Ruokaretki

Kesää etsien ajettiin Kustaviin Kipinä pop up -ravintolaan. Sillai löytyi kesää, että aurinko paistoi ja vettä satoi, välillä vuorotellen, välillä yhtä aikaa. Kaunista kesäistä Suomea ja nuorten taidetta.

Tällä viikolla oli ruoanlaittovuorossa suomalainen Teemu Laurell. Seitsemän ruokalajin menu, ihanaa makunautintoa koko matka.

Siikaa kylmä alkuruoka:

 

Nöyränä kotiin...

PS. Luulin että verkkosivuilla olis tietoa taiteilijoista, mutta eipäs ollut, tämän vuotisista. Kovin olivat ujoja, ei tekijän nimiä missään.

Satukukkia

Aarteenetsintää, vieläkö löytyisi uusia pusseja... Löytyihän niitä:

Yksi kansansatukankainen löytyi sammaleisen kannon nokasta.

 

Ystävälliset hirvet takapihalta halkaisupölkyn päältä...

...ja kolmas ihanainen ruusunkukka pionipenkistä. Hyvä tuuri!

Kaikki kerätty talteen.

Kyseessä oli tietysti lahjakankaiden innoittamaa ompelua - ja onnistunutta keskeneräisten töiden välttelyä.

Nyt etsimään kauniita kesäpäiviä! Säätiedotusta seuraten. Mukavaa lomaa!

Mallipaloja

Nuori ystäväni muistaa minua silloin tällöin Marimekon mallipaloilla ja niinpä oli minun vuoroni muistaa häntä muutamalla pussilla. Syntymäpäiväkin osuu sopivasti näin heinäkuulle.

Mukana kantoväline, vaikka käsitöille tai muille tärkeille tavaroille, koska luulen että kangas on hänelle mieleinen.

Pussit toiselta puolelta

Metristä tuli siis kolme korikassia ja vähän jäi vielä paloja. (Teenkö jo seuraavaan koriin kätevän taskun - tai kaksi, kuten toiset?)

Uskokaa tai älkää, tikkasin ihan itse ja koneella! Tässä pussissa on mallipala melkein kokonaisena, toisella puolella toinen pala.

Yhdessä vetimessä on apuna soma siili ja muissa helmijono. Ne on melkein kuin ahomansikoita heinänkorressa. Ostin pussin punaisia puuhelmiä.

Yhden pussin pohja on sitä kangasta, mistä on tehty isosiskon beauty box. Tässä pussissa on yhdistelty kolmea palasta, molemmat puolet samaan tyyliin.

Isoimmassa pussissa on pieni sisätasku. Tämän pussin koko tulee 1 ja 1/2:sta palasta/puoli.

En tunnusta että olis mopo karannut, olen yhä sitä mieltä, että pitää olla pussi moneen lähtöön. Ja ainahan hän voi antaa pussin toiselle, jos niin haluaa. Edellisistä sarjoista ei ole jäänyt minulle kuin kaksi, pieni suklaakonvehtinen ja kamerapussi, joita en ollut tehnytkään poisannettavaksi.

Marimekon syysmallistoa 2000-luvun alkupuolelta

Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina oli Avoimien puutarhojen päivä. Muutama kuva Kaarinasta Aili Myllylän ruusutarhasta.

 

Läheskään kaikki ruusupensaat ja -köynnökset, kärhöt ja pionit eivät vielä olleet kukassa, harmi. Tämä kukintojaan availeva pitkä kaunotar on ilmeisesti jokin laukka.

Mukavaa viikonloppua ja lisää tällaisia kesäpäiviä!

Ps. Kiitos ihanista kommenteistanne. Ne ilahduttavat aina, mukava lukea mitä muilla tulee jutuista mieleen.

Pitsiverhot

Mökillä on parissa ikkunassa kesäverhoina vanhoja lakanoita. Joku on kutonut kankaat itse, mutta näitä ei kuitenkaan omassa suvussa.

Olisinko malttanut lyhentääkään lakanoita jos niihin olisi ollut läheisempi suhde. Pitsit ovat vähän kärsineet, mutta ei haittaa.

Lakanoita oli neljä, joten niistä tuli vain puoleen ikkunoista. Ajattelin jos saisin lisäksi tehtyä keräilyversioita tilkkuilijan tyyliin. Samassa "paketissa" olin saanut/ostanut myös pienempiä tekstiilejä, puuvillaa ja pellavaa. Nimikointikin sopi hämmästyttävästi. Se saattoi osin vaikuttaa näiden ostamiseen. Yläosat sain aiemmista leikatuista paloista ja alareunat kokosin ruokaliinasta, pellavapyyhkeestä ja tyynynpäällisestä pitseineen. Näin tuli kaksi verhoa. Iso osa lakanoiden päästä oli kulunut ripustuslenkeiksikin. Rakennelma näytti aika oudolta mutta ihme kyllä, paikallaan ei enää niin pahalta kuin pelkäsin.

Pellavapyyhkeet oli kovin ohueksi kuluneita joten laitoin ne kaksin- ja moninkerroin. Kaikki saumat ompelin katesaumana.

Yhteen ikkunaan löytyi hyvät puuvillalakanat, niissä upeat äitini virkkaamat pitsit. Luulin että pitsin nimi on Mustalaisen hääyö, mutta guuglettamalla selvisi että ei ollut. Nämä verhot ovat valkoisemmat kuin toiset ja jos nyt haluaa kaikkiin ikkunoihin yhtä valkoiset, se onnistuu kyllä, koska äitini kaapista löytyi varsinainen kapiokirstu: tusina käyttämättömiä pitsilakanoita, aina kaksi samanlaisella pitsillä. Niitäpä ei taida malttaakaan ihan heti lyhennellä. Ikkunat on kolmella seinällä niin että ei suuresti haittaa vaikka verhot eivät ole just samanlaisia.

Nyt on kuitenkin lähes-pitsiverhot neljässä ikkunassa. Kesää odotellen...

...sillä nyt ei meinaa grillikään kuumentua. Mutta kuusissa on kyllä valtavat uudet kasvut ja ylitsepursuavan heleä vihreys.

Mukavia kesäpäiviä!

Pikakassi ja raitamatto

Aikomus on ollut että kaapissa olis monenlaista valmiina kun tarve tulee, mutta kuinkas sitten käykään... Jotain puuttuu. Onneksi näiden kassien ompelu ei kestä kauan, tällaisena riisuttuna versiona ilman taskuja. Ohjelinkit oli aiemmassa postauksessa.

 Muffinssikuvioisesta kankaasta sain vielä toisenkin kassin.

Tuima vartiointi, mutta ei auttanut, kassi lähti jo muualle.

Nyt oli taas parille pienelle viemiselle kääre. Eihän tuo olis haitannut vaikka olis saanut tehdyksi useammankin...

Tämä ei ole tietenkään oikeaa raitamattoa eikä se ole omasta puutarhastakaan...

...vaan se on koeviljelyä Turun kaupungissa. Siinä haetaan kasveja jotka kestävät kovissa olosuhteissa liikenteen keskellä. Bonuksena toivotaan vielä kiva ulkonäkö, värien vaihtelu kukkimisajan mukaan.

Turvallista matkaa!

Kesäistä ja Hauskaa Juhannusjuhlaa!