Pussille pussi

Miniän toiveissa oli saada pussi litran muovipussille. Sille mikä pitää esittää tullivirkailijalle. Oikeastaan musta konvehtipussi oli aika kelvollinen, mutta kokeilin vielä muita vaihtoehtoja, tulisko sopivamman mallinen. Pitäähän sitä olla pussi moneen lähtöön.

Ensimmäisessä on toisella puolella puna-huulia ja toisella puolella sini-silmiä. Vinkkinä sisällöstä.

Toinen on pitsisempi, raumalainen pitsipainatus, pitsivetoketju ja toisella puolella provencelaista kuviota.

Kolmas sitten sisältää monenlaista tekstiä, ranskalaista ja vähän epäselvää kiinalaistakin.

Siitä tuli reilun kokoinen spekseihin nähden, joten yritin vielä yhden. Tällä kertaa pelkästään suomalaisista Maisema-nimisistä kankaista.

Jos mietit upotetun vetoketjun laittamista, voin kyllä suositella s.o.t.a.k-handmade'n lola pounch -ohjetta. Minusta työ kulki sujuvasti sen mukaan, kuvat joka vaiheesta. Nyt olen tehnyt jo 6 erikokoista sillä ohjeella.

Kaikissa näissä tämänkertaisissa pusseissa on vähän erilainen paksuus. Ekassa ei ole täytettä ollenkaan, toisessa ohut keinovanu, kolmannessa tukeva laukkuhuopa ja neljännessä puuvillavanu. Tässä neljännessä on vielä bonuksena haju, eikun tuoksu. Tikkauksen tukena on pojan vanhaa collagepuseroa ja sen mukana tuli tuttu partavedentuoksu miniälle. Itse asiassa tikkauksetkin ovat kaikki erilaisia, vapaata sahausta, koneen koruompeleita, pohjaosuus käsin ja neljännessä  koneella. Kaikissa lisäksi joku ohut puuvillakangas vuorina.

Aika hyvin osui pohjatikkaukset kohdalleen, vahingossa, mutta sitä en ottanut huomioon että pitsipaneeli oli erikokoinen. Ei voi olla täydellistä. Huomaatteko, minulla on vaihtuvaväristä tikkauslankaakin.

Lentomatkailijan kun pitää olla tarkka tavaroiden painosta, punnitsin että laukkuhuopainen oli painavin 130 g, punainen 120 g ja toiset 90 g. Sisältö tulee luultavasti painamaan selvästi enemmän.

Kevät etenee, kesä lähenee... se sopii! Mukavaa toukokuun loppua!