Houkutteleva aukko

Luulimme että tämä on meidän grilli, mutta väärin. 

Se on pesäpönttö, jota emme ole ymmärtäneet kirjata miljoonan linnunpöntön rekisteriin.

Vappuna jäi grillaamatta kun hiilien paikka oli jo varattu. 

Untuvien seassa voi juuri ja juuri erottaa kaksi munaa. 

Kansi takaisin paikoilleen ja odottamaan meidän vuoroa.

Ajattelin että peltikaton alla matalassa majassa tulee varmasti liian kuuma, kun aurinko on paistanut täydeltä terältä ja päätin viimein tarkistaa tilanteen, 10 päivän kuluttua.

 Hautoja syöksyi ulos kun kolistelin kantta. 

Ei muuta kuin kansi takaisin kiinni ja toivotaan että hautominen jatkuu. Talitiainen ilmeisesti. 

Juhannuksen aikaan saattaa olla meidän vuoro käyttää grilliä.

Mökkilammen rannassa kuhisi sammakonalkuja, mustanaan.

Kotipihassa löytyi villasukkia raparperin lehdiltä. Ohuesta villalangasta Treppenviertel-mallilla. 

Lilanväriset on oikein luonnonmukaiset, kun villan tukena on nokkoskuitua.

Viimeisimmät 365Challenge -blokit ovat tuulettumassa. Tämänpäiväinen on vielä tekemättä.

Isot krookukset loistivat heleänä varjossa vapunaikaan.

Sellaista kevättä. Ja koko ihana kesä lähellä.

Aurinkoa teillekin!

Medaljonki ja kehys

Pieniä kolmen tuuman blokkeja oli niin valtavasti irrallaan, että oli suuri helpotus saada ne kiinnitettyä.
Siis 96 ja muutama ylimääräinenkin.
Yhdistäminen sujui helpommin kuin odotin.
Yritin välttää vierekkäisten pikkublokkien kuviosaumojen kohdistamista,
mutta kyllä joskus pyrki tulemaan ommel paksuun kohtaan.
Koko on nyt 107x107 cm.

Tämän jälkeen tarvitaan taas isompi levy asettelua varten.

Hyvää vauhtia syntyy seuraavan kehyksen vaaleita blokkeja.

 Nämä ovat kuuden tuuman kokoisia (n. 17 cm saumanvaroineen),
mutta lähes yhtä pienistä paloista nekin kootaan.
FB:ssä voi vertailla miten eri näköisiä blokeista tulee eri kangasvalinnoilla.
Kerran ihmettelin todenteolla miten minulla ei ole ollenkaan samaa kuviota ja kappas,
 blokin keskellä oli 2 ristikkäistä kolmiota väärin päin! Korjauksessa tuhraantui aikaa.

Aiemmin tehtiin jo muutama tummakin ulommaiseen kerrokseen.
Vanhanaikaiset calico-tyyppiset kankaani uppoavat hyvin tähän työhön.

Ohjeiden lataus on hankaloitunut kun joku typerys meni ja sotki sivuston. Onneksi ylläpitäjä huomasi asian ja sulki sivut. Olen poistanut blogiluettelostanikin linkin. Hyvä että olin antanut sähköpostiosoitteeni, niin sain sinne tiedon tapahtuneesta ja siitä miten voi toimia jos haluaa pdf-ohjeen. Se löytyi italialaisen FB-ryhmän sivulta! Häiriö on eliminoitu ja uusi linkki avattu, mutta meidän virustorjunta ei silti halua avata ko. osoitetta. Italialaisetkin lopettivat oman pdf-linkin jakamisen, joten olen sähköpostiin tulevan ohjeen varassa. Kuva on aika pieni, mutta kuvakaappauksella siitä saa oman tiedoston. 

Minussakin asuu siis pieni nörtti. Todella pieni.
Kaiken pelaamisen jälkeen ilmeni, että tietysti monella muullakin linkki jää vielä avautumatta
ja FB-sivulle ilmestyi uudestaan oma pdf.
Sivusto on kuulemma turvallinen uuden linkin kanssa ja suojausten pitäisi hyväksyä se muutaman päivän kuluttua. Nähtäväksi jää. Voin käyttää sähköpostinkin kuvaa.

Hauskaa vappua!

