Konttineuletta

Se konttineule Riihen ikkunasta -blogissa ja Sukupolvien Silmukoissa oli kiinnostavaa ja koska kirjoneuleet jätän suosiolla taitajille, ajattelin selvittää tämän neuleen. Pipo syntyi, muutamaan otteeseen huokaillen "ei ikinä enää". Vannomatta paras.

Helpotin hommaa sillä että en vaihdellut lankoja. Väriävaihtavalla langalla tuli minulle riittävästi eloa.

Samasta langasta (Unisono) tuli myös toinen pipo, nyt paljon helpommalla mallilla, joka tuli vastaan Rose & Dahlia -blogissa, kun surffailin Camera challenge'n perässä. (Konttipipoon ei ollut mallia ollenkaan, omasta päästä rapsutettiin.)

Olen joskus muinoin kirjoneulettakin kokeillut, Pirkanmaan villalangoista. Ihania lankoja mutta ah niin pisteleväistä! Alkaakin olla aika nuorekas tämä malli eläkeläiselle. Niinpä piti tehdä näitä uusia pipoja. Jos olis katu-uskottavampia.

Yhdet Treppenviertelitkin on taas valmistuneet, tällä kertaa miesten kokoa.

Jouluna meillä oli yksi matalavartinen amaryllis joka kukki kauniisti, mutta vain yhden kukkavarren verran. Moitiskelin sitä ääneen ja juuri kun olin poistamassa purkkia näköpiiristä, huomasin että sieltähän tulee vielä toinen kukkavarsi. Sitä se on nyt kasvattanut yli kuukauden ja kukkii kuin kukkiikin uudet 4 kukintoa. Hitaasti mutta varmasti ja hitaasti hyvä tulee - onhan näitä, sanontoja. Kevättä jo odotetaan ja yks vielä joulusta muistuttaa.

Mukavaa viikonloppua ja talvilomapäiviä, kenellä mitäkin on!