kuin muissakin.

 Kaikki kankaat ovat edelleen tuttua laatupuuvillaa.

Mitäkö kuuluu 365-rintamalle? Tikkaukset edistyy suurin piirtein sitä vauhtia 

kuin viime vuonna tuli blokkeja - ihan niinkuin arvelinkin.

Mukavia kevätpäiviä!