Tukikaari pussinsuulla

Euran kansalaisopiston näyttelyssä ihailin kauniita laukkuja, joissa oli käytetty tukirautoja aukon suulla. Muitta mutkitta reipas opettaja Eija antoi minulle raudat ja nopean oppitunnin laukun ompeluun. Ohjepiirrokset ovat vähän isommassa koossa kuin lupiaskin kannessa, oikein A5-paperilla. Lupasin näyttää jos saan jotain aikaiseksi.

Harjoitustyö siitä tuli. Kaapista löytyi hyvin marinoitu paksu puuvillasatiini, jonka väripinnat ovat enteilleet tulevaa tilkkuharrastusta. Pyöräytin vähän kukantapaisia niin että huopa tuli kiinni pintaan.

Kantoremmejä en laittanut kun ajattelin, että ei tästä käsilaukkua kuitenkaan tule. Jos nyt tulis edes joku pussukka. Huonosti taipuva ja helposti rispaantuva kangas eivät helpottaneet vetoketjun ompeluani. Jos huopa ei olis ollut saumanvaroissa, suuaukon vuorikangas olis asettunut kauniimmin. Tuli muutama harhaommel ja eikun-uudestaan-ommel, mutta pussukka kuitenkin.

Sisällä on pieni kukkakankainen tasku. Pussukan koko 20x27x8 cm. Se on siinä. Muistin ohjeet!

Ettei totuus hämärtyisi, niin tässä on Eijan tekemä upea mallilaukku. Näinhän se kuuluu ollakin.

Suurkiitos, Eija! 

Tuli taas todistettua, että taitava opettaja saa ihmeitä aikaan. 

Hurraa kaikki Suomen tilkkuopet!

Toisten töitä ja vähän omaa

365Challenge-blokkeja tulee liukuhihnalta, tai ainakin melkein. Joskus on tositosi työläs ommeltava ja toisena päivänä pääsee taas helpommalla. Kerran hikoilin oikein rankasti ja kun olin valmis, huomasin että oli tullut helpompikin vaihtoehto. Tulipahan harjoiteltua. Joka päivä ei ehdi ommella mutta toistaiseksi olen saanut aina kiinni. Keskuskuvion osat on valmiina, mutta en ole vielä koonnut yhteen.

Kulmien kuuden tuuman neliöt oli aika mukavia. Niiden keskellä on tässä tämän hetkinen suosikkini, hyrrä, vesimylly, mikälie, maaliskuun 31. päivä. Siitä näkyi kauniita värikkäitä toteutuksia FB:ssä.

Näyttelyt ovat niin hienoja! Suurkiitos tällä kertaa Euran kansalaisopistolle! Olin niin reipas että tein retken kauniina kevätpäivänä. Enkä ollut ainoa, kävijöitä riitti välillä oikein ruuhkaksi asti.
Jos kiinnostutte, niin nyt on sitten kiire. Näyttely on auki enää to 14. päivä.
Tiedot löytyy opettaja Eija Kauseen Tilkkutaide -blogista.

Oli kuulkaas ahkeria opistolaisia sielläpäin!
Oppilaat antoivat kaiken kunnian innostavalle opettajalleen Eijalle.
Aivan valtavasti kaikenlaista kaunista. 

Ihan pyörällä päästä pystyykö huomaamaan kaiken!

 Kaarevilla saumoilla oli tehty monenlaisia mielenkiintoisia töitä.

 Joulutähdessä oli kauniisti pientä kolmiulotteisuutta.

 Tämä nallepari tervehti niin hellyttävästi näyttelyväkeä! 

 Kissimirritkin näyttivät tyytyväisiltä tehtäväänsä pussukkana.

Roskishan täytyy ehdottomasti koristella!

Pusseja, kasseja, kukkaroita ja koreja oli joka pöydällä, aivan upeita.

Linnut metallilangasta olivat taidokkaita.

Betonitöistä järjestetään kurssi kesäkuussa.

Monessa huoneessa oli lisää opistolaisten töitä, eikä niille kaikille taidonnäytteille tee oikeutta ollenkaan ne muutama kuva jotka tässä on. Jokainen työ olisi ansainnut tulla esitellyksi! Huomasin kyllä vapaatikkauskurssin pikku "taulutkin".

Sulkamaiset viitat on neulottu, pöllö savea ja nypläystaidot huipussaan!

PS. Sitten oli vielä sellaisia töitä joista en näytä kuvaa, koska yritän tehdä samanlaista lahjaksi. Voin kertoa joskus myöhemmin.


Vähänkös hämmästyin, kun seuraan yhden pienen ranskalaiskylän blogia ja siellä luki selvällä suomenkielellä Puntila. Kyllä, heillä oli Brechtin näytelmä ohjelmassaan, Matteineen kaikkineen!

Kauniita kevätpäiviä!

1000 palaa

Kuva peitosta viehätti heti ensi näkemältä. 

Mutta minulla ei ollut ollenkaan sellaisia kankaita kuin Angela Brooklyn Quilting Company'ssa oli käyttänyt, Amy Butler -kankaita. 

Siis tästä tulee joka tapauksessa ihan erinäköinen. Mutta sama malli.
(Ja eikös vain ollut joku toinenkin innostunut malliin!)

Olin leikellyt jämäpaloista 2x3 tuuman paloja jo jonkin aikaa, koska ajattelin tehdä monivärisen jämäpalapeiton. Liian vaikeaa minulle. Valitsin sinistä. 

Nyt en enää kuvitellutkaan, että saisin kulutettua tähän kaikki siniset kankaani, mutta jos saisin edes pienen loven siihen pinoon.

Rakensin sinisiä kuvioita 25 eri kankaasta, väliin valkoista valkoisella jne., näitä rivejä järjestelin lattialle lakanan päälle. Yhdistelin 20-21 kpl vaakariveiksi ja lopulta nämä 2 tuuman levyiset nauhat pinnaksi. Joskus ote herpaantui ja rivin järjestys meni aivan hunningolle. 

Varsinainen palapeli! Mutta en jättänyt mitään jännittävää karkulaista.

Joku saattaa tunnistaa nimipäiväkangasvaihdon kankaita, sekä saatuja että lähetettyjä. 

On se niin hauskaa, kun muistaa joka tilkun alkuperän! Joku voi kummastella, mutta ihan sama se on kun pojat muistivat lelulaatikon jokaisen pikkuauton mistä se oli tullut. 

Monessa peitossa voi toki olla paljon enemmänkin kuin 1000 palaa, mutta tässä tämä järjestely houkutteli laskemaan. (Itse asiassa tässäkin on 1005 palaa, mutta siihen lukuun tuli ikävä kaiku, kun Katja Ketun Kätilössä Johann Angelhurstilla on kammottava tehtävä, Operaatio 1005.)

Reunakaitaleessa on kokoelma valkoista valkoisella. Välissä on puuvillavanu ja taustakangas (Marimekon Heila) löytyi kaapista. Vaikutti käyvän taas kerran niin, että taustapuoli on oikeastaan paremman näköinen, mutta haittaaks se, kaikki kunnia Marimekoille. Mutta sitten tikkasin Heilan kuvion lähes piiloon, anteeksi. Mallikin on tikattu käsin, mikä ei taida olla kovin tavallista USA:ssa. Innostuin tikkaamaan samaan tapaan, joka palan. Sitä kesti useamman äänikirjan ajan. Tiedän, tikkaus ei ole mitään kaunista korutikkausta, mutta minä pidän sen ryppyisestä rosoisuudesta. Ja käsintikkaaminen on niin meditatiivista. Ei ole kiire minnekään. 

Ensin reunassa oli kirkkaampi nauha, mutta se tuntui varastavan koko shown. Purin pois ja vaihdoin hillitympään. Valmiin peiton koko on 140x195cm.

Niin suomalaista. Tai kreikkalaista. Tai israelilaista, hondurasilaista, somalialaista...

Mutta minä "Olen suomalainen".

Nyt onkin jo mukava siirtyä pihahommiin.
Omppupuut on leikattu jo aikaa sitten - haketus odottaa. Ja miestä koivupöllit.
Kevät etenee reippaasti! Nautitaan siitä!

PS. Kirjottelin tarinaa pitkin talvea työn edetessä ja huomasin,
että monia samoja ajatuksia tuli esiin muidenkin tilkkuilijoiden blogeissa.
En jättänyt mitään kuitenkaan pois, kun minua viehätti se, miten samoja latuja ajatukset kulkevat.